Ranskan opiskelijamielenosoitukset 2006

Ranskalaiset opiskelijat alkoivat järjestää mielenosoituksia ja lakkoja helmi- ja maaliskuussa 2006 vastustaakseen maan hallituksen kaavailemaa ja jo 16. tammikuuta 2006 hyväksymää uutta työlainsäädäntöä, jonka oli tarkoitus koskettaa erityisesti nuorten ensimmäisiä työsuhteita. Lopulta hallitus päätti muuttaa ankaran painostuksen myötä lain sisältöä.

Anti-CPE-mielenosoitus Clermont-Ferrandissa 7. maaliskuuta 2006 : kulkueen lähtö

Uutta työlainsäädäntöä vastaan ja sen puolesta

Ranskan hallituksen säätämä uusi laki ensimmäisistä työsuhteista nimettiin protestoijien suussa ja ranskalaisissa tiedotusvälineissä CPE:ksi (Contrat première embauche, lausutaan ranskaksi 'see-pee-öö', suom. "sopimus ensimmäisestä työsuhteesta"). Sen tarkoituksena oli tehdä muun muassa alle 26-vuotiaiden työntekijöiden irtisanominen helpommaksi. Uuteen lakiin sisältyi erityinen kohta, jonka mukaan työnantajat olivat voineet irtisanoa nuoren työntekijän kahden ensimmäisen työvuoden aikana ilman erityistä syytä ja lyhyellä tai ilman varoitusaikaa.

Lakia vastustaneiden opiskelijoiden joukko järjestäytyi anti-CPE-protestiliikkeeksi (ransk. le mouvement anti-CPE), ja he sanoivat, että uudistus olisi vaarantanut nuorten työtekijöiden kokeman sosiaalisen turvallisuuden tunteen ja asettanut heidät suureen taloudelliseen epävarmuuteen. Heidän mukaansa laki olisi pahentanut maassa vallitsevaa korkeaa nuorisotyöttömyyttä, koska lain tullessa voimaan työnantajat olisivat voineet kohdella nuoria työntekijöitä "kuin käytettyjä nenäliinoja". Samassa yhteydessä he syyttivät hallitusta myös uuden luokkajaon ja prekariaatin luomisesta.

Virkavalta määräsi suljettavaksi Place de la Sorbonnen 18. maaliskuuta. Tämä paikka on ollut symboli ranskalaisille opiskelijamielenosoituksille huhtikuun 1968 tapahtumista lähtien.

Uudistuksen kannattajat sanoivat, että Ranskan liian tiukasti säännellyt työmarkkinat tekevät yrityksille epähoukuttelevaksi työllistää ihmisiä, mikä on johtanut Ranskan korkeaan työttömyyteen.

Uutta työnlainsäädäntöä nuorten työllistämisedellytysten parantamiseksi ehdotettiin ensimmäistä kertaa loka-marraskuussa vuonna 2005 Ranskan lähiöiden väkivaltaisuuksien jälkeen, koska työn puutteen on tulkittu olevan Ranskan nuorison ongelmien ja heidän aiheuttamiensa sosiaalisten häiriöiden perussyy. Nuorten työttömyys on Ranskassa 23 prosenttia keskimäärin, ja lähempänä 50 prosenttia vähemmän koulutettujen nuorten joukossa.

Nuorille ihmisille tilanne onkin erityisen vaikea, koska heillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia vakaaseen työuraan ja taloudelliseen turvallisuuteen kuin aiemmalla sukupolvella. On ennustettu, että heikot työmahdollisuudet nostavat jännitteitä taloudellisesti hyvinvoivien ja syrjäytyneempien luokkien välillä todennäköisesti jatkossakin.

Ranskalaiset jakautuivat varsin dramaattisesti uuden työlainsäädännön kannattajiin ja vastustajiin, ja Ranskan pääministeri Dominique de Villepinin suosion arvioitiin olevan lain esittelyn jälkeen reilusti alle 50 prosenttia, eräiden mittausten mukaan noin 40–45 prosenttia. Presidentti Jacques Chirac tuki lakia varsin matalalla profiililla, joten suurimmat protestit kohdistuivat pääministeri de Villepiniin.

Kompromissina osa ihmisistä ehdotti, että Ranskan työelämään tehtävien muutosten tulisi koskettaa kaikkia ikäluokkia, mutta tämän uskotaan olevan poliittisesti liian vaikeaa tällä hetkellä.

