Nikolai Turbin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikolai Turbin

Nikolai Matvejevitš Turbin (ven. Никола́й Матве́евич Турби́н; 16. kesäkuuta (J: 4. kesäkuuta) 1832[1] Jelets20. marraskuuta 1913[2]) oli venäläinen jalkaväenkenraali. Hän toimi kesä–elokuussa 1904 kaksi kuukautta virkaatekevänä Suomen kenraalikuvernöörinä Nikolai Bobrikovin murhan jälkeen.

Turbin aloitti sotilaskoulutuksensa Paavalin kadettikoulussa,[1] ja sai ensimmäisen upseerinarvonsa vuonna 1854. Turbin oli Moskovan sotilaspiirin esikuntapäällikön apulaisena vuosina 1877–1889, Viipurin linnoituksen komendanttina vuosina 1889–1891, 25. jalkaväkidivisioonan komentajana vuosina 1891–1896, Amurin sotilaspiirin joukkojen komentajan apulaisena vuosina 1896–1898, sotaministeriön tehtävissä vuosina 1898–1902 ja Suomenmaalaisen sotilaspiirin joukkojen komentajan apulaisena vuosina 1902–1905.[3][1] Hän yleni vuonna 1865 everstiksi, 1878 kenraalimajuriksi, 1889 kenraaliluutnantiksi ja 1902 jalkaväenkenraaliksi.[1]

Turbin nimitettiin Suomen vt. kenraalikuvernööriksi esimiehensä Bobrikovin kuoleman jälkeen 17. kesäkuuta 1904, koska kenraalikuvernöörin apulainen Vladimir Deutrich oli tuolloin kesälomalla Venäjällä eikä siksi käytettävissä.[4] Bobrikovin vakinaiseksi seuraajaksi nimitetty ruhtinas Ivan Obolenski saapui Helsinkiin 18. elokuuta.[5] Viimeksi Turbin oli Venäjän sotaneuvoston jäsenenä heinäkuusta 1905 tammikuuhun 1906.[1]

Turbin harrasti arkeologiaa ja numismatiikkaa. Hän tutki hautakumpuja Mogiljovin ja Minskin kuvernementeissa ja perusti Moskovan numismaattisen seuran.[2][6]

  1. a b c d e Столѣтие военнаго министерства 1802–1902. Память о членахъ военнаго совѣта (1907), s. 776–778 (venäjäksi) Национальная электронная библиотека (Venäjän kansallinen sähköinen kirjasto). Viitattu 31.7.2021.
  2. a b Entsyklapedyja historyi Belarusi, tom 6, kniga I, s. 542–543. Minsk: Belaruskaja entsyklapedyja, 2001. ISBN 5-85700-073-4
  3. Jalkaväenkenraali N. M. Turbin Päivälehti 1.6.1902, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 31.7.2021.
  4. Tuomo Polvinen: Valtakunta ja rajamaa: N. I. Bobrikov Suomen kenraalikuvernöörinä 1898–1904, s. 329. WSOY, Helsinki 1984.
  5. Helsingissä Suomalainen Wirallinen Lehti 18.8.1904, s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 31.7.2021.
  6. Aleksejev, L. V.: Arheologia i krajevedenije Belarusi XVI v. – 30-je gody XX v., s. 119–121. Minsk: Belaruskaja navuka, 1996. ISBN 985-08-0007-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]