Renault Master
Renault Master on Renault’n vuodesta 1980 lähtien valmistama suurikokoinen pakettiautomalli, joka korvasi Renault Super Goéletten.
Renault Master I (1980–1997)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Renault Master I | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Ranska |
Valmistaja | Renault |
Valmistusvuodet | 1980–1997 |
Korimalli |
pakettiauto pikkubussi |
Edeltäjä | Renault Super Goélette |
Seuraaja | Renault Master II |
Teknisesti samankaltaisia | Renault Messenger |
Tekniset tiedot | |
Moottori | R4 |
Iskutilavuus | 2,0–2,5 l |
Polttoaine |
bensiini diesel |
Vetotapa | etuveto |
Vaihteisto | 5-vaihteinen manuaali |
Ensimmäisen sukupolven Master esiteltiin vuonna 1980 seuraajaksi vanhentuneelle Super Goélettelle, jolla oli ikää jo 15 vuotta. Samaan aikaan markkinoille tuli myös pienemmän kokoluokan Trafic. Mallia valmistettiin Renault’n uudella tehtaalla Ranskan Batillyssa.
Masteriin perustuvaa kevytkuorma-autoa myytiin vuosina 1982–1993 nimellä Renault B-sarja, tämän jälkeen vuoteen 1999 saakka Renault Messenger -nimisenä.
Ainoana moottorivaihtoehtona oli aluksi Fiatin 2,5-litrainen dieselmoottori. Vuonna 1984 siitä tuli saataville myös 2,1 litran versio. Pieniä määriä valmistettiin myös 2,0- ja 2,2-litraisilla bensiinimoottoreilla varustettuina. 2,5-litraisesta dieselistä tuli vuonna 1990 paranneltu versio, joka oli iskutilavuudeltaan hieman aiempaa suurempi. Kaikkien moottorien yhteydessä oli voimansiirtona viisivaihteinen manuaalivaihteisto.
Renault Master II (1997–2010)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Renault Master II | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Brasilia Ranska |
Valmistaja | Renault |
Valmistusvuodet | 1997–2010 |
Korimalli |
pakettiauto pikkubussi lava-auto |
Edeltäjä | Renault Master I |
Seuraaja | Renault Master III |
Teknisesti samankaltaisia |
Nissan Interstar I Opel Movano A Renault Mascott |
Tekniset tiedot | |
Moottori | R4 |
Iskutilavuus | 2,2–2,8 l |
Polttoaine | diesel |
Vetotapa | etuveto |
Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen robotti |
Toisen sukupolven Master tuli markkinoille vuonna 1997, ja se valittiin Vuoden pakettiautoksi 1998.[1] Samaan aikaan esiteltiin sisarmalliksi Opel Movano ja toinen sisarmalli on vuonna 2002 esitelty Nissan Interstar. Euroopassa myytävät autot valmistettiin Ranskan Batillyssa. Auto oli paljon edeltäjäänsä pehmeämmin ja nykyaikaisemmin muotoiltu. Masteria valmistettiin pakettiauton lisäksi myös pikkubussiversiona ja lava-autona. Saatavilla oli kaksi eri akseliväliä ja korikorkeutta. Pikkubussia valmistettiin vain pidemmällä akselivälillä. Masteriin perustuvaa kevytkuorma-autoa myytiin nyt nimellä Renault Mascott.
Moottorivaihtoehtoina olivat 2,2-, 2,5- ja 2,8-litraiset dieselmoottorit. Saatavana oli viisi- ja kuusivaihteisten manuaalivaihteistojen lisäksi myös kuusiportainen Quickshift-robottivaihteisto.
Vuonna 2003 Master koki sisarmalliensa tapaan perusteellisen kasvojenkohotuksen, jossa sen ulkonäköä muutettiin enemmän Traficia muistuttavaksi. Auto sai täysin uudet puskurit, ajovalot ja etusäleikön. Sisällä ohjauspyörä ja kojelauta vaihdettiin uusiin.
Renault Master III (2010–)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Renault Master III | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Brasilia Ranska |
Valmistaja | Renault |
Valmistusvuodet | 2010– |
Korimalli |
pakettiauto pikkubussi lava-auto umpikoriauto |
Edeltäjä | Renault Master II |
Teknisesti samankaltaisia |
Nissan Interstar II Opel Movano B |
Tekniset tiedot | |
Kuormatila | 8–17 m³ |
Moottori | R4 |
Iskutilavuus | 2,3 l |
Teho | 110–165 hv |
Polttoaine | diesel |
Vetotapa |
etuveto takaveto |
Vaihteisto |
6-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen robotti |
Mitat |
Kolmannen sukupolven Master esiteltiin vuonna 2010. Nissanin mallin nimenä oli alun perin NV400. Master on nyt ensimmäistä kertaa saatavana myös takavetoisena mallina. Saatavana on neljä eri akselipituutta ja kolme korkeutta. Pakettiauton lisäksi valmistetaan seitsenpaikkaista kaksikäyttöauto Crew Vania, pikkubussi Busia (16 tai 17 istuinta) sekä pakettiauton ja bussin yhdistelmämalli Combia (6 tai 9 istuinta). Valittavana on myös normaali tai jatko-ohjaamollinen lava-auto sekä erillisellä tavaratilalla varustettu umpikoriauto.[2] Tavaratilaa on korimallista riippuen 8–17 kuutiometriä.[3]
Moottorina on 2,3-litrainen dieselmoottori, josta oli aluksi tarjolla viisi tehovaihtoehtoa: 2,3 dCi (110/125/150 hv) sekä 2,3 dCi Twin Turbo (135/165 hv). Twin Turboissa on vakiona start/stop-järjestelmä. Vaihteistona on kuusivaihteinen manuaalivaihteisto tai kuusiportainen Quickshift-robottivaihteisto.
Vuonna 2014 Master koki pienen kasvojenkohotuksen, jolloin siihen tuli uusi etusäleikkö, jossa on samanlainen vaakasuuntainen musta lista kuin samana vuonna esitellyssä uudessa Traficissa.
Pakettiauton vakiovarustukseen kuuluu kuljettajan turvatyyny, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla, ESP, teräsvanteet osittain peittävin pölykapselein, sähköikkunat edessä, ikkunaton liukuovi matkustajan puolella, ikkunaton väliseinä, manuaali-ilmastointi, lämmitettävät sähköpeilit, kauko-ohjattava keskuslukitus, vakionopeudensäädin, radio, Bluetooth-järjestelmä, jäähdytettävä hansikaslokero sekä lämmitettävä neljässä suunnassa säädettävä kuljettajan istuin.
Master NAVI+ -kampanjamalleissa on normaalin varustuksen lisäksi Renault R-Link Evo -navigointi- ja multimediajärjestelmä sekä peruutustutka ja -kamera.[4]
Vuonna 2019 Master koki toisen, perusteellisemman kasvojenkohotuksen, jossa sen ulkoasua muokattiin vastaamaan uusia Renault-henkilöautomalleja. Sisällä kojelauta on uusi.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Winners – 1998 Van of the Year. Viitattu 13.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Uusi Master-mallisto Renault.fi. Viitattu 27.6.2015.
- ↑ Master-esite. Renault S.A., 5/2015.
- ↑ Nyt kattava vakiovarustelu – Renault NAVI+. Intohimouutiset, maaliskuu 2016, s. 13. Renault Suomi.
- ↑ New 2019 Renault Master revealed Auto Express. 23.4.2019. Viitattu 17.5.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Renault Master Wikimedia Commonsissa