Salibandy

Salibandy
Ensimmäinen ottelu	1960-luvun loppu
Alkuperämaa	Ruotsi
Piirteet
Tyyppi	mailapeli
Joukkueen koko	20
Pelaajien määrä	6
Varusteet	Salibandymaila, Salibandypallo,suojalasit
Pelikenttä	40 × 20 m
Peliaika	3 × 20 min.
Kilpailutoiminta
Kansainvälinen kattojärjestö	IFF
Infobox OKNimi-testi OK

Salibandy on sisätiloissa pelattava mailapeli, joka on saanut vaikutteita jääkiekosta, katukiekosta (engl. floorball) ja jääpallosta. Jääpallon ruotsinkielisestä nimestä bandy polveutuva nimi keksittiin 21. syyskuuta 1985. Lajista käytetään myös usein nimitystä sähly, jolla kuitenkin nykyään tarkoitetaan lähinnä kaveriporukoissa leikki- tai kuntoilumielessä pelattavaa salibandyn varianttia, jossa sääntöjä on muokattu tilanteeseen sopiviksi. Salibandy puolestaan on jalostunut kilpaurheiluksi miesten ja naisten salibandyliigojen, maajoukkuetoiminnan ja MM-kisojen myötä.

Salibandyn kehittäjämaana pidetään yleensä Ruotsia.

Historia

Vuonna 1958 kehitettiin ensimmäinen muovimaila, jonka lapa oli suora, kuten jääkiekossa. Tämä peli tunnettiin nimillä floorhockey ja polyhockey. Pelissä ei käytetty palloa vaan muovista kiekkoa. Myöhemmin Schaper Manufacture Co. alkoi valmistamaan myös muovisia palloja, joissa oli 26 reikää. Nämä oli suunniteltu kuitenkin baseballin ja softballin harjoitteluun lapsille. Nämä muoviset pelivälineet saapuivat 1960-luvun lopulla Ruotsiin , jossa kehitettiin salibandyn alkumuoto. Ruotsia pidetäänkin salibandyn syntymaana. Lajia kutsuttiin nimellä bandygolf ja se saavutti hyvin suuren suosion. Varhaiset säännöt pohjautuivat jääkiekkoon ja kaukalopalloon. 1970-luvulla laji levisi Suomeen. Ensimmäinen turnaus oli Helsingin yliopiston liikuntatoimiston järjestämä turnaus vuonna 1974. Maailman ensimmäinen salibandyseura Sala IBK perustettiin vuonna 1979. Seuraavana vuonna järjestettiin ensimmäinen Ruotsin-mestaruusturnaus. Marraskuussa 1981 perustettiin Ruotsin salibandyliitto (ruots. Svenska Innebandyförbundet) sekä pelin viralliseksi ruotsinkieliseksi nimeksi päätettiin innebandy. Ruotsissa lajin suosio kasvoi erityisesti opiskelijoiden keskuudessa. Myös Suomessa lajin suosio kasvoi ensin kouluissa ja opiskelijoiden keskuudessa. Ensimmäiset sählyn SM-kilpailut pidettiin vuonna 1983; ne järjesti Opiskelijoiden liikuntaliitto.

Vuoden 1985 huhtikuussa Sveitsi perusti oman lajiliittonsa. Suomen salibandyliitto perustettiin saman vuoden syyskuussa. Suomen lajiliiton perusti kolme seuraa, joissa oli yhteensä 45 rekisteröityä pelaajaa. Suomen maajoukkue pelasi ensimmäisen maaottelunsa 28. syyskuuta 1985 Sollentunassa. Tuolloin Ruotsi voitti Suomen 13–1. Ottelu oli myös koko lajin historian ensimmäinen maaottelu. Kansainvälinen Salibandyliitto IFF perustettiin vuonna 1986 Huskvarnassa. IFF:n perustivat Ruotsi, Suomi ja Sveitsi. Samana vuonna pelattiin ensimmäisen kerran miesten SM-sarja, ja naisten sarja aloitettiin vuonna 1988. Samana vuonna IFF hyväksyi salibandylle ensimmäiset kansainväliset säännöt. Säännöt rakennettiin maahockeyn ja jalkapallon pohjalta. Vuonna 1989 pelattiin ensimmäinen televisioitu ottelu, kun Ruotsin kansallisella tv-kanavalla näytetyssä ottelussa isäntämaa voitti Suomen 10–2. Vuonna 1993 pelattiin ensimmäinen naisten maaottelu, jossa Ruotsi voitti Norjan 6–0.

