Sissisota

Sissisota on pienten hajanaisten aseistettujen joukkojen taistelua vihollista vastaan yllätyshyökkäyksin, joilla isketään pelkästään heikkoihin kohtiin kuten pieniin ryhmiin ja huoltoon. Yleensä sitä käydään sissien omassa kotimaassa määrällisesti ylivoimaista perinteistä armeijaa vastaan. Sissisodan logiikkana on kuluttaa ja heikentää vastustajan voimaa ja sitoa sen joukkoja, mutta samalla vältellä avointa taistelua. Menestys on pitkälti riippuvainen siviiliväestön tuesta. Sissit eivät yleensä taktiikallaan voita sotaansa, vaan pyrkivät laajentamaan sen tavanomaiseksi sodaksi.

Sissisota on ollut sodankäynnin muotona ihmiskunnan alkuajoista lähtien, mutta käsitteenä se on yleisesti tunnettu vasta 1900-luvun sotien, kuten esimerkiksi Afganistanin sodan ja Vietnamin sodan jälkeen. Kummassakin sodassa sissit olivat ajamassa miehittäjää pois maasta menestyksekkäästi. YK:n lisäpöytäkirja vuodelta 1977 rinnastaa sissit tietyin varauksin sotilaisiin.

Kiinan kommunistista vallankumousta johtaneen Mao Zedongin mielestä sissiliike on kuin kala vedessä: sitä pitää ruokkia ulkopuolelta ja se tarvitsee puhdasta vettä ja happea (=kansan tukea). Esimerkki epäonnistuneesta sissisodasta oli Che Guevaran yritys aloittaa vallankumous Boliviassa. Kansa ei tukenut kommunistisissejä, ja armeija onnistui kukistamaan sissiliikkeen alkuvaiheessaan. Toinen esimerkki oli Viron metsäveljien sissisota neuvostomiehittäjiä vastaan 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa: Neuvostoliitto nujersi kapinan käyttäen apunaan väestösiirtoja ja kollektivisointeja.

Useimmissa kielissä sisseistä käytetään espanjankielistä sanaa "guerrilla", joka alkoi levitä espanjalaisten vapauttaessa alueitaan Napoleonin vallasta vuosien 1807–1814 aikana. Se on johdos sanasta "guerra", sota. Suomen kielen "sissi" on tarkoittanut aiemmin esimerkiksi rosvoa, maankiertäjää ja vakoilijaa. Sen alkuperä saattaa olla venäjän sanassa "shish", tienkulkija.

Sissi

Sissi on erä-, tiedustelu- ja pioneeritaitoinen sotilas. Sissin taistelutoimet ovat joko yksilösuorituksia tai pienen ryhmän toimintaa.

Suomessa on käytetty nimitystä sissi myös suomalaisista kaukopartiomiehistä, jotka toimivat rintamalinjojen takana eli vihollisen seassa tiedustelu- ja tuhoamistehtävissä sotilaspuvussa etenkin jatkosodan aikana.

Sissisodan luonne

Sissisota on hajanaisten pienten aseistettujen joukkojen yllätyshyökkäyksiä vastustajan sotilasosastojen kimppuun. Sissit hyökkäävät yllättäen ja pakenevat vastustajan voimatoimia. Sissit väijyttävät, ansoittavat, miinoittavat ja hyökkäävät yöllä.

Monesti sissit pyrkivät hyökkäämään vastustajan huollon ja kuljetuksen kimppuun, esimerkiksi tuhoamaan tarvikevarastoja ja katkaisemaan maantiekuljetuksia ja rautateitä. Koska nykyaikaiset armeijat ovat hitaasti toimivaa huoltoa vaativia yksiköitä ja myös hitaasti liikkuvia,^lähde? sissitoiminta on tehokasta niitä vastaan. Hyökkäykset tapahtuvat usein vastustajan ollessa muussa kuin taisteluryhmityksessä, esimerkiksi liikkeessä tai levossa. Sissisota voi olla maan sisäistä poliittisen liikkeen taistelua hallitusta vastaan tai laajemman sodan sivunäyttämö vastustajan sivustassa tai selustassa.^lähde? Poliittisen sissiliikkeen toimintaan liittyy monesti poliittinen aate eli ideologia, joka motivoi kannattajansa sissisotaan. Sissit käyttävät maastoa hyväkseen ja sen vuoksi toimivat useimmiten metsäisellä tai vuoristoisella alueella. Sissit saattavat olla siviiliasuisia tai hyökkäyksen jälkeen vaihtaa siviilivaatteet päälle tunnistamisen vaikeuttamiseksi.

