Operaatio Focus
| Operaatio Focus Mantis | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Kuuden päivän sotaa | |||||||||
 Tuhottuja egyptiläisiä koneita | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
 Israel |
 Jordania Irak | ||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
| ~200 lentokonetta | ~800 lentokonetta | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
| 19 lentokonetta | ~450 lentokonetta (koko sota) | ||||||||
.svg){kind=small}
Operaatio Focus tai Operaatio Moked (hepr. מבצע מוקד, Mivtza Moked) oli Israelin tekemä ilmahyökkäys, joka aloitti kuuden päivän sodan 5. kesäkuuta 1967. Operaatiossa Israel iski arabimaiden lentokentille ja tuhosi suurimman osan niiden ilmavoimien lentokoneista sekä taistelukyvystä.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kuuden päivän sota#Taustaa
Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser julisti sodan Israelia vastaan toukokuussa 1967. Hän muun muassa siirsi joukkojaan Siinain niemimaalle, karkotti YK:n rauhanturvaajat ja sulki Tiraninsalmen israelilaisilta aluksilta. Kiristyneestä tilanteesta huolimatta varsinaiset taistelut eivät kuitenkaan alkaneet. Israelissa valmistauduttiin taistelemaan maan olemassaolosta ylivoimaisia arabimaita vastaan ja Israelin puolustusvoimat asetettiin hälytystilaan.[1]
Arabimaista suurimmat ilmavoimat oli sodan julistaneella Egyptillä. Israel näki ainoaksi selviytymiskeinokseen ennaltaestävän iskun Arabimaiden, erityisesti Egyptin ilmavoimia vastaan. Sellaista oli harjoiteltu jo vuosikymmen, joten valmistelut iskun toteuttamisesta voitiin aloittaa pikaisesti. Israelin tiedustelu oli kerännyt valtavasti tietoa arabien ilmavoimista, lentokoneista ja tukikohdista. Suunnitelma iskusta oli aikaisemmin Israelin ilmavoimien komentajana toimineelta Ezer Weizmanilta lähtöisin. Suunnitelman tärkein elementti oli iskeminen juuri oikealla hetkellä, jotta vahinko viholliselle olisi mahdollisimman suuri.[1]
Hyökkäys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]5. kesäkuuta 1967, kello 7.10 alkaen lähes koko Israelin ilmavoimien lentokalusto nousi kentiltään hyökkäykseen.[2] 196:sta lentokoneesta vain 12 jätettiin puolustamaan maata.[1] Israelin kalustoon kuului ranskalaisia Dassault Mirage III-, Dassault Mystère IV-, Dassault Super Mystère-, Dassault Ouragan-, Sud Aviation Vautour- ja Fouga Magister -lentokoneita.
Ensimmäiset hyökkäävät koneet lähtivät esittämään lentävänsä tavanomaista partioreittiä. Israelin koneet lensivät Välimerelle ja laskeutuivat sen jälkeen niin lähelle pintaa, että ne katosivat arabimaiden tutkista. Tämä ei ollut arabimaille uutta, vaan ne olivat seuranneet lähes joka aamu samanlaista toimintaa, vain pienemmillä lentokonemäärillä, jo kaksi vuotta.[2]
Hyökkäysaamuna israelilaiset eivät kuitenkaan palanneet tavalliseen tapaansa tukikohtiin, vaan kääntyivät etelään kohti Egyptiä. Koneet lensivät tiukassa radiohiljaisuudessa vain noin 20 metriä merenpinnan yläpuolella, mahdollisimman piilossa viholliselta. Jordanialaiset olivat huomanneet tutkillaan suuren määrän israelilaisia koneita ja lähettäneet koodattuja varoitusviestejä Egyptiin. Varoitukset eivät kuitenkaan aiheuttaneet mitään, koska Egypti oli juuri päivää aikaisemmin vaihtanut koodinsa, ilmoittamatta siitä Jordanialle.[1][2]
Israelilaiset odottivat ilmassa oikeaa hetkeä ennen hyökkäyksen aloittamista, jotta sitä ei tehtäisi aivan aamunkoitossa vaan parempaan aikaan sen jälkeen. Isku aloitettiin noin kello 7.45, jolloin aamusumu oli hälvennyt, Egyptin aamupariot takaisin tukikohdissaan, lentäjät syömässä aamupalaa ja suuri osa henkilöstöstä muutenkin vasta matkalla töihin. Tuona aamuna Egyptin asevoimien komentaja Muhammad Abd al-Hakim Amir oli lennolla kuljetuskoneella ja sen alasampumisen pelossa ilmatorjuntaa oli kielletty ampumasta mitään konetta kohti kuljetuskoneen ollessa ilmassa. Useat muut tärkeät henkilöt olivat omilla menoillaan tai muuten tavoittamattomissa.[1][2]
Israelin kohteina olivat ensiksi noin kymmenen Egyptin lentokenttää. Hyökkäyksen aloitusvaiheessa israelilaiset koneet kiipesivät kolmen kilometrin korkeuteen lähestyessään kohteitaan. Israelilaiset lensivät esteettä kentille neljän koneen lentueissa. Ne tekivät kolmesta neljään hyökkäyslentoa kenttien yli. Kiitotiet pommitettiin käyttökelvottomiksi ensimmäisenä, jotta yksikään lentokone ei pääsisi ilmaan. Sen jälkeen tuhottiin pommikoneet ja sitten muut koneet sekä mahdollisesti muita kohteita. Hyökkäyksissä käytettiin ensin pommeja ja niiden loppumisen jälkeen hävittäjien konetykkejä. Sitä mukaa, kun tehtävä saatiin suoritettua, koneet palasivat Israeliin.[1][2]
Ensimmäinen hyökkäysaalto kesti noin 80 minuuttia, jonka jälkeen oli kymmenen minuutin tauko ja sitten toinen samanlainen aalto hyökkäyksiä 14 muulle lentokentälle. Israelin maahenkilökunta oli harjoitellut koneidensa nopeaa, jopa alle kahdeksassa minuutissa tehtävää uudelleenaseistusta ja -tankkausta. Näin samat koneet pystyivät lentämään kummassakin aallossa. Alle kolmessa tunnissa Egypti menetti 293 lentokonetta, joihin sisältyi kaikki neuvostoliittolaiset Tu-16- ja Il-28-pommikoneet sekä 185 MiG-hävittäjää. Israel menetti 19 konetta, pääosin ilmatorjuntatykkien tuleen.[1][2]
.jpg)
Kello 12.45 Israel aloitti hyökkäykset muiden vihollisten arabimaiden lentokenttiä vastaan. Syyria menetti kaksi kolmasosaa ilmavoimensa koneista, yhteensä 57, ja Jordania kaikki 28 konettaan. Myös Irakin kohteita pommitettiin. Koko kuuden päivän sodassa arabit menettivät noin 450 lentokonetta ja Israel 46. Operaatio onnistui pääasiassa hyvän ajoituksen takia. Operaatiota on pidetty erittäin onnistuneena ja sodan jo ennen sen alkamista ratkaisseena toimena. Operaation jälkeen sota alkoi myös maassa, mutta kesti vain kuusi päivää ja päättyi Israelin voittoon.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Israel’s ‘Operation Focus’: Inside One of the Most Successful Air Campaigns in Military History CBN. 6.6.2022. Viitattu 6.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Michael Peck: Operation Moked: How Israel Dominated the Air during the Six Day War The National Interest. 16.5.2021. Viitattu 6.10.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]