Nokisiipilokki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nokisiipilokki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Lokit Laridae
Suku: Larus
Laji: atricilla
Kaksiosainen nimi

Larus atricilla
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Nokisiipilokki Wikispeciesissä
  Nokisiipilokki Commonsissa

Nokisiipilokki (Larus atricilla, joissain lähteissä[2] Leucophaeus atricilla) on pohjoisamerikkalainen rantalintu.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 36–41 cm, siipien kärkiväli 98–110 cm ja paino keskimäärin 275 g. Muistuttaa preerianaurulokkia, mutta on sitä hieman isompi ja raajojen mittasuhteet ovat hiukan erilaiset. Juhlapukuisen linnun pää on musta, nokka on pitkä ja sen tyviosa on punainen ja kärki musta, koivet ovat keltaiset (preerianaurulokilla punaiset) ja siivenkärjet ovat kokonaan mustat. Nuoren linnun voi sekoittaa tummaan nuoreen selkälokkiin, joka on kuitenkin selvästi suurempi.

Äänekäs, mistä englanninkielinen nimi Laughing Gull, naurava lokki.

Pesii Yhdysvaltain itä- ja kaakkoisrannikolla sekä Länsi-Intian saaristossa. Maailman populaation koko on 810 000–840 000 yksilöä.* Talvehtii Floridassa, Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikan pohjoisrannikoilla. Tavattu Suomessa kerran: 1.5.–22.7.1997 Västanfjärdissä ja Dragsfjärdissä.**

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesii yhdyskunnittain mm. ruoppausmassojen läjitysalueilla, suola-altailla ja merenlahtien rannoilla. Pesii usein sekayhdyskunnissa muiden lokkien tai tiirojen kanssa. Viihtyy rannikoiden ihmisasutuksen liepeillä kaatopaikoilla ja altailla. Tavataan harvemmin kaukana avomerellä. Munien kerääminen ja koristeellisten höyhenten takia metsästäminen vähensi lajin yksilömäärän hälyttävästi 19. vuosisadalla, mutta suojelun ansiosta yksilömäärät ovat kasvaneet. Höyheniä ja sulkia käytettiin ensi sijassa hattujen koristeluun.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on maassa. Munia on tavallisesti 3. Molemmat puolisot hautovat. Haudonta-aika on 3 viikkoa. Poikaset ovat lentokykyisiä 5–viikkoisina. Pari pesii vain kerran vuodessa.

Kaikkiruokainen. Syö niin kalaa ja muita meren antimia kuin ihmisen tarjoamaa kaatopaikoilla, satamissa jne. Ryöstää usein ruokaa pelikaaneilta ja tiiroilta.

  1. BirdLife International: Larus atricilla IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.5.2014. (englanniksi)
  2. http://www.itis.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt?search_topic=TSN&search_value=824079

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]