Joskus sissisotaa edeltää terrorismin aalto, esimerkiksi Kroatian sodassa ja Indokiinassa vuonna 1957. Terrorismia voi käyttää myös sissitoiminnan tukena. Sissit pyrkivät vastustajaa sotimalla kuluttaessaan väistämään lopullista ratkaisua, eli välttämään vastustajan tuhoamaksi joutumista. Sissit eivät myöskään sisseinä sotiessaan pyri suoraan lopulliseen ratkaisuun. Sissisodan aikana kypsyy armeija, joka pyrkii voittamaan sodan. Sissit tarvitsevat useimmiten sekä paikallisen siviiliväestön aktiivista tukea että myös ase- ja muuta tarvikeapua kauempaa.

Nykyään sissejä saatetaan huoltaa ilmateitse kaukaakin ja yhteyttä pitää radiopuhelimilla. Nämä mahdollisuudet ovat monesti myös sissisodan heikko lenkki. Sissisotiin liittyy usein monenlaista pienempää häirintää vastustajaa vastaan: sieppauksia, sabotaasitekoja ja ryöstelyä. Sissitoiminta on järjestäytynyttä sissisotaa hajanaisempaa toimintaa, joka syntyy suuren sissiosaston hajottua tai on varsinaisen sissisodan esiaste.

Koska sissit eivät alivoimaisina kykene voittamaan sotaansa, he pyrkivät laajantamaan sotansa tavanomaiseksi sodaksi, tai kumouksellisen sodan tapauksessa synnyttämään vastustajan kukistaman kansannousun.

Monesti sissien hyökkäys väestön seasta johtaa laajoihin kostotoimiin paikallista väestöä vastaan varsinkin kansojen välisessä sodassa. Vastustajan joukot voivat autioittaa kostotoimillaan laajoja alueita sissien paljastamiseksi.

Sissisota on strategialtaan usein puolustuksellista, mutta taktiikaltaan lähes aina hyökkäyksellistä. Sissisodan luonteeseen kuuluu yleensä sodan pitkäkestoisuus (Vietnamin ja Afganistanin sodat kestivät molemmat noin 10 vuotta). Samoin sissisodalle on tyypillistä vastapuolen (hyökkääjän) sotilaallinen, taloudellinen ja tekninen ylivoima ja vastaava puolustajan (sissien) alivoima. Sissisota lasketaan yleensä puolustukselliseksi sodankäynniksi, pois lukien terrorismi.

Sissisota perustuu muutamiin seikkoihin, jotka tekevät siitä menestyksekkään puolustuksellisen sodankäynnin muodon. Hyökkäävä osapuoli on raskas liikkeissään, koska sen on organisoitava armeijan toiminta vihollisalueella. Sissit ovat pieniä, erillään toimivia ryhmiä ja joustavia liikkeissään, vaikkakin ne voivat toimia myös keskitetyn johdon alaisuudessa. Sissisodassa taistelut pyritään aloittamaan silloin kun se puolustavalle osapuolelle sopii parhaiten, käytännössä päästään iskemään yllättäen, nopeasti ja vihollisarmeijan elintärkeitä kohteita (huolto, johto) vastaan. Kun hyökkääjä joutuu jakamaan resurssejaan sissejä vastaan suunnattuun toimintaan, vaikeutuu kohdealueen operaatio ennestään. Sissitoiminnan suurin hyöty ei usein olekaan itse sissi-iskuissa tuhotut resurssit, vaan se että vastustaja joutuu sitomaan suuren määrän joukkoja suojelemaan resurssejaan sissi-iskuilta. Kaukopartiotoiminnassa sidotaan valtava määrä vihollisen yksiköitä pois rintamalta suojelemaan rintaman selustaa.

Sissien alueen tuntemus ja asukkaiden antama tuki – äänetön vastarinta – näyttelee suurta osaa koko toimintaa ajatellen. Tämä aiheuttaa hyökkääjän ”näkymisen” ja puolustajan ”piiloutumisen” jolloin sisseillä on etu päättää missä, milloin ja miten taistellaan. Iskut ovat yleensä erittäin nopeita ja niillä pyritään maksimaalisen vahingon tuottamiseen kohteessa.

