Rintamaa

Rintamaa on vanha sana, joka tarkoittaa Suomessa lähinnä maanviljelijä-yhteisöjen asuttamaa tai asutuksen läheistä aluetta vastakohtana asumattomalle tai vain harvaan asutulle erämaalle, jonka luonnonvaroja yhteisö kuitenkin hyödynsi. Kaskiviljelyseudut lukeutuivat kuitenkin yleensä erämaihin, sillä kaskiviljely oli liikkuvaa. Laajemmassa käytössä rintamaa on tarkoittanut kulttuurin keskuspaikkaa.

Muinaisaikoina Suomessa asutut ja pysyvästi viljellyt rintamaat sijaitsivat yleensä rannikoilla ja jokien suistoissa, kun taas erämaat olivat sisämaissa. Eri heimoilla tai asutuksilla oli omat erämaansa. Eränkävijät pääsivät erämaihinsa useimmiten vesistöjä pitkin. Tämän vuoksi erämaat olivat usein saman vesireitin varrella kuin rintamaatkin.

Kylän ja jakokunnan tasolla vastaava käsitepari on ollut kotitilukset (ruots. inägor) ja ulkotilukset (ruots. utägor), joista puhuttaessa myös on voitu käyttää käsitettä rintamaa (ruots. bröstmark) kotitilusten synonyyminä. Kotitilukset koostuivat aidatuista kotipelloista ja niihin mahdollisesti liittyvistä niityistä ja laitumista. Ulkotilukset olivat tämän aidatun alueen ulkopuolella sijainneita metsiä, niittyjä ja laitumia.

Sanan rinta tästä merkityksestä ovat peräisin etenkin Pohjanmaalla esiintyvät monet Rinta-alkuiset talonnimet ja niistä johtuvat sukunimet. Etuliitteen eräs vastinpari on Latva-.

Joskus sanan rintamaa vastinparina esiintyy sanan erämaa ohella myös takamaa.

Lähteet

• Heikkinen, Vesa: Maalikyliin, rintamaille Kotus-blogi. 29.6.2011. KOTUS. Viitattu 20.7.2020.
• Metsäranta, Pinja: Linnoista lähiöihin : rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa. (Sisällysluettelossa: Vanhat rintamaat) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Museovirasto, 2010. ISBN 978-952-222-191-9