Pax Britannica
Pax Britannica (”brittiläinen rauha”) on suhteellinen rauhan ajanjakso Euroopassa ja muualla maailmassa vuosina 1815–1914, jolloin Brittiläinen imperiumi kasvoi maailmanlaajuiseksi sotilaalliseksi sekä taloudelliseksi hegemoniaksi ja Britannia omaksui maailmanpoliisin roolin.[1] Ajanjakson katsotaan alkaneen 1815, jolloin Napoleonin sodat päättyivät Ranskan keisari Napoleonin tappioon Waterloon taistelussa, jolloin britit vangitsivat hänet. Pax Britannica päättyi 1914, jolloin ensimmäinen maailmansota alkoi. Samaa ajanjaksoa pidetään myös Britannian imperialismin aikakautena.
Termi on latinaa ja se on johdannainen vanhemmasta termistä Pax Romana, roomalainen rauha. Vastaavia suhteellisen rauhan ajanjaksoja kuvaavia termejä ovat muun muassa Pax Americana, jolla kuvataan nykyistä vuodesta 1945 eteenpäin Yhdysvaltain sotilaallisen ja taloudellisen hegemonian vaikutuksesta vallinnutta rauhanomaista aikaa länsimaissa ja Pax Ottomana, jolla kuvataan turkkilaishallinnon rauhoittavaa vaikutusta sen alaisilla alueilla Balkanilla ja Lähi-idässä Osmanien valtakunnan aikana.[2]
Britannian voitto Napoleonista tarkoitti myös sitä, että Ranskan kärsimän tappion jälkeen Britannialla ei ollut tosiasiassa varteenotettavaa haastajaa kansainvälisellä areenalla, lukuun ottamatta Venäjän valtaa Keski-Aasiassa.[3] Mainittuna aikakautena Britannian valtakunnan suoraan hallitsema alue kasvoi 26 miljoonalla neliökilometrillä ja sen asukasluku noin 400 miljoonalla. Britannia hallitsi kaikkia kauppareittejä, eikä sen merimahdilla ollut haastajaa. Varsinaisen valtansa lisäksi maailmankaupan johtavana valtiona Britannia hallitsi epäsuorasti myös useiden itsenäisten valtioiden, kuten Kiinan, Argentiinan ja Siamin taloutta.
Brittiläisen imperiumin ylivoimaa pohjusti 1800-luvun teollinen vallankumous. Höyrylaivojen ja lennättimen kaltaiset uudet keksinnöt mahdollistivat yhä suuremman valtakunnan luomisen, hallitsemisen ja puolustamisen. Vuoteen 1902 mennessä Britannian hallitsemat alueet olivat yhdistetty toisiinsa lennätinkaapeleiden verkostolla, jota kutsuttiin nimellä ”All Red Line”, sillä useissa ajan kartoissa Britannian alueet merkittiin punaisella tai vaaleanpunaisella.[4][5]
Kritiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joidenkin historioitsijoiden mukaan Pax Britannica on keinotekoinen ja propagandistinen perustelu Britannian pyrkimykselle maailmanvaltaan ja nimellisesti itsenäisten alueiden alistamiseen valtaansa rauhanturvaamisen varjolla. Ali Parchami huomauttaa, että ajanjakson aikana ehti tuskin kulua vuottakaan, etteivät Britannian sotilaat olisi olleet sotimassa jossakin. Vuosina 1880–1900, jolloin käsite Pax Britannica oli suosittu imperiumin emämaassa, Britannia lähetti useita sotilaallisia retkikuntia eri puolille maailmaa; 40 Intiaan, lähes 50 Afrikkaan ja ainakin kymmenen Persianlahden valtioihin ja Kaukoitään.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Porter, Andrew: The Nineteenth Century, The Oxford History of the British Empire Volume III. Oxford University Press, 1998. ISBN 0-19-924678-5
- Yuri Dolgopolov: A Collection of Confusible Phrases. Llumina Press, 2006. ISBN 1595263349
- Ali Parchami: Hegemonic Peace and Empire: The Pax Romana, Britannica and Americana – War, History and Politics. Routledge, 2009. ISBN 1134007043