Sissisota ilman vakinaisen armeijan tukea on tuomittu epäonnistumaan. Tästä syystä esimerkiksi Malesian muslimisissien sota Ison-Britannian siirtomaahallintoa sekä Viron metsäveljien taistelu neuvostomiehittäjää vastaan epäonnistui. Samoin sissijoukkojen käyttäminen taisteluvoimana vakinaisen armeijan tapaan johtaa nopeasti raskaisiin tappioihin: Vietkong miltei tuhoutui kokonaan Tet-hyökkäyksessä 1968. Tuon katastrofin jälkeen Vietkongilla oli Vietnamin sodassa enää toissijainen osa ja varsinaisen taisteluvastuun kantoi Pohjois-Vietnamin vakinainen armeija.

Vastasissisota

Vastasissisodassa tehdään vastaväijytyksiä, saarretaan sissit, tiedustellaan vakoojien avulla sissien olinpaikka, kulkutiet vallataan ja pidetään auki, majoituspaikat ja varastot on vartioitu tehokkaasti.

Teoreettisesti vastasissisodassa sissit eristetään ja tuhotaan. Sissien yhteys väestöön ja ulkomaisin tukijoihin on katkaistava. Sissit on estettävä värväämästä uusia jäseniä riveihinsä.. Raja, jonka yli sissit saavat tukea, on suljettava, ilmatilaa valvottava ja miehitysverkko ulottetava tiheänä koko asutulle alueelle.

Vastasissisodan taktiikka perustuu eettisimmillään väestön tuen voittamiseen luomalla sissien ideologian kanssa kilpaileva ideologia ja auttamalla siviiliväestöä käytännön elämässä ja toimimalla sissejä vastaan väestöä puolustaen. Tämän mukaan vastasissisodassa käytetään poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja psykologisia keinoja.

Ulkomailta tulleiden joukkojen on ymmärrettävä ja suvaittava ainakin jossain määrin paikallista kulttuuria, kieltä, tapoja ja uskontoja. Sissejä vastaan tehoavat joskus suuret hyökkäykset sissien painopistealueille. Nämä hajottavat sissikeskittymät pieniin osiin. Sissejä vastaan toimivat useasti pienet liikkuvat osastot, jotka voidaan lyhyen ajan sisällä siirtää sinne missä sissit parhaillaan toimivat. Helikopteri on liikkuva väline, joka voi kuljettaa sissien tuhoamiseen soveltuvia konetuliaseita ja muuta aseistusta hyvinkin vaikeakulkuisen maaston yllä. Sissejä vastaan toimitaan monesti niin, että puhdistetaan jokin alue sisseistä, perustetaan sinne tiukka valvonta niin että sissit eivät kykene toimimaan siellä, ja siirrytään seuraavalle alueelle. Paikallisista ei-sisseistä omalle puolelle myönteisistä kootaan puolisotilaallisia puolustusjoukkoja.

Sissien heikkoja kohtia ovat monesti hajallaan toimivien osastojen huolto, mikä johtaa monesti ruoka-, lääkeaine- ja ammuspulaan. Myös yhteydenpito osastojen kesken on vaikeaa. Nykyaikana elektroninen tiedustelu voi paljastaa sissien sijainnin, jos käytetään radiopuhelimia. Näin sissien olinpaikkaan pystytään tekemään nopea täsmäisku vaikkapa lentokoneista laukaistavin ohjuksin. Monet pienet sissiosastot ovat paljastuneen osastosta loikanneiden ilmiantajien takia. Tiedustelu on olennainen osa taistelussa sissejä vastaan.

Sissejä vastaan taistelussa on olennaista lakkauttaa sissien huolto, joka tulee paikalliselta väestöltä ja/tai ulkomailta, jos sissit toimivat esimerkiksi rajan pinnassa. Epäeettisiä, raakoja tapoja lopettaa sissien piiloutuminen huoltoa varten paikallisen väestön sekaan on sulkea suuria osia väestöstä muualla, keskitysleireihin, surmaamalla heitä tai ajamalla heitä pakoon. Väestöön kohdistuva terrori voi ajaa väestön sissien toiminta-alueilta pakoon, mutta toisaalta se voi nostattaa suuret määrät kansaa kapinaan sissien puolelle.

Sissien tukea voidaan vähentää myös lupaamalla antautuville sisseille armahdus, ja tukemalla siviiliväestön ilmiantoja ja itsepuolustusta sissejä vastaan sekä auttamalla siviiliväestöä muutenkin, esimerkiksi taloudellisesti.

Sissien kykyä iskeä vakinaisen armeijan huollon kimppuun voi rajoittaa järjestämällä huoltopaikkojen ja saattueiden vartiointi ja huolto hyvin. Sissien tekemiä väijytyksiä vastaan voi taistella vastaväijytyksin. Esimerkiksi toisessa Tšetšenian sodassa sissejä vastaan taisteltiin öisinkin toimivin pienehköin liikkuvin, tulivoimaisin yksiköin.

