National Hockey Association

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

National Hockey Association (2. joulukuuta 1909 – 11. joulukuuta 1918) oli NHL:ää edeltänyt[1] ammattilaisjääkiekkoliiga, jolla oli joukkueita Ontariossa ja Québecissä, Kanadassa. Sen tähtipelaajia olivat muun muassa Newsy Lalonde, Joe Malone ja Georges Vezina.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liigan perustamisen aikoihin vuonna 1910 ensimmäisen tunnustetun suuren jääkiekkoliigan, Amateur Hockey Associationin, seuraaja Eastern Canada Hockey Association (perustettu 1906) oli poliittisen taistelun temmellyskenttä. Yrityksessä jäädyttää Montreal Wanderers ECHA hajosi ja perustettiin uusi liiga, Canadian Hockey Association, joka suunniteltiin tarkoituksellisesti sulkemaan Wanderers pois kuvioista.[3] Lukuisten ECHA:n taholta tulleiden hylkäysten jälkeen O’Brienin perhe loi oman liigansa, jolle annettiin nimeksi National Hockey Association (NHA).[4] M. J. O’Brien rahoitti liigan neljää joukkuetta, jotka olivat myöhemmin nimellä Renfrew Millionaires tunnettu Renfrew Creamery Kings, Cobalt, Haileybury ja Montréalin Les Canadiens.[5] Kuukauden sisällä Montreal Wanderers liittyi mukaan viidenneksi joukkueeksi.[6]

Tarjouskilpailu pelaajista alkoi välittömästi, ja sekä Frank Patrick että Lester Patrick tekivät kumpikin 3 000 dollarin arvoisen sopimuksen Renfrew Millionairesin kanssa. Nämä olivat silloisia ennätyspalkkioita. Hyvin pian ilmeni, että kahden liigan ylläpitäminen ei ollut mahdollista (yksistään Montréalissa oli jo viisi joukkuetta), ja kahdeksan pelin jälkeen Canadian Hockey Association lakkautettiin. Samalla Ottawa Senators ja Montreal Shamrocks liittyivät NHA:han.[2]

Liigan toimintaa leimasi työvoiman levottomuus. Kausi 1910–1911 oli vähällä jäädä pelaamatta loppuun saakka, koska pelaajien keskuudessa oli levinnyt laajalle tyytymättömyys tarjolla olleita palkkioita kohtaan. Useaan otteeseen sarjan historiassa huhuttiin myös pelaajayhdistysten muodostamisen olevan lähellä. Liiga teki kuitenkin monia uudistuksia, joihin lukeutui muun muassa pelipaikan ”vaeltaja” (”rover”) lakkauttaminen, numeroiden sisällyttäminen pelipaitoihin, ottelurangaistusten alulle paneminen sekä lennossa tehtyjen ketjunvaihtojen salliminen. Myös otteluiden jaksotus muutettiin kahdesta 30-minuuttisesta puoliajasta kolmeen 20-minuuttiseen erään.[2]

NHA:n mestaruuspalkintona toimi O’Brienin perheen lahjoittama O’Brien Trophy[7], josta tuli myöhemmin NHL:n alkuaikojen mestaruuspysti.[8] Koska Ottawa Senators kuitenkin liittyi liigaan hallitsevana Stanley Cup -mestarina, liigamestarille luovutettiin viidellä ensimmäisellä kaudella jälkimmäinen palkinto, jota se sitten puolusti ulkopuolisia haastajia vastaan.

Kaudella 1914–1915 liigan mestaruus ratkaistiin kahden pelin yhteismaalituloksella Wanderersin ja Senatorsin kesken. Ottawa voitti mestaruuden ja sai oikeuden puolustaa Stanley Cupia Pacific Coast Hockey Association -liigan Vancouveria vastaan kolmen pelin sarjassa, jonka Vancouver voitti ylivoimaisesti. Samalla kaudella lopetettiin käytäntö, jonka mukaan Stanley Cup luovutettiin sen viimeksi voittaneen joukkueen edustaman liigan mestarille puolustettavaksi.[9] Kauden 1915–1916 PCHA-mestarille Portland Rosebudsille ei nimittäin enää automaattisesti myönnetty pokaalia, vaan se pelasi siitä Montreal Canadiensia vastaan ensimmäisenä yhdysvaltalaisena joukkueena. Montreal Canadiens voitti viiden pelin sarjan ja vei palkinnon.