Ensimmäinen maajoukkueiden välinen turnaus pelattiin vuonna 1989. Turnaukseen osallistuivat Suomi, Ruotsi ja Sveitsi. Vuonna 1994 pelattiin ensimmäinen arvoturnaus, kun EM-kilpailut pidettiin Helsingissä. Turnauksen voitti Ruotsi, joka voitti loppuottelussa isäntämaa Suomen. Naisten turnaus pidettiin ensimmäisen kerran vuotta myöhemmin. EM-kilpailuja järjestettiin vain vuosina 1994 ja 1995. Vuodesta 1996 lähtien on pelattu miesten ja vuodesta 1997 lähtien naisten MM-kilpailuja kahden vuoden välein. Ensimmäisen MM-kullan voitti Ruotsi sekä miehissä että naisissa. Vuosina 1996–2006 miesten MM-turnausta hallitsi Ruotsi, mutta Suomi voitti mestaruuden vuosina 2008 ja 2010 sekä kahden Ruotsin voittaman mestaruuden jälkeen jälleen vuosina 2016 ja 2018. Suomen ja Ruotsin suurimmat haastajat ovat olleet Tšekki ja Sveitsi. Naisissa Suomi on voittanut vuosina 1999 ja 2001 sekä Sveitsi vuonna 2005. Muulloin Ruotsi on voittanut maailmanmestaruuden.

Salibandy Suomessa

Suomen Gallupin SLU:lle tekemän suuren kansallisen liikuntatutkimuksen 2005−2006:n mukaan salibandyn harrastajia on Suomessa noin 354 000, joka on palloilulajeista toiseksi eniten. Vain jalkapallolla on Suomessa enemmän harrastajia. Lisenssipelaajien määrällä mitattuna salibandy on Suomen neljänneksi suurin urheilulaji.

Salibandyn harrastusta ja kehitystä edistää ja valvoo Suomen Salibandyliitto. Sillä on noin 850 jäsenseuraa, 45 000 lisenssipelaajaa ja noin 2 200 joukkuetta. Suomen korkein sarjataso on F-liiga, johon kuuluvat miesten F-liiga ja naisten F-liiga. Tämän lisäksi miehillä on sarjatasot I-divisioonasta aina VI-divisioonaan asti. Naisilla alin sarjataso on IV-divisioona. Junioritoimintaa liitolla oli kaudella 2008–2009 vuonna 1988−90 syntyneistä A-junioreista vuonna 2000 syntyneisiin F-junioreihin. A-junioreista C-junioreiden nuorempaan ikäluokkaan asti pelataan SM-mitaleista. Kansainvälisellä tasolla Suomea edustavat miesten ja naisten sekä alle 19-vuotiaiden poikien ja tyttöjen maajoukkueet.

Salibandy kansainvälisesti

Vuonna 1986 Ruotsi, Suomi ja Sveitsi perustivat Kansainvälisen Salibandyliiton (engl. International Floorball Federation – IFF). Maaliskuussa 2019 Kansainvälisessä Salibandyliitossa oli 70 jäsenmaata, joista 45 oli vakinaisia, muut väliaikaisia jäseniä.

Aasialla ja Oseanialla on oma yhteinen liittonsa nimeltään Asia and Oceania Floorball Confederation (AOFC). Maaliskuussa 2019 AOFC:hen kuului 15 jäsenjärjestöä. Vuosina 2018–2020 järjestön puheenjohtajana toimi thaimaalainen Dato‘Seri Chaiyapak Siriwat.