Opiskelijoiden ja ammattiliittojen mielenilmauksia

Ihmisiä Pariisin anti-CPE -mielenilmausmarssilla 18. maaliskuuta 2006

Opiskelijoita Pariisin anti-CPE -mielenilmausmarssilla 18. maaliskuuta 2006

Opiskelijat protestoivat uutta lakia vastaan ja eri sukupolvien välisten tasa-arvoisten työmahdollisuuksien puolesta näyttävästi. Opiskelijoiden protestit saivat solidaarista kannatusta myös ammattiliitoissa, ja Ranskassa olikin useina päivinä opiskelijamielenosoitusten lisäksi koko työväkeä edustavia mielenilmauksia ja tukilakkoja, mikä aiheutti häiriöitä erityisesti paikallisessa ja kansallisessa liikenteessä, jonkin verran myös kansainvälisessä lentoliikenteessä.

Suurimmissa opiskelijoiden ja työväen yhteisissä mielenilmausmarsseissa Pariisissa oli jopa useita kymmeniä tuhansia osallistujia, yhteensä liikehdinnässä oli mukana satojatuhansia ihmisiä.

Ammattiliitot olivat valmiita neuvottelemaan laista hallituksen kanssa, mutta opiskelijat kieltäytyivät pääasiassa kaikista myönnytyksistä. Kuten aina Ranskassa, niin tälläkin kertaa protestit olivat kiihkeimmillään Pariisissa, jossa muun muassa Pariisin yliopisto (Sorbonne) oli muutaman päivän opiskelijoiden valtaama ennen poliisin väliintuloa.

Pariisissa pidettyihin mielenosoituksiin liittyi joissakin tapauksissa myös puolittain järjestäytyneitä aktivistijoukkioita, jotka eivät olleet opiskelijoita ja joiden tavoitteina oli yleensä vain erilaisen sekasorron ja anarkismin levittäminen esimerkiksi kauppojen ikkunoita rikkomalla, autoja polttamalla ja sekä poliisia että opiskelijamielenosoittajia ärsyttämällä ja väkivaltaisesti käyttäytymällä. Nämä ryhmät olivat vastuussa ainakin osasta dramaattisista ja tiedotusvälineiden usein liiallisesti korostamista vahingonteoista, rikoksista ja väkivaltaisuuksista.

Anarkistien tuhoamaa omaisuutta Pariisissa 18. maaliskuuta 2006.

Muutamana päivänä poliisi on joutui käyttämään kyynelkaasua ja vesitykkejä anarkistijoukkioita vastaan. Lisäksi eräässä epäselvässä ja väkivaltaisessa kahakointitilanteessa eräs protestoija joutui koomaan ilmeisesti poliisin pamputuksen johdosta.

Yleensä ottaen mielenilmaukset säilyivät kuitenkin hyvin rauhallisina ja väkivallattomina kaikissa Ranskan yliopistokaupungeissa. Erityisen huomattavaa opiskelijaliikehdintää oli Pariisin lisäksi myös Dijonissa, Marseilles'ssa, Metzissä, Rennesissä ja Toulousessa. Mielenilmauksia ja marsseja koordinoitiin usein internetin avulla, erityisesti blogien kautta.

Vastavetona opiskelijoiden kampanjointiin, mielenosoituksiin ja yliopistovaltauksiin monet yliopistot sulkivat ovensa. Tämä "blokkaus" aiheutti joissakin kilteissä opiskelijoissa reaktion, että on väärin, että heiltä estetään opiskelu. Osa opiskelijoista oli myös mielenosoituksia vastaan, koska he uskoivat uuden lain olevan tarpeellinen globalisaation puristuksissa olevan ranskalaisen protektionistisen järjestelmän muuttamiseksi dynaamisemmaksi ja kansainvälisessä talouskilpailussa kilpailukykyisemmäksi.

23. maaliskuuta 21 kaikkiaan Ranskan 84:stä yliopistosta oli ainakin osittain opiskelijoiden valtaamana Ranskan opetusministeriön mukaan. Kokonaisuudessaan 67 yliopistoa oli joko vallattuna tai yliopiston itsensä sulkemana.

Tilanteen poliittinen kehittyminen

Tapahtumasarjan viimeisinä päivinä ranskalaiset kääntyivät entistä selvemmin uutta lakia vastaan, L'Express- ja Paris-Match -lehtien teettämien mielipidetiedustelujen mukaan 70 prosenttia ranskalaisista oli protestoijien puolella tätä CPE-lakia vastaan.

Lain vastustusta pidettiin kuitenkin myös "vanhojen hyvien aikojen muisteluyrityksenä" ja vasemmistolaisena agitaationa sekä kannatuksennostoyrityksenä, koska Ranskan sosialistisella oppositiolla ei ole ollut kovin paljon suoraa poliittisia valtaa, koska keskustaoikeistopuolueilla on vahva enemmistö Ranskan parlamentissa. Tosin myös äärioikeisto oli Jean-Marie Le Penin johdolla lakia vastaan: "Olen sitä mieltä, että CPE-laki on huono yhteiskunnallemme."^lähde?

