Otto IV
Otto IV (syntyi 1175 tai 1176 – kuoli 19. toukokuuta 1218) oli vuodesta 1198 toinen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kahdesta kuninkaasta ja keisari vuodesta 1209 vuoteen 1215 asti. Hän oli ainoa Welf-sukua edustanut Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari. Valtaistuimelle häntä seurasi keisari Fredrik II.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Otto IV syntyi 1175 tai 1176 Braunschweigin kaupungissa nykyisen Saksan alueella. Hänen isänsä oli Baijerin ja Saksin herttua Henrik Leijona ja äitinsä Saksin herttuatar Matilda. Otto IV vietti nuoruutensa Englannissa, isoisänsä Englannin Henrik II:n luona, jolloin hän ystävystyi muun muassa Rikhard I Leijonamielen kanssa. Rikhard Leijonamieli piti Otosta siinä määrin, että teki hänestä Yorkin jaarlin vuonna 1190.[1]
Taistelu kruunusta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henrik VI kuoli vuonna 1197, minkä jälkeen syntyi kiista hänen seuraajastaan. Maaliskuussa 1198 Hohenstaufenin sukua kannattaneet saksalaiset ruhtinaat valitsivat kuninkaaksi Filip Schwabenilaisen. Kesäkuussa Hohenstaufenin suvun vastustajat puolestaan valitsivat Kölnin arkkipiispan Adolfin johdolla kuninkaaksi Otto IV:n. Kahden kilpailevan kuninkaan välille puhkesi sota. Vuonna 1201 Otto sai puolelleen paavi Innocentius III:n suostuttuaan paavin aluevaatimuksiin Keski-Italiassa, mutta vuonna 1204 Kölnin arkkipiispa ja useita muita Oton tärkeimmistä saksalaisista kannattajista siirtyi Filip Schwabenilaisen puolelle. Myös paavi tunnusti lopulta vuonna 1208 Filipin kuninkaaksi. Sen jälkeen Filip kuitenkin murhattiin, ja tilanne kääntyi taas Oton hyväksi. Otto kruunattiin keisariksi Roomassa 4. päivänä lokakuuta vuonna 1209.[1]
Sotaretki ja kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Otto aloitti Italian valloituksen miehittämällä aluksi Toscanan ja siirtyi sitten sotajoukkoineen Fredrik II:n hallitseman Sisilian kuningaskunnan alueelle Etelä-Italiassa. Aluevaltaukset uhkasivat jo pakottaa Fredrik II:n pelastautumaan Afrikan puolelle, mutta silloin paavi puuttui asiaan. Innocentius III, joka vastusti Italian ja Saksan yhdistämistä, julisti Oton pannaan. Maaliskuussa 1212 Otto joutui palaamaan Saksaan, missä oli puhjennut kapina. Joukko Welfien sukua vastustavia ruhtinaita oli julistanut Oton viraltapannuksi ja valinnut hohenstaufilaisen Fredrik II:n kuninkaaksi. Taistelun Fredrikiä vastaan englantilaisten tukema Otto hävisi kärsittyään ratkaisevan tappion Bouvinesissa 27. päivänä heinäkuuta vuonna 1214. Virallisesti Otto joutui luopumaan kruunusta seuraavana vuonna. Hän kuoli kolme vuotta myöhemmin.[2][1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Otto IV Wikimedia Commonsissa
 |
Edeltäjä: Henrik VI |
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija 1209–1215 |
Seuraaja: Fredrik II |
| ||||||||||||||||||
