Orotšit
Orotšit ovat Venäjällä lähinnä Habarovskin aluepiirissä asuva tunguusilaista orotšin kieltä puhuva kansa. Nimitys orotši tarkoittaa ”poronhoitajaa”, vaikka kansan ei tiedetä harjoittaneen poronhoitoa.[1] Sitä ei tule sekoittaa samankantaisiin nimityksiin orokit ja orotšenit, joista jälkimmäinen on tarkoittanut kaikkia poronhoitoa harjoittavia tunguuseja.[2] Orotšeilla on laissa tunnustettu Venäjän vähälukuisen alkuperäiskansan asema.[3]
Asuinalue ja lukumäärä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Orotšit asuvat Habarovskin aluepiirissä Tumninjoen varrella lähellä Sovetskaja Gavanin kaupunkia sekä Amurin ja sen sivujokien varsilla.[4]
Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 883 orotšia.[5] Heihin oli kuitenkin luettu mukaan myös Sahalinilla asuvia orokkeja. Tarkennettujen tietojen mukaan orotšeja oli 671 ja orotšin kielen puhujia 133 henkeä.[6]
Vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 686 orotšia,[7] joista 426 asui Habarovskin aluepiirissä. Heistä kaikki puhuvat venäjää.[8] Orotšin kieltä osaavat enää muutamat vanhukset.[9]
Elinkeinot ja kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perinteisiä elinkeinoja ovat lohenkalastus ja metsästys. Liikennevälineinä toimivat vene ja koiravaljakko. Muutaman perheen muodostamat vakituiset asutukset sijaitsivat kaukana toisistaan. Talviasumuksena oli maahan upotettu hirsisalvos. Miehet hoitivat metsästyksen ja kalastuksen, naisten tehtävänä oli saaliin käsittely sekä vaatteiden ja jalkineiden valmistaminen. Ruokavalio koostui tuoreesta ja kuivatusta kalasta, lihasta, marjoista sekä villinä kasvavista juureksista ja kasveista.[10]
Sukuyhteisö sääteli lähinnä avioitumista ja eräitä uskonnollisia menoja. Uskontoon kuului luonnonhenkien palvonta, karhunpeijaiset ja šamanismi. Suullinen kansanperinne käsittää taruja, satuja, arvoituksia ja lauluja. Käsityötaide on kehittynyt. Nykyään monet perinteisen kulttuurin piirteet ovat kadonneet.[10]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 382.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 415.
- ↑ O jedinom peretšne korennyh malotšislennyh narodov RF severcom.ru. Viitattu 30.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 260. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 417–418. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 30.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 30.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 426–427. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
- ↑ a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 261–262. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Red Book of the Peoples of the Russian Empire: the Orochis (englanniksi)
- Orotši (venäjäksi)