Merkittävimpiä kansallisia liigoja ovat Ruotsin miesten Svenska Superligan ja naisten Elitserien, Suomen F-Liiga ja Sveitsin Nationalliga A

Kilpailut ja turnaukset

Salibandyn maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi siten, että miehet pelaavat parillisina ja naiset parittomina vuosina. Miehet pelasivat ensimmäisen kerran maailmanmestaruudesta vuonna 1996 ja naiset 1997. Myös alle 19-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi: Pojat pelaavat naisten kanssa parittomina vuosina ja tytöt miesten kanssa parillisina vuosina. Euroopan-mestaruudesta on salibandyssä kilpailtu kahdesti: vuosina 1994 ja 1995. Vuonna 2022 Kansainvälinen Salibandyliitto päätti, että syksystä 2025 lähtien pelataan EM-kisoja vuorovuosina MM-kisojen kanssa. Syksyn 2025 miesten kisat kuitenkin peruuntuivat, koska miehet ovan elokuussa mukana World Gamesissa. Naisten EM-kisat pelataan syyskuussa 2026 Göteborgissa.

World Gamesissa salibandy oli näytöslajina Lahden kisoissa 1997. Ensimmäisen kerran salibandy oli virallisena lajina 2017 Wrocławissa; siellä samoin kuin vuoden 2022 kisoissa Birminghamissa, USA:ssa, mukana olivat vain miehet. Elokuussa 2025 Chengdussa Kiinassa mukana ovat myös naiset.

Seurajoukkuetasolla Euroopan eri maiden mestarijoukkueet osallistuvat vuosittain pelattavaan Champions Cupiin, joka aiemmin tunnettiin myös nimellä Salibandyn Euroopan Cup. Ensimmäisen kerran seurajoukkueiden Euroopan-mestaruudesta pelattiin vuonna 1993. Ensimmäisen seurajoukkueiden mestaruuden Suomeen toivat Tapanilan Erä III:n naiset. Miehissä ensimmäinen oli HIFK. Kansallisella tasolla seurajoukkueet pelaavat vuosittain myös Suomen Cupia, joka tunnetaan pääsponsorinsa mukaan kaudesta 2023–24 alkaen myös Kouvolan Lakritsi Suomen Cupina. Siihen voivat osallistua kaikki joukkueet tasosta riippumatta. Ensimmäinen Suomen Cup järjestettiin kaudella 1988–1989.

Säännöt

Pelaamisessa käytetty pallo.

Peliaika ja ottelun kulku

Peliaika on yleensä 3 × 20 minuuttia. Erien välissä on kahdentoista minuutin erätauko. Säbäkipinä ja PeliMaailman otteluissa peliaika kuitenkin vaihtelee alueittain ja sarjoittain. Erän pituus on kuitenkin vähintään 15 minuuttia. Erä alkaa kiistapallolla keskipisteestä. Peliaika on tehokasta eli peliajan kuluminen keskeytyy tuomarin vihellyksestä ja se jatkuu, kun pallo on lyöty peliin tai kun erotuomari on viheltänyt. Osassa sarjoista peliaika on juoksevaa eli peliaika keskeytyy vain maaliin, rangaistuslaukaukseen, rangaistukseen, aikalisään tai muuhun epätavalliseen tilanteeseen kuten pelivälineen viottumiseen, pelaajan loukkaantumiseen tai kun pallo pelataan lähelle paikkaa, jossa kaukalon laidat ovat irronneet toisistaan. Kummallakin joukkueella on oikeus yhteen 30 sekuntia kestävään aikalisään. Jos peli on tasan varsinaisen peliajan jälkeen, pelataan kymmenen minuutin jatkoaika. Jatkoajalla sovelletaan kultainen maali -sääntöä eli ottelu päättyy, jos toinen joukkueista tekee maalin.

Jos jatkoaika päättyy maalittomana, ratkaistaan ottelun voittaja rangaistuslaukauskilpailulla. Kumpikin joukkue nimeää viisi rangaistuslaukauksen suorittajaa. Näistä jokainen suorittaa yhden rangaistuslaukauksen. Kilpailun aloittaja arvotaan. Joukkueet suorittavat rangaistuslaukauksensa vuorotellen. Rangaistuslaukauksen antaminen aloitetaan keskipisteestä. Palloa saa pelata rajattomasti, mutta pallon tai pelaajan liikkeen tulee olla keskeytyksetöntä kohti maalia. Suoritus alkaa ja päättyy erotuomarin vihellyksestä, mutta kuitenkin aina silloin, jos maalivahti osuu palloon tai jos pallo menee oletetun maaliviivan jatkeen yli. Loput laukaukset jätetään suorittamatta, jos jompikumpi joukkueista on siirtynyt laukauksissa tavoittamattomaan johtoon (esimerkiksi kolmansien laukojien jälkeen 3–0). Jos taas tilanne on edelleen tasan kummankin joukkueen viiden pelaajan tehtyä suorituksensa, kilpailua jatketaan yksittäisin laukojin kunnes voittaja on selvillä. Jos tällöin ensimmäisenä laukova joukkue onnistuu maalinteossa, peli ei automaattisesti ratkea, vaan toinen joukkue saa mahdollisuuden yrittää tasoitusta..

