Olkahinen
Olkahinen on noin 2 000 asukkaan[1] kaupunginosa Näsijärven rannalla Koillis-Tampereella.[2] Alue sijaitsee noin 12 kilometrin päässä Tampereen keskustasta ja noin viiden kilometrin päässä Koilliskeskuksesta. Olkahisen asuntokanta koostuu rivi- ja omakotitaloista. Alueen pohjoispuolitse kulkee valtatie 9.
Olkahisessa sijaitsee vuonna 2001 valmistunut Aitolahden uusi kirkko. Suomen aluelennonjohto (entinen Etelä-Suomen lennonvarmistuskeskus) sijaitsi Aitovuoressa ennen siirtymistään Vantaalle. Olkahisen naapuritilastoalueita ovat Tasanne, Ojala, Nurmi, Niihama[2] sekä Kangasalan kunnan puolella Ruutana.
Olkahinen kuului Aitolahden kuntaan vuoteen 1966 asti, jolloin kunta liitettiin Tampereeseen. Olkahisen (Olkaisen) torppa mainittiin Hatanpään kartanon omistajan Idmanin kirjeessä vuodelta 1837. Olkahisen tila liitettiin myöhemmin Ketaran tilaan. Alueen ensimmäinen asemakaava vahvistettiin vuonna 1976.[3] Kadunnimi Olkahittenperä on kansanomainen nimitys Olkahisenlahden perukalle, jota katu reunustaa.[4] Lassinlinnankadun nimi viittaa Lassi-nimiseen mieheen, joka tarinan mukaan piileskeli vihollisia Lassinlinnan saaressa Näsijärven Niihamanselällä Suomen sodan aikana.[5]
Olkahisen tilastoalueeseen liittyvän Maurinkylän asuntoalueen syntyyn vaikutti kenkätehtailija Väinö Hyppönen, joka omisti Ketaran tilan. Hyppönen luovutti tilan maista alueen siirtoväen ja rintamamiesten asutettavaksi ehdolla, että se nimettäisiin Maurinkyläksi hänen sodassa kaatuneen poikansa Maurin (1909–1944) mukaan.[4]
Olkahiseen rakennettiin vuonna 2022 uusi koulurakennus, jossa opiskelevat luokka-asteet 1–6.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.skv.fi/alueet/olkahinen (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Leena Salminen & Janne Vainikainen & Kirsi Hämäläinen & Marko Nurminen: Tilastokatsaus Tampereelta 2007:2 (pdf) (sivu 21 ja 23) Joulukuu 2007. Tampereen kaupunki. Arkistoitu 27.3.2016. Viitattu 23.7.2014.
- ↑ Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 210. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere. ISBN 951-609-105-9.
- ↑ a b Louhivaara 1999, s. 213.
- ↑ Louhivaara 1999, s. 212.