Pohjankarhepääsky
| Pohjankarhepääsky | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Pääskyt Hirundinidae |
| Suku: | Karhepääskyt Stelgidopteryx |
| Laji: | serripennis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Stelgidopteryx serripennis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Pohjankarhepääsky (Stelgidopteryx serripennis) on Pohjois- ja Väli-Amerikassa tavattava pääskyihin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kooltaan pohjankarhepääsky on noin 13–15 cm:n pituinen. Selkäpuolelta laji on vaaleanruskea ja vatsapuolelta kermanvalkoinen. Rinta ja kyljet ovat usein vaaleanharmaat. Kurkku on vaaleampi ja toisinaan kanelinruskea. Aikuisten pohjankarhepääskykoiraiden siipien kärkien sulat ovat jäykistyneet ja sahalaitaiset. Pohjankarhepääsky muistuttaa ulkonäöltään törmäpääskyä (Riparia riparia), mutta eroaa siitä harmaan rintansa perusteella.[2][3][4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjankarhepääskyn levinneisyysalue ulottuu Alaskan kaakkoisosista ja Kanadan eteläosista Yhdysvaltojen läpi Meksikoon. Keski-Amerikassa lajia tavataan alueelta, joka ulottuu Belizestä Panamaan. Lisäksi lintu pesii Caymansaarilla, Kuubassa, Haitilla, Saint-Pierre ja Miquelonilla, Turks- ja Caicossaarilla sekä Neitsytsaarilla.[2][1]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjankarhepääskyt käyttävät ravinnokseen erilaisia lentäviä hyönteisiä, joita ne saalistavat ilmasta. Pohjankarhepääsky nappaa ravintonsa tyypillisesti hyvin läheltä veden tai maan pintaa. Laji juo kastamalla nokkansa veteen lentäessään hieman vedenpinnan yläpuolella.[4]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjankarhepääsky on muuttolintu ja muuttaa talveksi Keski-Amerikan eteläosiin ja Etelä-Amerikan pohjoisosiin.[3] Pesimäalueilleen linnut palaavat helmikuun lopulla ja maaliskuussa. Talvehtimisalueilleen linnut lähtevät heinäkuun puolivälistä alkaen. Osa linnusta lähtee vasta marraskuussa.[4]
Laji rakentaa pesänsä hiekkaisiin törmiin, kallionleikkauksiin, luoliin ja myös ihmisen tekemiin rakennelmiin, kuten siltoihin, jotka usein sijaitsevat veden läheisyydessä. Pesä rakennetaan onkalon perälle heinistä ja oksista. Pohjankarhepääskyjen pesät voivat sijaita melko lähelläkin toisiaan, mutta ne eivät pesi yhtä suurina yhdyskuntina kuin törmäpääskyt. Laji pesii usein törmäpääskykolonioissa. Naaras munii neljästä kahdeksaan valkoista munaa, joita myös koiras hautoo.[3][4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Stelgidopteryx serripennis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Northern Rough-winged Swallow eNature. Arkistoitu 9.2.2012. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Mark Johns: Northern Rough-winged Swallow (Stelgidopteryx serripennis) University of North Carolina. Arkistoitu 28.10.2009. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d Pete Dunne: Pete Dunne's essential field guide companion, s. 457. Houghton Mifflin Harcourt, 2006. ISBN 978-0618236480 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.1.2010). (englanniksi)
- ↑ Hal H. Harrison, Mada Harrison: A Field Guide to Western Birds' Nests, s. 139. Houghton Mifflin Harcourt, 2001. ISBN 978-0618164370 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.1.2010). (englanniksi)
| ||||||||||