Kiistapallo suoritetaan keskeltä vain erän alkaessa sekä hyväksytyn maalin merkiksi. Jos peli keskeytyy siten, että kumpikaan joukkue ei ole pelannut sääntöjen vastaisesti eikä pallo ole mennyt laitojen yli, jatketaan peliä kiistapallolla lähimmältä kiistapallopisteeltä. Tällaisia tapahtumia ovat muun muassa pallon rikkoutuminen, varsinaisella peliajalla epäonnistunut rangaistuslaukaus, pallon pelaaminen toisistaan irronneiden kaukalon osien lähelle, maalin siirtyminen pois paikaltaan siten, ettei sitä voida laittaa paikoilleen kohtuullisessa ajassa, epätavallinen tilanne pelissä, se, että erotuomarit huomaavat tehneensä virheellisen päätöksen tai että erotuomarit eivät pysty määrittämään sisäänlyönnin saanutta joukkuetta. Jos pallo menee kaukalon laitojen yli tai osuu kattoon, annetaan ei-pelanneelle joukkueelle sisäänlyönti. Sisäänlyönti suoritetaan 1,5 metrin päästä kaukalon reunasta kohdassa, jossa pallo ylitti kaukalon. Mikäli pallo menee laitojen ulkopuolelle maaliviivan oletetun jatkeen takana, annetaan sisäänlyönti kulmapisteeltä. Vastustajan pelaajien on mailoineen siirryttävä vähintään kolmen metrin päähän.

Kaukalo

Pelikentän mitat.

Maali.

Kaukalo on muodoltaan kulmistaan pyöristetty suorakulmio. Sen pituus on 40 metriä ja leveys 20 metriä. Erityisluvalla voidaan käyttää pienempää kenttää. Tällöin sallittu minimikoko on 36 × 18 metriä. Kenttään on merkitty erityisiä alueita. Pituussuunnassa kentän halkaisee kahtia keskiviiva, jonka keskellä on keskipiste. Maalin ympärillä on kaksi aluetta: maalialue ja maalivahdin alue. Maalialueen leveys on viisi metriä ja pituus neljä metriä. Se alkaa 2,85 metrin päästä kaukalon päädystä. Maalivahdin alueen leveys on 2,5 metriä ja pituus metrin. Se sijoitetaan 65 senttimetrin päähän maalialueen takalinjasta. Kummatkin alueet sijoitetaan siten, että niiden keskikohdat ovat linjassa keskipisteen kanssa. Kenttään merkitään kuusi erillistä kiistapallopistettä, joista kaksi sijoitetaan keskiviivalle ja neljä oletetuille maaliviivojen jatkeille 1,5 metrin päähän kaukalon reunasta. Keskipiste on yksi kiistapallopisteistä. Kaikki merkinnät tehdään 4–5 cm:n levyisillä viivoilla. Kaukalon sivulle on kummallekin joukkueelle merkittävä kymmenen metrin levyinen vaihtoalue, joka alkaa viisi metriä keskiviivasta.

Pelaajat ja varusteet

Joukkueeseen saa kuulua korkeintaan 20 pelaajaa. Sallittu pelaajamäärä vaihtelee alueittain Säbäkipinä ja PeliMaailman otteluissa, joissa pelaajia voi olla 3+1, 4+1 tai 5+1. Kentällä saa yhdeltä joukkueelta olla kerralla kuusi pelaajaa, joista korkeintaan yksi on maalivahti. Joukkue saa halutessaan pelata ilman maalivahtia kuudella kenttäpelaajalla. Pelaajia saa vaihtaa milloin haluaa, mutta vaihdon on tapahduttava erillisellä vaihtoalueella. Joukkueella tulee olla nimettynä kapteeni. Tämän tulee käyttää hihanauhaa. Muu pelaaja kuin kapteeni saa puhua erotuomarille vain, jos tämä häneltä kysyy jotakin. Pelaajien lisäksi joukkueella saa olla viisi toimihenkilöä. Ottelun tuomitsee kaksi samanarvoista erotuomaria.

