Nokea ja kultaa
| Nokea ja kultaa | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Edvin Laine |
| Käsikirjoittaja | Olavi Veistäjä |
| Perustuu | Toivo Kauppisen aiheeseen |
| Tuottaja | Toivo Särkkä |
| Säveltäjä | Heikki Aaltoila |
| Kuvaaja | Felix Forsman |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Jaakko Hurme |
| Pääosat |
Ansa Ikonen Edvin Laine Veli-Matti |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF Oy |
| Levittäjä | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 21. lokakuuta 1945 |
| Kesto | 88 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Budjetti | 3 073 503 mk |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Nokea ja kultaa on Edvin Laineen ohjaama suomalainen näytelmäelokuva vuodelta 1945.
Pelastusarmeijan luutnantti saa hoidettavakseen väkivaltaisten sijaisvanhempien luota karanneen pojan tapauksen. Pojan hoiviinsa ottanutta satamajätkää yritetään lavastaa salakuljettajaksi. Yhdessä satamajätkän kanssa neuvokas poika pyrkii saamaan asiat mieleiselleen tolalle. Luutnantti joutuu kamppailemaan omantuntonsa kanssa.
Elokuva on Laineen kolmas ohjaus[1]. Televisiossa Nokea ja kultaa esitettiin ensi kerran 18. maaliskuuta 1966. Elokuva on mustavalkoinen.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvatuskodistaan karannut pikkupoika Risto Muuranen kohtaa satamajätkä Jalmari Aaltosen eli Laiska-Jammun ja haluaa jäädä tämän luo asumaan. Riston äiti asuu Kanadassa, isästä ei ole tietoakaan. Kasvatusvanhempiensa, Esa ja Miina Laakson kanssa poika ei tule toimeen. Pelastusarmeijan luutnantti Sirkka Lehmus etsii Ristoa Miinan toimeksiannosta. Merimieskapakassa Sirkka tapaa entisen miesystävänsä, Klausin. Jammu ja Risto tulevat kapakkaan ja ajavat Klaun tiehensä; mies nimittäin haluaisi Sirkan takaisin ja käyttäytyy tätä kohtaan väkivaltaisesti. Klaus on ryhtynyt salakuljetusliigan pomoksi. Risto kertoo Sirkalle, että hän pakeni Laaksoilta, sillä kasvatti-isä oli väkivaltainen. Poika poistuu kapakasta. Jammu ja Risto jatkavat sopuisaa yhteiseloaan. Saapa Jammu säännöllisen työpaikankin.
Tullimiehet ja poliisi kiinnittävät huomiota satamassa tapahtuvaan salakuljetukseen. Työnjohtaja Eemeli Virta on mukana salakuljetuksessa. Virkavallan suurennuslasin alla on Merilokki-laiva. Pelastusarmeijan majurin mukaan Riston on palattava kotiin, vaikka huonoonkin. Sirkka tähdentää Jammulle, että Laaksoilla on juridinen oikeus Ristoon. Jammu saa Riston lopulta palaamaan kasvatuskotiinsa. Käy ilmi, että Sirkalla on ollut samankaltainen lapsuus kuin Ristolla ja hän löysi turvapaikan Pelastusarmeijasta. Kantautuu uutinen Riston äidin kuolemasta. Laaksot tuhlaavat pojan kasvatukseen testamentatut varat. Risto karkaa pian uudelleen sijaisperheestään.
