Raija-Sinikka Rantala
| Raija-Sinikka Rantala | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. kesäkuuta 1947 Kotka |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti |
teatteriohjaaja teatterinjohtaja kirjailija |
| Muut tiedot | |
| Koulutus |
|
Raija-Sinikka Rantala (s. 1. kesäkuuta 1947 Kotka) on suomalainen kirjailija ja teatteriohjaaja. Hän on ollut teatterinjohtaja Lahden (1985–1990) ja Helsingin (1991–1997) kaupunginteattereissa ja koulutuskeskuksen johtaja Teatterikorkeakoulussa (1979–1983), Kansainvälisen teatteri-Instituutin taiteellinen johtaja (2006–2008) sekä hallituksen jäsen monissa teatterialan kansainvälisissä järjestöissä. Hän suoritti ohjaaja- ja dramaturgitutkinnon 1971, filosofian kandidaatin tutkinnon 1979 ja teatteritaiteen lisensiaattitutkinnon 1991.[1][2][3]
Rantala on toiminut ohjaajana useissa kaupunginteattereissa, Lilla teaternissa, Svenska Teaternissa, Koko-teatterissa, ja lahtelaisessa Teatteri Vanhassa Jukossa sekä ulkomailla muun muassa Tabakov-teatterissa ja Moskovan taiteellisessa teatterissa, Luxemburgin Théâtre des Capucins- ja Théâtre du Centaure- teattereissa, Puolassa, Perussa ja teatterialan kouluttajana Burkina Fasossa ja Norsunluurannikolla.lähde?
Kirjailijana Rantala on tehnyt kymmenittäin dramatisointeja ja julkaissut useita näytelmiä, Stanislavskin metodia esittelevän kirjan Näyttelijä – auteur (1988), työttömäksi jäävästä näyttelijästä perustuvan tosipohjaisen romaanin Optimisti (2005) sekä epäonnisesta teatteriprojektista kertovan teoksen Klovni (2009).[2] Vuonna 2012 Rantalalta ilmestyi trillerimäinen rakkaustarina Miekkatanssi[1] ja vuonna 2015 romaani Poliisin pojat, joka sijoittuu Rantalan lapsuusmaisemiin 1950-luvun Kotkaan.[4]
Näytelmiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Peltovalta (1971)
- Aimo sankari (1998)
- Supan Tomppa
- Optimisti (2008)
- Ravit eli tanssi henkesi edestä (2011)
Ohjauksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Reviisori, Helsingin Kaupunginteatteri 1992
- Niagaran ylitys, Helsingin Kaupunginteatteri 1992
- Pohjanmaan kautta, Helsingin Kaupunginteatteri 1993
- Huvipuisto, Helsingin Kaupunginteatteri 1993
- Iso Vaalee, Helsingin Kaupunginteatteri 1995
- West Side Story, Helsingin Kaupunginteatteri 1996
- Aimo Sankari, Kotkan kaupunginteatterin 1998
- Tyttö ja kuolema, Teatteri Jurkka 1999
- Hello, Dolly! Joensuun Kaupunginteatteri 1999
- Supan Tomppa, Kotkan kaupunginteatteri 2003
- Neekeri vai koirat, KokoTeatteri 2004
- Zorbas, Lahden kaupunginteatteri 2004
- Rakkauden lähde, Tampereen Työväen Teatteri 2006
- Kunnia – erotaan ystävinä? Lahden kaupunginteatteri 2006
- Höstsonaten, Svenska Teatern 2007
- Optimisti, Teatteri Vanha Juko 2008
- Suruttomat, Kotkan kaupunginteatteri 2010
- Ampuuhan ne hevosiakin, Teatteri Vanha Juko 2011
Kirjoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elämän viulut (novelleja, 1980)
- Nimetön (romaani 1983)
- Näyttelijä – auteur (tietokirja, 1988)
- Optimisti (romaani, 2005)
- Klovni (romaani, 2009)
- Miekkatanssi (romaani, 2012)
- Poliisin pojat (romaani, 2015)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mäkelä, Outi: Raija-Sinikka Rantala, Näytelmät.fi. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ a b Raija-Sinikka Rantala, Like. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Leppänen, Veli-Pekka: Epäluuloa ja vastustusta kokenut Raija-Sinikka Rantala nosti Lahden kaupunginteatterin lopulta kukoistukseen 1980-luvulla. Helsingin Sanomat, 30.5.2017. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.7.2024.
- ↑ Palmu, Outi: Raija-Sinikka Rantala julkistaa uuden kirjansa Kotkassa, Kymen Sanomat 13.3.2015. Viitattu 8.3.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hujanen, Minna: Raija-Sinikka Rantala: "Suru ja ahdistus voivat laukaista syövän". Eeva, 23.10.2017. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.7.2024.