Otava (kirjankustantamo)

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 1. joulukuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kustannusosakeyhtiö Otava
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1890
Perustaja Hannes Gebhard
Eliel Aspelin-Haapkylä
Toimitusjohtaja Eva Reenpää[1]
Kotipaikka Helsinki
Toimiala kustantaminen
Tuotteet kirjat, oppikirjat
Liikevaihto 77,2 milj. euroa (2023)[2]
Liikevoitto 10,4 milj. euroa (2023)[2]
Emoyhtiö Otava Oy
Omistaja Otava Oy
Kotisivu otava.fi
Otavan kivinen toimitalo Helsingin Uudenmaankadulla täytti kesäkuussa 2006 sata vuotta.

Kustannusosakeyhtiö Otava on Suomen vanhimpia ja suurimpia kirjankustantamoja. Otava on ollut merkittävä suomenkielisen kirjallisuuden julkaisija jo varhain. Otava on julkaissut muun muassa Eino Leinon, Veijo Meren, Teuvo Pakkalan, Marja-Liisa Vartion, Paavo Haavikon, Tuomas Anhavan, Mauri Kunnaksen, Antti Tuurin ja Kjell Westön tuotantoa. Suurimpiin painosmääriin on yltänyt Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) yli neljällä miljoonalla painetulla kirjalla.[3]

Omistus ja johto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustannusosakeyhtiö Otava muodostaa yhdessä muun muassa Otavamedia Oy:n kanssa Otava-konsernin (aiemmin Otava-Kuvalehdet-konserni). Sen omistavat vuosina 1999–2004 tehdyn yksityistämisen jälkeen Reenpään suku ja Otavan kirjasäätiö. Konsernin toimitusjohtaja on Alexander Lindholm.

Yhtiön hallituksen puheenjohtaja on Henrik Ehrnrooth (vuodesta 2014) ja varapuheenjohtaja Jorma Ollila (vuodesta 2022). Muut jäsenet ovat Eva Reenpää (2017–), Philip Aminoff (2021–), Mervi Airaksinen (2023–) ja Jesse Maula (2023–). Varajäsenenä toimii Timo Hirvonen (2023–) ja hallituksen sihteerinä Ora Lyytikäinen (2006–).[4]

Otavan historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otavan perustivat Hannes Gebhard ja Eliel Aspelin-Haapkylä vuonna 1890 suomenkielisen kansalliskirjallisuuden kustantajaksi. Vuodesta 1892 johdossa on ollut Alvar Renqvist jälkeläisineen, jotka ovat suomentaneet nimensä Reenpääksi. 1906 valmistui Helsingin Uudenmaankadulle arkkitehtien Karl Lindahlin ja Valter Thomén piirtämä toimitalo, jossa yhtiö toimii edelleen. Kirjapainotoiminta alkoi 1908 ja aikakauslehtien kustantaminen Suomen Kuvalehden myötä 1916. Otava perusti 1934 yhdessä WSOY:n kanssa Yhtyneet Kuvalehdet, joka ryhtyi julkaisemaan muun muassa Seura-lehteä. Vuosina 1945–1991 Otava oli pörssiyhtiö. Kun sukuomistajat hankkivat yhtiönsä pörssistä takaisin itselleen, perustettiin uusi Otava, joka on eri juridinen henkilö kuin 1890 perustettu vanha Otava. Otava lunasti Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n 1998 WSOY:ltä kokonaan itselleen. Keuruun painotalon Otava perusti 1955. Otavan painolaitoksista ja Editan painolaitoksista muodostettiin Acta Print. Acta Print Oy myi 1999 aikakauslehtipainot ja liiketoiminnan Edita-konsernille.lähde?