Pelaajan varusteisiin kuuluu mailan lisäksi peliasu, joka koostuu kengistä, polvisukista, lyhyistä housuista ja paidasta. Joukkueen kenttäpelaajilla tulee olla keskenään yhtenäiset peliasut. Paitojen tulee olla numeroidut. Paidan väri ei saa olla harmaa. Eri joukkueiden peliasujen tulee erottua toisistaan. Erotuomareilla tulee olla paita, mustat lyhyet housut ja mustat polvisukat. Maalivahdilla on paita ja pitkät housut sekä maski, joka suojaa kasvoja. Maalivahti saa käyttää käsiensä suojana hansikkaita, mutta ei mitään sellaisia varusteita, jotka peittävät maalia enemmän kuin maalivahdin vartalo. Pelaajan mailan lapa ei saa olla teräväkärkinen. Lavan käyryys ei saa olla yli 30 mm; se mitataan lavan korkeimmasta kohdasta, kun lapa on asetettu tasaiselle alustalle. Mailan varren ja lavan tulee olla samaa tuotemerkkiä.

Maali sijoitetaan maalivahdin alueen takarajalle siten, että raja toimii samalla maaliviivana. Maalin leveys on 1,6 metriä, korkeus 1,15 metriä ja syvyys 65 senttimetriä.

Rangaistukset

Salibandyssa on erilaisia rangaistusmuotoja. Näistä lievin on vapaalyönti, joka annetaan rikotulle joukkueelle paikasta, jossa rike tapahtui. Mikäli vapaalyönnin arvoinen rike tapahtuu puolustavan joukkueen toimesta lähempänä kuin 3,5 metriä maaliviivasta, suoritetaan vapaalyönti 3,5 metrin päästä rikepaikasta. Paikan määrittää erotuomari. Jos rike tapahtuu maaliviivan oletetun jatkeen takana, annetaan vapaalyönti siitä kulmassa olevasta kiistapallopisteestä, joka on lähempänä rikepaikkaa. Vastustajajoukkueen pelaaja tai hänen mailansa ei saa olla kolmea metriä lähempänä paikkaa, josta vapaalyönti annetaan. Vapaalyönneissä otetaan huomioon hyötynäkökohta. Vapaalyönti on annettava palloa lyömällä eikä esimerkiksi nostaen tai saattaen. Vapaalyönnin antaja ei saa uudelleen koskea palloon ennen kuin joku muu pelaaja on välillä koskenut siihen. Vapaalyönti tuomitaan esimerkiksi kun:

• pelaaja lyö, painaa, nostaa tai potkaisee vastustajan mailaa tai pitää siitä kiinni, kuitenkin tavoitellen palloa.
• pelaajan maila nousee laukaistaessa yli hänen lantionsa tason
• kenttäpelaaja pelaa palloa polvitason yläpuolella
• palloa pelataan vastustajan jalkojen välistä
• pelaaja työntää vastustajaa muuten kuin olkapää olkapäätä vasten
• pelaaja estää vastustajaa liikkumasta hänen aikomaansa suuntaan
• pelaaja etenee takaperin ja törmää vastustajaan
• kenttäpelaaja on maalivahdin alueella
• pelaaja estää pallon kulun hyppäämällä
• maalivahti heittää pallon suoraan keskiviivan yli ilman pallon lattiakosketusta
• pallo on maalivahdin hallussa yli kolme sekuntia
• vapaalyönti, sisäänlyönti tai kiistapallo suoritetaan virheellisesti tai sitä viivytetään tarpeettomasti

Pelaajalle tai hänen joukkueelleen voidaan tuomita myös rangaistus, joka tarkoittaa määräaikaista ulosajoa pelistä vastaten täten luonteeltaan jääkiekossa käytettävää jäähyä.

