Sergei Loznitsa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sergei Loznitsa
Sergei Loznitsa Odessan kansainvälisillä elokuvajuhlilla 2014.
Sergei Loznitsa Odessan kansainvälisillä elokuvajuhlilla 2014.
Henkilötiedot
Syntynyt5. syyskuuta 1964
Baranavitšy, Neuvostoliitto
Ammatti elokuvaohjaaja
Ohjaaja
Aktiivisena 1996-
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet

Sergei Vladimirovitš Loznitsa (ven. Сергей Владимирович Лозница, ukr. Сергій Володимирович Лозниця, Serhi Volodymyrovytš Loznytsja, valkoven. Сяргей Уладзіміравіч Лазніца, Sjarhei Uladzimiravitš Laznitsa; s. 5. syyskuuta 1964 Baranavitšy, Neuvostoliitto) on ukrainalainen[1] elokuvaohjaaja ja dokumentaristi. Loznitsa aloitti uransa elokuvan parissa dokumentaristina, mutta on myöhemmin ohjannut myös fiktioteoksia.

Loznitsa muutti nuorella iällä Valko-Venäjältä Ukrainan Kiovaan, jossa hän opiskeli Kiovan polyteknisessä instituutissa pääaineenaan sovellettu matematiikka. Valmistuttuaan vuonna 1987 hän työskenteli vuoteen 1991 saakka tiedemiehenä muun muassa tekoälyn ja päätöksentekoprosessien parissa.

1990-luvun alkupuolella Loznitsa kiinnostui elokuvista ja haki VGIK:iin. Opiskelut kestivät vuoteen 1997 saakka, jonka jälkeen häneltä on ilmestynyt kymmenkunta dokumenttia sekä useita fiktiiviä elokuvia. Vuodesta 2001 lähtien Loznitsa asui Saksassa, sittemmin kotipaikka on vaihtunut Liettuan Vilnaan.[2]

Dokumenteissaan hän on käsitellyt muun muassa Neuvostoliiton historiaa (Predstavlenije 2008) sekä toisen maailmansodan aikaista Leningradin piiritystä (Blokada 2006).[3][4][5]

Fiktiiviset elokuvat Štšastje mojo (2010) ja V tumane (2012) valittiin Cannesin elokuvajuhlilla esitettäviksi.[6] Ensimmäinen kertoo nyky-Ukrainasta, jälkimmäinen sijoittuu puolestaan toisen maailmansodan aikaan.

Elokuva Krotkaja (Lempeä neito, 2017) kilpaili saman vuoden Cannesin Palme d'Or-palkinnosta.[7]

Elokuvalla Donbass (2018) Loznitsa voitti vuonna 2018 muun muassa ohjaajalle myönnetyn Un Certain Regard -palkinnon Cannesista[8][9] sekä parhaan ohjaajan palkintona myönnetyn hopeisen pyramidin Kairon elokuvajuhlilta (CIFF).[10]

  1. Virallinen sivusto Cannes Film Festival - Sivu noin Loznitsa (englanniksi)
  2. Sari Pöyhönen, Janne Sundqvist: Ukrainalaisohjaaja Sergei Losnitza Sodankylän elokuvajuhlilla: Länsimaiden olisi pitänyt reagoida hälytysmerkkeihin jo kauan aikaa sitten 16.6.2023. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 6.11.2023.
  3. Dokumenttielokuvista YLE Teema. Viitattu 12.7.2012.[vanhentunut linkki]
  4. Elämäkerta Loznitsan omilla sivuilla loznitsa.com. Viitattu 12.7.2012. (englanniksi)
  5. Lyhyt elämäkerta russiancinema.ru. Arkistoitu 22.7.2012. Viitattu 12.7.2012. (venäjäksi)
  6. IMDb-tietokanta, Loznitsan palkinnot ja ehdokkuudet imdb.com. Viitattu 12.7.2012. (englanniksi)
  7. Cannesin elokuvajuhlilla ei vältytty propagandalta – venäläisohjaajan elokuvalle buuattiin mtvuutiset.fi. 29.5.2017. Viitattu 6.11.2023.
  8. Un Certain Regard Prizes 2018 18.5.2018. festival-cannes.com. Arkistoitu 6.9.2019. Viitattu 14.1.2020. (englanniksi)
  9. Kalle Kinnunen: Sergei Loznitsan uusi dokumentti muistuttaa hirmuteoista, ja on hämmentävän ajankohtainen: ”Se kertoo vain siitä, että ihminen ei muutu” 15.9.2022. Helsingin Sanomat, hs.fi. Viitattu 6.11.2023.
  10. Angy Essam: Live: The awards of the 40th edition of CIFF Egypt Today, egypttoday.com. 29.11.2018. Viitattu 14.1.2020. (englanniksi)