Palokuja
Palokuja on tonttien perällä yleensä korttelin läpi kulkeva lehtipuuvyöhyke, jonka tarkoituksena on estää tulipalojen leviämistä. Palokujia sijoitti Suomessa 1800-luvulla ruutukaavoihin ainakin Carl Ludvig Engel. Palokujat olivat yksi paloturvallisuusjärjestelyistä, jotka hän sijoitti vuonna 1828 laatimaansa Turun palon jälkeiseen Turun asemakaavaan. Asemakaava määräsi, että rakennuksia sai sijoittaa tontin laidoista vain kolmelle sivulle, neljännelle oli istutettava lehtipuita. Engel sijoitti palokujia myös uusien kaupunkien asemakaavoihin (ainakin Jyväskylän ja Mikkelin asemakaavoihin).[1]
Palokujien lisäksi joihinkin kaupunkeihin on jätetty palokatuja ja puistikoita estemään tulipalojen leviämistä. Esimerkiksi Vaasan Keskuspuistikot ja palokadut periytyvät lääninarkkitehti C.A. Setterbergin vuoden 1855 asemakaavasta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jussi Jäppinen: Oletko koskaan nähnyt kauniin kaupunginlähde tarkemmin?
- ↑ Vaasan keskuspuistikot ja palokadut; Museovirasto