Perinteinen sissisota

Yleensä puolustettava maa on kokonaan tai suurimmaksi osaksi vihollismiehityksen alaisuudessa, ja varsinaiset armeijan sotatoimet ovat päättyneet; jossain tapauksissa jopa alistetun hallituksen tekemään rauhansopimukseen. Miehityksen alettua osa taistelijoista jatkaa yleensä sotimista oman asiansa puolesta kätketyillä, sotasaaliina saaduilla ja ulkopuolisen tuen tarjoamilla aseilla.

Sissit yleensä toimivat ilman keskitettyä johtoa, ja toimintaan kuuluu läheisesti siviiliväestön tuki. Toimintaa ohjaavat poliittiset tai uskonnolliset aatteet, fanaattisuus tai asialleen omistautuneisuus (erittäin vahva maanpuolustustahto), jolloin puolustajilla on ns. moraalinen ylivoima miehittäjää vastaan.

Nykyaikainen sissisota

Yleensä puolustava maa käy laajamittaista häirintä, kulutus- ja hidastamissotaa rintamalinjan takana, vihollisen selustassa iskien sissitoiminnan kaltaisella tavalla vihollisen elintärkeisiin ja helposti haavoittuviin kohteisiin, kuten huoltoreitteihin. Pyrkimyksenä on hidastaa, kuluttaa ja sitoa hyökkääjää, jolloin armeijalla on aikaa järjestää puolustusta ja koordinoida paremmin vastahyökkäyksiä vihollista vastaan. Nykyaikaiseen sissisotaan kuuluu myös mittava tiedustelutoiminta, ja se on keskitetyn johdon alaisuudessa erittäin hyvin koordinoitu. Suurin ero oikeastaan perinteiseen sissisotaan on se, että toiminta käydään varsinaisten sotatoimien aikana, ja vihollinen yrittää järjestää mittavaa vastasissitoimintaa alueella.

Nykyaikainen sissisota voi olla myös hyökkäyksellistä, kuten Persianlahden sodassa, jolloin liittoutuman erikoisyksikköjä pudotettiin Irakiin häiritsemään, tiedustelemaan ja tuhoamaan Scud-ohjusten laukaisualustoja.

Tunnettuja sissisotia

Luettelo eri sissisodista ja sodista, joissa on ollut mukana sissijoukkoja

Sisseille voitollisia

• Kiinan sisällissota 1927–1950
• Kuuban vallankumoussota 1953–1959
• Vietnamin sota 1955–1975
• Nicaraguan vallankumous 1936–1979
• Ensimmäinen Tšetšenian sota 1994–1997
• Afganistanin sota Neuvostoliittoa vastaan 1979–1989
• Afganistanin sota 2001–2021

Sisseille tappiollisia

• Suuri Pohjan sota 1711-1721 Viipurin kukistumisen jälkeen sota muuttui asteittain sissisodaksi.
• Suomen sota 1808–1809
• Armenialaiskapina Ottomaanien valtakuntaa vastaan 1915
• Ukrainan nationalistien sissisota Neuvostoliittoa vastaan 1941–1956
• Viron metsäveljien sissisota Neuvostoliittoa vastaan 1944–1952
• Liettuan nationalistien sissisota Neuvostoliittoa vastaan 1944–1965
• Werwolfin toiminta Saksassa Liittoutuneita vastaan 1945–1947
• Che Guevaran johtama Bolivian sissiliike 1966–1967
• Contra-sota Nicaraguassa 1982–1988
• Toinen Tšetšenian sota 1999–2009
• Kongon sota 1996–2002
• Irakin sisällissota 2006–2008
• Kolumbian sisällissota 1948–2016

Käynnissä olevia

• Kurdien itsenäisyystaistelu 1984–
• Syyrian sisällissota 2011–
• Ukrainan sota 2022- Etelä-Ukrainassa etenkin Melitopolin alueella käydään sissisotaa.

Katso myös

• Epäsymmetrinen sodankäynti
• Räjähtävä tyhjyys
• Sissiteltta
• Luettelo sisseistä

Sissitoiminta metaforana

• Sissiviljely
• Sissimarkkinointi

Lähteet

• Seppänen, Esa: Sissisota - aikamme sota. Tampere: Kirjayhtymä, 1971.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sissisota Wikimedia Commonsissa

Sota