Vuoden 2006 alusta Otavan omistuksessa on ollut myös Like Kustannuksen kirjankustannustoiminta. Lisäksi kirjaryhmään kuuluu Suuri Suomalainen Kirjakerho. Otava-konserni muodostuu neljästä liiketoiminta-alueesta: kirjat, lehdet, kauppa ja uudet liiketoiminnot. Kirjapainotoiminnasta vastaa Otavan kirjapaino Oy Keuruulla.[5]

31. joulukuuta 2014 Otava osti kirjankustantamo Moreenin osake-enemmistön. Kustannustoiminta jatkui samalla nimellä.[6] Vuonna 2015 Otava osti muun muassa Suuri toivelaulukirja -sarjaa julkaisevan F-Kustannus Oy:n koko osakekannan.[7] Kustannusosakeyhtiö Nemon osto oli vuorossa 2016 ja vuoden 2018 alussa Otavan omistukseen siirtyi oppimateriaalikustantamo Oy Finn Lectura Ab.[8][9] Syksyllä 2020 Otava osti yleiskustantamo Atenan pääomistajan Svenska folkskolans vänner -yhdistyksen hallussa olleet osakkeet. Atena jatkoi toimintaansa Jyväskylässä säilyttäen oman nimensä ja oman julkaisuohjelmansa sekä vanhan henkilöstönsä.[10]

Kirjasodat ja kohut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otava on julkaissut huomattavaa keskustelua herättänyttä kirjallisuutta. Vuoden 1924 kirjasodan aloitti Maria Jotunin kirja Tohvelisankari, joka herätti huomiota aina eduskunnassa asti. Vuonna 1963 julkaistu Paavo Rintalan Sissiluutnantti oli toinen huomiota saanut kirja. Se sai aikaan jopa boikotointiin kehottavia nimilistoja, ja 34 reservin kenraalia protestoi sitä vastaan. Vuonna 1964 Hannu Salamasta tuli julkisen kirjakeskustelun päähahmo kirjansa Juhannustanssit ansiosta. Salama tuomittiin lopulta jumalanpilkasta kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen ja Kari Reenpää, Otavan tuolloinen toimitusjohtaja, päiväsakkoihin.[11]

Paavo Haavikkoa käsittelevä Mauno Saaren elämäkertakirja Haavikko-niminen mies nostatti kohun jo ennen ilmestymistään kesällä 2009, ja aihetta kommentoitiin laajasti merkittävimmissä lehdissä, muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, Suomen Kuvalehdessä ja Avussa oli kussakin pitkät artikkelit.[12][13] Maaliskuussa 2010 Otava tiedotti Reenpään suvun jäsenten, kirjankustantaja Leena Majander-Reenpään ja kirjaryhmän johtaja Antti Reenpään, jättävän tehtävänsä yhtiössä.[14]

Palkittuja kirjailijoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Otavan kirjailijoista ovat saaneet kirjallisuuspalkintoja. Ensimmäisen suomalaisen Nobel-palkitun, F. E. Sillanpään, teoksia julkaisi Otava. Ensimmäinen Finlandia-palkittu kirjailija oli Erno Paasilinna, hänelle palkinto myönnettiin vuonna 1984 esseekokoelmasta Yksinäisyys ja uhma. Ensimmäisen Tieto-Finlandian sai Erik Tawaststjerna Sibelius-elämäkerrastaan, myös Otavan kirjailijoita. Muita Finlandia-palkittuja ovat Jörn Donner (Isä ja poika, 1985), Olli Jalonen (Isäksi ja tyttäreksi, 1990), Arto Melleri (Elävien kirjoissa, 1991), Bo Carpelan (Alkutuuli, 1993 sekä Kesän varjot, 2005), Hannu Mäkelä (Mestari, 1995), Antti Tuuri (Lakeuden kutsu, 1997), Kristina Carlson (Maan ääreen, 1999), Kjell Westö (Missä kuljimme kerran, 2006) ja Hannu Väisänen (Toiset kengät, 2007).

Tietokirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iso Tietosanakirja, 1931–1958

Otavalla on pitkä historia myös tietokirjallisuuden osalta. Vuodesta 1906 alkaen (ensimmäinen osa, viimeinen julkaistiin vuonna 1920) se julkaisi yhdessä WSOY:n kanssa kymmenosaisen Tietosanakirjan, lempinimeltään Iso Musta. Myöhemmin Otava julkaisi 17-osaisen Ison tietosanakirjan (1931–1958), 10-osaisen Otavan ison tietosanakirjan (1960–1965) ja Otavan Suuren Ensyklopedian (1976–1991). Muita tunnettuja tietokirjoja ovat Mitä missä milloin -sarja (vuodesta 1951) ja Kuka kukin on (vuodesta 1909, alkujaan nimellä Aikalaiskirja).lähde?

Skepsis ry myönsi vuonna 2018 Huuhaa-palkinnon Otavan tietokirjojen kustannusyksikölle harhaanjohtavan ja pseudotieteellisen sisällön julkaisemisesta tietokirjoina. Samalla yhdistys pyysi kustantamoa kantamaan yhteiskunnallista vastuuta ja kiinnittämään enemmän huomiota tietokirjojen luotettavuuteen ja sisällön tarkistuttamiseen.[15]

Oppikirjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskoulu-uudistus lisäsi 1970-luvun alussa oppikirjojen kysyntää, ja Otava onnistui saamaan merkittävän osan alan markkinoista.[16] Oppikirjojen tuotantoa varten yhtiöllä oli kouluosasto (myöhemmin nimeltään Otavan oppimateriaalit). Osaston pitkäaikaisena johtajana oli vuodesta 1974 alkaen tohtori Manu Renko.[17]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Boxberg, Katja: Tunteiden talossa. Kauppalehti Fakta, 11.1.2023, nro 1, s. 20–26. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 22.1.2023.
  2. ↑ a b Vuosikertomus 2023 Otava. Viitattu 17.11.2024.
  3. ↑ Laila Hirvisaaren teoksia myyty yli neljä miljoonaa kappaletta | Viihde | Iltalehti.fi web.archive.org. 22.10.2014. Viitattu 24.11.2023.
  4. ↑ Otava-konserni Otava. Viitattu 4.11.2024.
  5. ↑ Otava–Kuvalehdet-konserni
  6. ↑ Kustannusosakeyhtiö Otava osti Kustannusosakeyhtiö Moreenin Otava-konserni. Viitattu 25.8.2016.
  7. ↑ Otava osti Toivelaulukirjoja tekevän F-Kustannuksen Helsingin Sanomat. 27.2.2015. Helsinki: Sanoma Media Finland. Viitattu 4.10.2020.
  8. ↑ Otava ostaa pienkustantamo Nemon Helsingin Sanomat. 11.10.2016. Helsinki: Sanoma Media Finland. Viitattu 4.10.2020.
  9. ↑ Otava ostaa Finn Lecturan 13.12.2017. Helsinki: Otava. Viitattu 4.10.2020.
  10. ↑ Majander, Antti: Markkinajohtaja Otava osti Atena-kustantamon. Helsingin Sanomat, 3.10.2020, s. C 4. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047
  11. ↑ Kiintopisteitä Otavan historiasta (Arkistoitu sivu) Otava. Viitattu 25.8.2016.
  12. ↑ Hs.fi
  13. ↑ Ote elämäkerrasta Paavo Haavikko ja Diabolos
  14. ↑ Otavan tiedote 3.3.2010 (Arkistoitu linkki)
  15. ↑ Huuhaa-palkinto 2018 Skepsis ry. Viitattu 1.2.2019.
  16. ↑ Antti Reenpää (toim.): Otavan talo sata vuotta, s. 83. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20800-4
  17. ↑ Kuka kukin on 1982, s. 818. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06659-5

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Salokannel, Juhani: Hengen paloa & painettua sanaa: Renqvist-Reenpäät kustantajina 1815–2015. Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-1-27838-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Otava_(kirjankustantamo)&oldid=22915212”