Jos joukkueella on meneillään rangaistus, kun vastustaja tekee maalin, niin rangaistus päättyy, ellei vastustajalla ole saman verran tai vähemmän pelaajia kentällä. Jos joukkueella on useita rangaistuksia, niin maalin tekemisen jälkeen päättyy ensiksi annettu rangaistus. Kahden minuutin rangaistus tuomitaan samankaltaisista syistä kuin vapaalyönti, mutta tässä huomioidaan, onko tilanteesta saatu huomattavaa etua tai onko virhe tehty ilman mahdollisuutta ehtiä palloon rikkomatta. Tämän lisäksi kahden minuutin rangaistus määrätään, jos pelaajan maila nousee yli lantiotason hänen pelatessaan palloa ja tilanne aiheuttaa erotuomarin mielestä vaaraa, huolimattomasta pelistä mailalla, taklaamisesta, kampittamisesta, kenttäpelaajan pelaamisesta ilman mailaa, pelaajan estäessä maalivahtia toimittamasta palloa peliin maalialueella tai alle 3 metrin päässä siitä, missä maalivahti otti pallon haltuunsa, kolmen metrin säännön rikkomisesta vapaa- tai sisäänlyöntitilanteessa, pallon pelaamisesta makuulta tai istuen, pallon pysäyttämisestä kädellä, päällä tai käsivarrella, väärästä vaihdosta, liian monen pelaajan samanaikaisesta kentällä olosta, jatkuvasta väärästä pelitavasta, pelin viivyttämisestä, protestoimalla tai sääntöjen vastaisesta varustuksesta.

Iso joukkuerangaistus (2+2 minuuttia) tuomitaan, jos kenttäpelaaja huitoo tai pelaa muuten vaarallisesti mailallaan, koukkaa vastustajaa tämän vartalosta, heittää varusteensa tai mailansa kohti palloa, heittäytyy vastustajaa päin tai muuten käyttäytyy väkivaltaisesti, taklaa tai kampittaa vastustajan tai heittää tämän kohti maalia tai laitaa.

Jos pelaaja käyttäytyy epäurheilijamaisesti, tuomitaan pelaajalle 10 minuutin henkilökohtainen rangaistus ja joukkueelle kahden minuutin joukkuerangaistus.

Jos pelaajalle tai toimihenkilölle tuomitaan pelirangaistus, on hänen poistuttava pelialueelta vähintään pukuhuoneeseen eikä hän saa enää osallistua kyseiseen otteluun. Ottelun loppuun asti kestävän pelirangaistuksen eli teknisen pelirangaistuksen saa, jos pelaa vääränlaisella mailalla tai jos otteluun osallistuu pelaaja, jota ei ole merkitty pöytäkirjaan. Varsinaisen pelirangaistuksen saa, jos osallistuu kahakkaan, samalle pelaajalle tuomitaan toisen kerran iso joukkuerangaistus (2+2 minuuttia), toimihenkilö syyllistyy jatkuvaan epäurheilijamaiseen käytökseen, tahallisesti sabotoi peliä taikka yrittää korjata tai vaihtaa varustetta, kun se on pyydetty tarkistettavaksi. Ankarin rangaistus on pelirangaistus kovennettuna kurinpitoelimen määräämällä lisärangaistuksella. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa tappeluun osallistuminen, raaka rikkomus kuten mailan tai muun varusteen heitto vastustajaa päin ja huono tai väkivaltainen käytös.

Rangaistuslaukaus tuomitaan, kun pelaaja rikkoo vastustajaa vähintään vapaalyönnin arvoisesti vastustajan ollessa maalintekotilanteessa.

Salibandy vammaisurheilulajina

Salibandystä on kehitetty useita vammaisurheiluun soveltuvia lajeja, jotka tarjoavat vauhdikkaita ja taktisia pelitilanteita monille erilaisille pelaajaryhmille. Sellaisia ovat muun muassa sähköpyörätuolisalibandy, kuurojen salibandy ja kehitysvammaisten salibandy.

