Quintus Aurelius Symmachus
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Quintus Aurelius Symmachus (noin 340–402/403) oli roomalainen senaattori, reettori ja kirjailija. Häntä on pidetty aikansa merkittävämpänä Ciceroonkin verrattavana latinankielisenä puhujana.
Symmachus on tunnettu epäonnistuneesta yrityksestään palauttaa Victoria-jumalattaren alttari alkuperäiselle paikalleen ja osallistumisestaan kristillisen keisari Theodosius I:n vastaiseen kampanjaan, mikä tuhosi hänen poliittisen uransa. Elämänsä viimeisinä vuosina Symmachus kiinnostui erityisesti filologiasta ja osallistui vuosien 365 ja 402 välillä merkittävän epistolaarisen kirjeenvaihtoverkoston toimintaan. Tästä johtuen tuleville sukupolville säilyi harvinaisen kattava ja monipuolinen kuvaus niin roomalaisesta yläluokasta kuin ei-kristitystä henkilöstäkin neljännen vuosisadan lopulla.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Symmachus kuului roomalaiseen (gens Aurelius) [1] senaattorisukuun, joka saavutti korkean arvoasemansa Konstantinus I:n valtakaudella. Hänen isänsä Lucius Aurelius Avianius Symmachus oli Rooman praefectus urbi vuosina 364–365 ja konsuli vuonna 377 (asema, jota hän ei kuitenkaan täyttänyt). Symmachuksen perheellä oli läheiset suhteet toiseen aateliseen ja vaikutusvaltaiseen Nicomachus-sukuun, jonka jäseneen Virius Nicomachus Flavianukseen Symmachus muodosti läheisen suhteen.
Hän meni naimisiin noin vuonna 371 Rusticianan kanssa ja heille syntyi poika nimeltään Quintus Fabius Memmius Symmachus. Tytär puolestaan meni naimisiin Flavianuksen pojan Flavianuksen kanssa vuonna 393. Tässä yhteydessä todennäköisesti valmistettiin myös Symmachus ja Nicomachus -diptyykki. Hänen pojanpojanpoikansa Quintus Aurelius Memmius Symmachus oli erään kadonneen Rooman historia -teoksen kirjoittaja ja filosofi Boethiuksen adoptioisä. Hänen jälkeläistensä joukossa Anician sukukuntaan liittymisen jälkeen oli myös paavi Gregorius I.
Symmachuksen perhe oli erittäin vaikutusvaltainen ja varakas. Hänen omaisuutensa käsitti kolme asuntoa Roomassa ja yhden Capuassa sekä viisitoista esikaupunkihuvilaa, joista kolme sijaitsi Roomassa. Koulutuksensa hän oli saanut Galliassa ja Decimus Magnus Ausonius kuului hänen ystäväpiiriinsä. Hän tunsi hyvin kreikkalaisen ja latinankielisen kirjallisuuden. Hänellä oli ollut myös tärkeitä virkatehtäviä Cursus honorumilla, kuten African provinssin prokonsuli vuonna 373, praefectus urbi vuodesta 383 vuoteen 385, kunnes hänestä tuli konsuli vuonna 391.
Kaupunginprefektinä Symmachus kirjoitti monia raportteja, relationes, joista tunnetuin on keisari Valentinianus II:lle osoitettu kirje vuonna 384, jossa hän puolusti antiikin Rooman uskonnon säilyttämistä valtion virallisissa seremonioissa. Kyse kiistassa oli kristittyjen senaattorien vaatimuksesta poistaa Victoria-jumalattaren alttari Rooman senaatin kuuriasta.
Pakanalliset senaattorit kunnioittivat Victorian alttaria pikemminkin roomalaisuuden ja valtion suvereniteetin symbolina kuin jumaluutena. Kristityt senaattorit sen sijaan suhtauivat kielteisesti kyseiseen voitonalttariin ja Milanon piispa Ambrosiuksen (Symmachuksen serkku) [2] myötävaikutuksella keisari Gratianus vuonna 382 määräsi poistamaan alttarin. Gratianuksen kuoltua Rooman senaatti lähetti valtuuskunnan hänen seuraajalleen Theodosiukselle Milanoon, jolloin Symmachuksen ja Ambrosiuksen välinen kiista sai alkunsa. Ambrosius uskoi vakaasti kristinuskon ylivoimaisuuteen muihin uskontoihin nähden; hänen mielestään ainoastaan kristittyjen Jumala oli ainoa todellinen Jumala: ipse enim solus verus est deus. Tästä kannanotosta johtuen kaikesta ei-kristillisestä toiminnasta tuli laitonta. Theodosius oli täysin samaa mieltä Ambrosiuksen kanssa ja näin ollen voitonalttaria ei enää palautettu perinteiselle paikalleen kuuriaan.[3]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Symmachuksen teoksiin lukeutuvat:
- kirjeenvaihto, kymmenen kirjaa, joista ensimmäinen sisältää viralliset kirjeet; muut yhdeksän ovat yksityiskirjeitä
- kolme keisareille Valentinian I: lle ja hänen pojalleen Gratianukselle osoitettua panegyrikkaa (juhlapuhe, ylistypuhe).
- viisi puhetta
- 49 relationes-raporttia
Retoriikassaan Symmachus puolusti perinteitä ja mōs maiōrumia. Symmachus oli myös moniarvoisuuden ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden kannattaja, minkä hän tiivisti seuraavin sanoihin:
»Meidän täytyy myöntää, että kaikilla kulteilla on omat ainutlaatuiset perusteensa. Kaikki katsovat samoja tähtiä, samaa yhteistä taivasta ja yhtä ainoaa universumia, joka meitä ympäröi. Mitä merkitystä sillä on, että kukin etsii totuutta omalla tavallaan? Ei ole mahdollista seurata vain yhtä tietä ymmärtääkseen elämän suurta mysteeriä.[4]»
Symmachuksen puhetyyli oli tyypillinen gallialaiselle retoriikkakoululle, mahtipontinen ja hienostunut.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Frediani A., Prossomariti S: ”Le grandi famiglie di Roma antica. Storia e segreti.” Newton Compton editori s.r.l. 2014 Roma. Prima edizione ebook: novembre 2014, sivu 96.
- ↑ Frediani A., Prossomariti S: ”Le grandi famiglie di Roma antica. Storia e segreti.” Newton Compton editori s.r.l. 2014 Roma. Prima edizione ebook: novembre 2014, sivu 97.
- ↑ Frediani A., Prossomariti S: ”Le grandi famiglie di Roma antica. Storia e segreti.” Newton Compton editori s.r.l. 2014 Roma. Prima edizione ebook: novembre 2014, sivut 98-99.
- ↑ Quintus Aurelius Symmachus, Relatio de ara Victoriae.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Quintus Aurelius Symmachus Wikimedia Commonsissa
