Radio tekee murron
Radio tekee murron | |
---|---|
Ohjaaja | Matti Kassila |
Käsikirjoittaja |
Matti Kassila Aarne Tarkas |
Tuottaja | T. J. Särkkä |
Säveltäjä | Ahti Sonninen |
Kuvaaja | Osmo Harkimo |
Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
Lavastaja | Jaakko Hurme |
Pääosat |
Hannes Häyrinen Ritva Arvelo |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
Ensi-ilta | 6. huhtikuuta 1951 |
Kesto | 91 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Seuraaja | Radio tulee hulluksi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Radio tekee murron on Matti Kassilan ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1951. Kassilan ja Aarne Tarkaksen käsikirjoittaman rikoskomedian pääosissa ovat Hannes Häyrinen ja Ritva Arvelo. Notkeasti kerrotussa elokuvassa on ilmeisiä film noir -vaikutteita.[1] Elokuva sai kolme Jussi-palkintoa (käsikirjoitus, ohjaus, miesnäyttelijä).
Elokuvassa nähdään Usko Santavuoren reportaaseja mukailevat jaksot laskuvarjohypystä (”Maan ja taivaan välillä”) ja murrosta (”Valemurto”). Hävittäjä-ässä Oiva Tuominen on elokuvan alussa cameoroolissa lentäjänä.
Elokuvan ensi-ilta oli 6. huhtikuuta 1951 Bio Rexissä ja Tuulensuussa.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan idea perustuu Usko Santavuoren edellisenä vuonna tekemään Suomessa uraa-uurtavaan radioreportaasiin, jossa hän tekeytyi murtovarkaaksi ja teki valemurron radioliikkeeseen.[2] Viranomaiset eivät olleet saaneet siitä etukäteen tietoa lukuun ottamatta Helsingin poliisikomentajaa, jonka luvan turvin Santavuori toimi.
Elokuvassa valemurto tehdään Helsingin taidemuseoon, mutta todelliset konnat saavat vihiä aikeesta ja vievät museosta samanaikaisesti tauluja, joiden katoamisesta toimittaja Teräsvuori joutuu vastuuseen. Koska Teräsvuori päätti toimia yksin esimiehen annettua hänen juttuideansa toiselle, ei poliisi tahdo ottaa todesta hänen tarinaansa valemurrosta.
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaisarvioijat antoivat elokuvalle suitsutusta yksimielisesti. Olavi Veistäjä (Aamulehti) kirjoitti: ”[...tekijät ovat] saaneet syntymään todella jännittävän, vaihtelevan ja vauhdikkaan kotoisen seikkailufilmin” ja Juha Nevalaisen (Ilta-Sanomat) arviossa elokuva on ”teknilliseltä valmiudeltaan ja kekseliäältä ohjaukseltaan – – toden totta kansainvälistä luokkaa".[3]
Tv-maailman kriitikon mielestä elokuva on kestänyt aikaa hyvin, vaikka sen ajatuksellinen sisältö on jokseenkin vaatimaton.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hannes Häyrinen | … | Toivo Teräsvuori, radiotoimittaja |
Ritva Arvelo | … | Eila Ritolampi |
Kullervo Kalske | … | tarkastaja Tammisalo |
Kunto Karapää | … | Mr. Knickerbocker alias Robins |
Heikki Savolainen | … | Hämäläinen, konna |
Matti Lehtelä | … | Lehtinen, konna |
Kauko Käyhkö | … | Durando alias Lindström |
Uljas Kandolin | … | konstaapeli Rytky |
Lasse Pöysti | … | radiolainen |
Arvo Lehesmaa | … | Ranta |
Kaarlo Halttunen | … | ääniteknikko Leo Laakso |
Aino Mantsas | … | tarjoilija tornissa |
Kauko Vuorensola | … | konstaapeli Pehkonen |
Kirsti Ortola | … | ilotyttö |
Kauko Kokkonen | … | poliisi |
Uolevi Lönnberg | … | konstaapeli Joutsen |
Aarne Tarkas | … | Karas, konna |
Urho Westman | … | Tuura, konna |
Pentti Irjala | … | humalainen |
Joel Asikainen | … | radioreportteri |
Paavo Jännes | … | tuomari |
Oiva Tuominen | … | lentomestari Tuominen |
Rakel Laakso | … | Saimi |
Veikko Linna | … | museon yövahti |
Matti Kassila | … | Hotelli Tornin portieeri |
Heimo Lepistö | … | humalainen |
Urho Lahti | … | radion ohjelmapäällikkö |
Laina Laine | … | kerrossiivooja |
Rolf Labbart | … | kalusteosaston myyntipäällikkö |
Osmo Harkimo | … | hotellin apumies |
Varma Lahtinen | … | nainen rullaportaissa |
Nestori Lampi | … | lihava mies rullaportaissa |
Pentti Siimes | … | mies kahvilassa |
Vappu Jurkka | … | kirjakaupan myyjä |
Juhani Kumpulainen | … | kaapin ostajia |
Pia Hattara | … | hissinainen |
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jussi-palkinnot:[4]
- Paras miespääosanäyttelijä: Hannes Häyrinen
- Paras käsikirjoitus: Matti Kassila ja Aarne Tarkas
- Paras paras ohjaus: Matti Kassila
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Päivän elokuvia, Tv-maailma 51–52/2011, s. 45.
- ↑ Radio tekee murron. Ylen Areenan podcast, jossa Pekka Tiilikainen muistelee valemurtoa (1987).
- ↑ Radio tekee murron Elonet., Lehdistöarvio, viitattu 10.1.2014.
- ↑ Jussi-palkinnot
|