Kiinalainen New Tang Dynasty TV raportoi Pariisin anti-CPE -mielenilmausmarssista 18. maaliskuuta 2006

Pääministeri Dominique de Villepin ei kuitenkaan pitkään aikaan osoittanut merkkejä, että hän muuttaisi mieltään. De Villepin lausui tapahtumasarjan alku- ja keskivaiheissa: "Tämän lain kanssa on olemassa kolme asiaa, jotka ovat mahdottomia. Ensimmäinen, on sen poisvetäminen, koska se olisi kuin, että sanoisimme, että antaudumme uhkavaatimusten ja yksipuolisten ehtojen asettamisen logiikan edessä. Tätä äänestäjämme eivät selvästikään halua, eivätkö he antaisi anteeksi meille sitä. Toinen, on sen jäädyttäminen, koska hyvin yksinkertaisesti, se on vastoin meidän perustuslakiamme. Ja kolmas asia, joka on mahdotonta, on lain "käpälöinti", koska jos menettäisimme koko työlakiuudistuksemme tasapainon, riistäisimme siltä kaikki mahdollisuudet onnistua." (suomennettu englanninkielisestä Wikipediasta)

Opiskelijoiden puhemiehenä toiminut Xavier Pascal sanoi puolestaan, että "ilman lain poisvetämistä mahdolliset neuvottelut eivät tule kysymykseenkään".

Bordeaux'n yliopisto 1:n opiskelijaliikehdintää 21. maaliskuuta 2006

Ammattiliitot uhkasivat pääministeri de Villepiniä ja Ranskan hallitusta muutamaan kertaan yleislakolla. Eräitä hyvin suuria työseisauksia ja mielenosoitusmarsseja pidettiin niin sanottuna 'neljäntenä toimintapäivänä' eli tiistaina 28. maaliskuuta. Le Monde -lehden verkkoversio kertoo, että Ranskan sisäministeriö ilmoitti kyseisille marsseille osallistuneen noin 880 000 ihmistä koko maassa. Ammattiliittojen mukaan osallistujamäärä oli todellisuudessa yli kaksinkertainen tuohon arvioon verrattuna.

Presidentti Jacques Chirac allekirjoitti ja vahvisti kiistellyn lain voimaantulon 31. maaliskuuta, mutta hän ehdotti, että heti tämän jälkeen säädettäisiin uusi laki, jossa kahden vuoden koeaika lyhennettäisiin vuoteen ja jonka mukaan koeaikanakin irtisanomiseen pitäisi aina kertoa syy. Tämä presidentin kaksijakoinen suhtautuminen lakiin ei kuitenkaan hillinnyt protesteja, koska suuri osa lain vastustajista tulkitsi nämä Chiracin lausunnot kannustavaksi syyksi jatkaa viikoittaisia marsseja ja työnseisauksia.

Tiistaina 4. huhtikuuta Ranskassa oli jälleen suuria rauhanomaisia mielenosoitusmarsseja, ja tällä kertaa osallistujia oli noin kolme miljoonaa, joista 700 000 ihmistä marssi Pariisissa . Pian tämän mielenosoituksen jälkeen maanantaina 10. maaliskuuta presidentti Chirac ilmoitti, että pääministeri de Villepin ja Ranskan parlamentin enemmistö on päätynyt siihen, että lakia tullaan pikaisesti muuttamaan ja että nuorten työllisyystilannetta pyritään parantamaan työmarkkinapoliittisilla toimenpiteillä. Vaikka opiskelijat ilmoittivat valmiutensa jatkaa protesteja, he ilmaisivat tyytyväisyytensä tapahtuneeseen käänteeseen, ja opiskelijamielenosoitukset päättyivät tähän.

Katso myös

• Ranskan lähiöiden väkivaltaisuudet 2005
• Pariisin opiskelijamellakat 1968

Aiheesta muualla

• Eräs englanninkielinen blogi tapahtumista
• Vastustettu CPE-laki lyhykäisyydessään Ranskan työministeriön kotisivuilla (ranskaksi)

Kuvia ja videoita tapahtumista

• Kuvia Sorbonnen yliopiston valtauksesta Pariisissa - Repubblica.it
• Kuvia Pariisin anti-CPE -tapahtumista Flickrissä
• Videoita anti-CPE -tapahtumista Dailymotion.comissa