Saila Susiluoto
Saila Mira Milena Susiluoto (s. 11. toukokuuta 1971 Helsinki) on suomalainen runoilija.[1] Hänen runojaan on käännetty 15 kielelle.[2]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Susiluoto valmistui ylioppilaaksi vuonna 1990.[3] Hän opiskeli Oriveden Opistossa vuonna 1991 ja Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjalla 1991–1993. Susiluoto opiskeli myös yleistä kirjallisuustiedettä, filosofiaa ja estetiikkaa Helsingin yliopistossa 1999–2001.[1]
Susiluodon esikoisteos Siivekkäät ja hännäkkäät (2001) palkittiin Kalevi Jäntin palkinnolla. Hän sai Suomi-palkinnon vuonna 2005.[4] Susiluoto on ollut ehdolla Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi 2002, 2004, 2005, 2008 ja viimeksi teoksellaan Ariadne vuonna 2016.[5] Vuonna 2012 hänen teoksensa Carmen oli Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas.[6] Elokuussa 2016 Susiluodolle myönnettiin valtion viisivuotinen (2017–2021) kirjallisuuden taiteilijaprofessoriapuraha.[7] Susiluodon runoteos Huoneiden kirja (2003) on perustana samannimiselle suurtaideteokselle, jota esitettiin Turussa elokuussa 2021.[8][1]
Susiluodon yhdestoista runoteos Akheron (2024)[9] ei kriitikko Vesa Rantaman (HS)[10] mukaan käsittele vain tämän ajan ongelmia, vaan hakee kaikupohjaa kaukaa, erityisesti kreikkalaisesta antiikista. Mytologian avulla Susiluoto tuo maailmaan takaisin sellaista lumousta, jota on kroonisen kärsimättömästä ajastamme yhä hankalampi löytää. Rantaman mukaan Susiluodon vahvuus onkin hänen vaivaton kykynsä yhdistää aikakausia, tehdä nykyisyydestä muinaista ja muinaisuudesta nykyistä. Rytmisesti hän kirjoittaa niin nautittavaa tekstiä, että sen ymmärtäminen tuntuu välillä sivuseikalta. Kriitikko Janne Löppösen (Parnasso) mukaan tutuista aineksista: antiikin myyteistä ja Välimeren maisemista, kuten Ariadne ja myös digitaalinen Antikythera, mutta Akheron tuntuu henkilökohtaisemmalta ja on kirkkaampi ja ilmavampi.[11]
Susiluoto toimi Nuoren Voiman Liiton hallituksessa 2002–2006, josta puheenjohtajana 2004–2006. Hän on vaikuttanut myös Suomen Kirjailijaliiton hallituksessa 2009–2011 ja Kalevi Jäntin palkinnon palkintolautakunnassa vuodesta 2006.[1]
Susiluodon isä oli kuvataiteilija ja runoilija Ahti Susiluoto (1940–2020) ja isänäiti lastenkirjailija Laura Susiluoto (1913–1992). Susiluodolla on neljä lasta. Hänen puolisonsa on kirjailija Markku Pääskynen.[2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Siivekkäät ja hännäkkäät. Otava, 2001. ISBN 951-1-17835-0
- Huoneiden kirja. Otava, 2003. ISBN 951-1-18838-0
- Auringonkierto. Otava, 2005. ISBN 951-1-20170-0
- Missä leikki loppuu. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22132-6
- Carmen. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24522-3
- Dogma. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26272-5
- Ariadne. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-28949-4
- Antikythera: runosovellus iPadille (2015), idea, konsepti & runot
- Oratorio: kuunneltava kaupunkirunoelma (2017). Runot Saila Susiluoto, äänet Antti Nykyri. Konsepti & suunnittelu Susiluoto & Nykyri.
- Metropolis: merkintöjä kadonneesta kaupungista. Otava, 2018. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- Kehrä. Otava, 2021. ISBN 978-951-1-37036-9
- Akheron. Otava, 2024. ISBN 978-951-1-48303-8
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kalevi Jäntin palkinto 2001
- Suomi-palkinto 2005
- Einari Vuorela -palkinto 2011
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Saila Susiluoto 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 22.8.2016.
- ↑ a b Yrttiaho, Tuomo: Runoilija on unelmoijan ammatti. (50-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 11.5.2021, s. B 12. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.5.2021.
- ↑ Kuka kukin on 2015, s. 890. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ Susiluoto, Saila Kirjasampo.fi. Viitattu 3.9.2015.
- ↑ Tanskanen, Jani: Tanssiva karhu -ehdokkaaksi i-Pad-sovelluksen kautta – Saila Susiluodon teos on kuin labyrintti 28.6.2016. Yle. Viitattu 26.6.2022.
- ↑ Saila Susiluoto Otava. Viitattu 26.6.2022.
- ↑ Kirjailija Saila Susiluoto ja kääntäjä Tarja Roinila saivat viisivuotiset taiteilijaprofessoriapurahat 19.8.2016. Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 25.8.2016. Viitattu 22.8.2016.
- ↑ ”Onhan se päätöntä ja hullua” – Turun keskustaan on työstetty kolmen vuoden ajan yli sadan taiteilijan massiivista esitystä, ja nyt se on nähtävillä vain kahden viikon ajan Helsingin Sanomat. 13.8.2021. Viitattu 10.4.2023.
- ↑ Saila Susiluoto Otava. Viitattu 31.10.2024.
- ↑ Kirja-arvio | Saila Susiluodon lumoava teos vie samalle lähteelle kuin Bruce Springsteen tai Joni Mitchell Helsingin Sanomat. 3.8.2024. Viitattu 14.11.2024.
- ↑ Janne Löppönen, Kuoleman ja elämän joki. Parnasso 4/2024 s. 71
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oratorio: kuunneltava kaupunkirunokokoelma
- Siro, Juho: Äiti kertoo sadun Kiiltomato.net. 7.11.2001. (Arvio teoksesta Siivekkäät ja hännäkkäät)
- Ahokas, Tiina: Astu tuulenpuhkomaan taloon Kiiltomato.net. 18.8.2003. (Arvio teoksesta Huoneiden kirja)
- Tuomi, Panu: Poeettinen pallokalalisenssi Kiiltomato.net. 6.4.2006. (Arvio teoksesta Auringonkierto)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