• Sähköpyörätuolisalibandy on vauhdikas ja taktisesti haastava urheilulaji, joka on suunniteltu erityisesti sähköpyörätuolia käyttäville urheilijoille. Lajissa yhdistyvät pelistrategia ja tekninen tuolin hallinta. Erilaiset pelaajatyypit tekevät siitä monipuolisen ja kilpailullisen. Jokainen pelaaja tuo joukkueeseen omat vahvuutensa, ja Suomella on kotimaisten sarjajoukkueiden lisäksi sähköpyörätuolisalibandymaajoukkue, joka kilpailee kansainvälisissä arvokisoissa.
• Kuurojen salibandy tarjoaa kuulovammaisille pelaajille täyden osallistumismahdollisuuden hyödyntäen visuaalisia signaaleja ja viestintää pelin aikana. Laji korostaa tarkkaa yhteistyötä ja on yhtä nopeatempoinen ja intensiivinen kuin tavallinen salibandy.
• Kehitysvammaisten salibandy mahdollistaa monitasoisen osallistumisen sekä tukee yhteisöllisyyttä ja joukkuehenkeä. Pelissä korostetaan pelitaitojen kehittämistä ja itsensä ilmaisua; tavoitteena on tarjota kaikille mahdollisuuden kokea onnistumisen iloa.

Erotuomarit

Jokaisessa ottelussa on vähintään yksi erotuomari. Yleensä erotuomareita on kaksi. Erotuomareiden tulee olla täysin puolueettomia.

Luokitukset

Erotuomareilla on 16 luokitustasoa. Taso 16 on näistä alin ja taso 1 korkein. Luokitus määrittää, minkä tasoisia sarjoja erotuomari saa tuomita. Erotuomari voi kuitenkin saada koeotteluina tuomittavikseen otteluita, joihin muutoin vaadittaisiin korkeampaa luokitusta kuin hänellä on. Kaikki luokitukset on löydettävissä erotuomareiden luokitustaulukosta.

Luokitusta voidaan nostaa tai laskea erotuomarin oman alueen johtoryhmän päätöksellä. Johtoryhmä tekee nämä päätökset suurimmalta osin otteluvalvonnoista ja mentoroinneista tulleiden palautteiden pohjalta.

Koulutukset

Jokaisen uuden erotuomarin tulee suorittaa aluksi erotuomareiden ykkös-ja kakkostason peruskoulutukset. Myös ennen jokaista kautta suoritetaan koulutus. Luokituksella 8-16 olevat erotuomarit suorittavat erotuomareiden jatkokoulutuksen. Ennen kuin luokituksen nostaminen on mahdollista, täytyy erotuomarin suorittaa uuteen luokitukseen vaadittava koulutus.

Varusteet

Erotuomareiden on käytettävä mustia shortseja, mustia polvisukkia, samanväristä paitaa kuin erotuomariparinsa sekä sisäpelikenkiä. Erotuomarilla tulee olla käytettävissään mitta, muovinen keskikokoinen pilli (sarjajärjestäjä voi kuitenkin antaa luvan toisenlaisen pillin käyttöön) sekä punainen kortti. Halutessaan erotuomari voi käyttää myös headset-laitetta.

Harrastuksena

Salibandy on keskihintainen urheiluharrastus. Lasten harrastetasolla pelaaminen maksoi vuonna 2023 keskimäärin 1 518 euroa vuodessa (vaihdellen 1 260 – 1 790 euroa) ja kilpatasolla keskimäärin 2 148 euroa (vaihteluvälillä 1 500 – 3 160 euroa) .

Lähteet

• Mika Kulju & Kristian Sundqvist: Salibandykirja. Jyväskylä: Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6107-4
• Jukka Jylhä & Mirva Jylhä: Kesytä pallo. Helsinki: PTK – Poikien ja tyttöjen keskus & Lasten Keskus, 2014. ISBN 978-952-288-137-3
• Antti Arponen & Mika Hilska: Salibandykirja – Jumppasaleista jumbotroneille. Helsinki: Auditorium, 2015. ISBN 978-952-7043-44-8
• Jussi Järvinen & Aki Sipilä: Sählystä salibandyyn. Kuopio: Puijo, 1997. ISBN 951-579-038-7
• Jyri Korsman & Jouko Mustonen: Salibandyn käsikirja. Kuopio: Unipress, 2011. ISBN 978-951-579-382-9

Aiheesta muualla

• Kansainvälisen salibandyliiton (IFF) virallinen sivu (englanniksi)
• Suomen salibandyliiton (SSBL) ja liigojen virallinen sivu
• Pääkallo.fi, suomenkielinen salibandya käsittelevä sivusto
• UrheiluSuomi.com, uutisia ja kuvia Salibandyliigasta
• Innebandymagazinet.se (ruotsiksi)