Risto pujahtaa lähtöä tekevään Merilokkiin, sillä hän aikoo merille. Poika kuulee, että salakuljettajat ovat lavastamassa Jammua syylliseksi rötöksiinsä. Kun Jammu yrittää noutaa Ristoa laivasta, hän joutuu tullimiesten pidättämäksi. Poliisikuulustelussa hän vannoo olevansa syytön salakuljetukseen ja lupaa avustaa poliiseja. Jammu pääsee karkaamaan poliiseilta ja löytää pian Riston, joka on paennut uimalla maihin. Sirkka ei usko Jammua ja Ristoa koskevia panetteluja. Kun hän jälleen tapaa heidät, kolmikko menee yhdessä poliisin luo oikaisemaan väärinkäsityksiä. Poliisi pääsee salakuljettajien jäljille. Pakotohinassa Klaus tuikkaa työkaluvajan tuleen yrittäessään hävittää häntä vastaan todistavan muistikirjansa. Jammu on sisällä kirjaa etsimässä ja onnistuu pääsemään ulos juuri ennen kuin vaja räjähtää. Salakuljettajat saadaan pidätettyä. Ristoa odottaa puolestaan tulevaisuus Jammun ja Sirkan kasvattilapsena.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ansa Ikonen | … | Sirkka, pelastusarmeijan ltn. |
| Edvin Laine | … | Laiska-Jammu, Jalmari Aaltonen |
| Veli-Matti Kaitala | … | Risto Muuranen |
| Uuno Laakso | … | Ryyppy-Ville |
| Thure Bahne | … | Klaus Vaheri |
| Enni Rekola | … | Pirkit |
| Matti Aulos | … | työnjohtaja Virta |
| Arvi Tuomi | … | pelastusarmeijan majuri |
| Rafael Pihlaja | … | poliisikomisario |
| Jalmari Rinne | … | Siltanen |
| Evald Terho | … | Ruotu-Roope |
| Anni Rönkkö | … | Riston kasvatusäiti |
| Aku Peltonen | … | Esa Laakso, Riston kasvatusisä |
| Vili Järe | … | Kemiläinen |
| Pirkko Raitio | … | ”Pelastusrenkaan” emäntä |
| Veikko Linna | … | tulliviskaali |
| Pikku Ritva | … | Liisa |
| Einari Ketola | … | laulava merimies |
| Juhani Turunen | … | Kallu |
| Yrjö Sylberg | … | Esa Laakson kaveri |
| Edvin Ruotsalainen | … | siviilipukuinen etsivä |
| Olavi Vepsäläinen | … | |
| Aarne Orri | … | Joose |
| Ossi Korhonen | … | satamatyömies Huttunen |
| Toivo Lahti | … | mies ”Pelastusrenkaassa” |
| Rauha Puntti | … | kemikaliokaupan myyjä |
| Anton Soini | … | |
| Hannes Veivo | … |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nokea ja kultaa kuvattiin kesällä ja syksyllä 1945. Satamaa esitti Jätkäsaaren satama Helsingissä. Studiona toimi SF-studio.[2]
Veli-Matti Kaitala (1935–1978) löydettiin Riston rooliin sanomalehti-ilmoituksella, johon vastasi kaikkiaan 250 hakijaa. Hän oli mukana kuudessa elokuvassa 1940-luvun loppupuoliskolla ja vielä vuonna 1955 Laineen Tuntematon sotilas -filmatisoinnissa. Toinen lapsitähti oli yhdeksänvuotias Ritva Åberg (s. 16. elokuuta 1936), joka näytteli rinnakkaisnimillä Pikku Ritva ja Ritva-Leena kaikkiaan viidessä elokuvassa vuosina 1945–1949. Eeva-Kaarina Volaselle Nokea ja kultaa oli ensimmäinen elokuva, jossa hän näytteli, mutta hänen osuutensa leikattiin pois. Niinpä Volasen valkokangasdebyytiksi tuli elokuussa 1946 ensi-iltansa saanut Synnin jäljet. Edvin Laineen veljelle Aarnelle sivuosa poliisina oli ensimmäinen elokuvarooli.[3]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingissä Nokea ja kultaa ei saavuttanut yleisön suosiota, mutta muissa kaupungeissa vastaanotto oli huomattavasti parempi. Elokuva myytiin Ruotsiin ja Tanskaan.[3]
Kriitikot pitivät Nokea ja kultaa -teosta taiteellisesti melko ansiokkaana. Suomen Sosialidemokraatin kriitikko arvioi sen ”kiitettäväksi ja arvokkaaksi yritykseksi” vaikkei suinkaan ”täydelliseksi elokuvaluomukseksi”. Uuden Suomen kriitikon mukaan elokuva oli pintapuolinen ja tyylillisesti pyhäkoulukertomus, mutta hän jatkoi: ” --- juttu on kuvattu siksi hyvällä maulla ja siihen liittyy siksi paljon lämmintä, inhimillistä huumoria, että kolportaasimaisuus ei pahastikaan häiritse.” Laineen ohjaustyötä kehuttiin. Myös musiikki sai myönteistä huomiota. Näyttelijöistä Veli-Matti sai erityiskiitosta. Häntä pidettiin todellisena löytönä.[4]
Myöhemmin on kritiikissä todettu elokuvan vahvimmaksi anniksi luontevat näyttelijät ja kuvaus.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kansallisfilmografia 3, ISBN 951-37-1019-X
- Elonet Nokea ja kultaa
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Iltalehti.fi.
- Nokea ja kultaa Elonet.