Historiallinen erikoisuus oli kaudella 1916–1917 peliluvan saanut 228th Battalion, johon kuului monia ensimmäiseen maailmansotaan värvättyjä jääkiekkoilijoita.[10] Myös Northern Fusiliersina tunnettu joukkue pelasi khaki-sotilasunivormuissa ja oli liigan suosituin ja eniten maaleja tehnyt joukkue, kunnes rykmentti määrättiin merentakaiselle komennukselle helmikuussa 1917, ja joukkueen oli pakko vetäytyä liigasta.[11] Seurauksena oli myöhemmin skandaali, kun palveluksesta erotettiin useita tähtiä, jotka väittivät heille luvatun palkkioita yksinomaan jääkiekon pelaamisesta.[12]

Kausi 1916–17 osoittautui NHA:n viimeiseksi, sillä Toronton epäsuositun omistajan Eddie Livingstonen savustamiseen tähdänneen valtataistelun aikana muiden joukkueiden edustajat tapasivat marraskuussa 1917 perustaakseen National Hockey Leaguen[13][14], joka toimisi samalla periaatteella ja pääosin samoilla pelisäännöillä kuin NHA.[6][15][10] Erään omistajan kerrotaan sanoneen: ”Emme heittäneet Livingstonea ulos; hänellä on yhä oma joukkueensa vanhassa National Hockey Associationissa. Hänellä on joukkueensa, ja toivomme hänelle hyvää. Ongelmana on ainoastaan se, että hän kisailee yhden joukkueen liigassa.”

NHA:n toimihenkilöt tapasivat lähes vuosi myöhemmin, 20. syyskuuta 1918, jolloin päätettiin toiminnan pysyvästä lakkauttamisesta Livingstonen vastustuksesta huolimatta. NHA:n viimeinen tapaaminen oli 11. joulukuuta, jolloin Livingstone yritti epäonnistuneesti saada liigan osakkaat jatkamaan toimintaa.

NHA:n joukkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Cobalt Silver Kings (1909–10); joukkueen korvasi Quebec Bulldogs (1910–1917)[16]
  • Haileybury Hockey Club (1909–10); joukkueesta tuli Montreal Canadiens (1910–1917)
  • Les Canadiens (1909–10); joukkueesta tuli Toronto Tecumsehs (1912–1913); nimeksi tuli Toronto Ontarios (1913–1914); nimeksi tuli Toronto Shamrocks (1914–1915)
  • Montreal Wanderers (1909–17)
  • Montreal Shamrocks (1909–10)
  • Ottawa Senators (1909–17)
  • Renfrew Creamery Kings (1909–11); joukkueesta tuli Toronto Blueshirts (1912–1917)
  • Toronto 228th Battalion (1916–17)

NHA:n mestarit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1909–10: Montreal Wanderers
  • 1910–11: Ottawa Senators
  • 1911–12: Quebec Bulldogs
  • 1912–13: Quebec Bulldogs
  • 1913–14: Toronto Blueshirts
  • 1914–15: Ottawa Senators
  • 1915–16: Montreal Canadiens
  • 1916–17: Montreal Canadiens

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ National Hockey Association, or NHA (sports organization) Encyclopædia Britannica. Viitattu 5.2.2007. (englanniksi)
  2. ↑ a b c National Hockey Association (1909–1917) History of North American Hockey Leagues. Viitattu 4.2.2007. (englanniksi)
  3. ↑ Montreal Wanderers 1909/10 3.2.2006. The Sports E-cyclopedia. Viitattu 5.2.2007. (englanniksi)
  4. ↑ J. Ambrose O’Brien Biography Legends of Hockey. Viitattu 5.2.2007. (englanniksi)
  5. ↑ Michel Vigneault: French-Canadian Tradition 26.7.2005. Library and Archives Canada. Arkistoitu 23.1.2007. Viitattu 5.2.2007. (englanniksi)
  6. ↑ a b The History of the National Hockey Association and the National Hockey League Renfrew Ontario – Birthplace of the NHL. Arkistoitu 19.12.2006. Viitattu 5.2.2007. (englanniksi)
  7. ↑ O’Brien Trophy A to Z Encyclopaedia of Ice Hockey. Arkistoitu 2.2.2007. Viitattu 5.2.2007. (englanniksi)
  8. ↑ Historic Trophies – O’Brien Trophy Legends of Hockey. Viitattu 5.2.2007. (englanniksi)
  9. ↑ Toronto gardera la coupe 26.7.2005. Library and Archives Canada. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 4.2.2007. (englanniksi) (ranskaksi)
  10. ↑ a b Brian McFarlane: Early Leagues and the Birth of the NHL Washington Capitals. Arkistoitu 5.1.2007. Viitattu 5.2.2007. (englanniksi)
  11. ↑ National Hockey Association History History of hockey. Saperecom. Viitattu 14.2.2008. (englanniksi)
  12. ↑ Crisis in the 228th, Ottawa Is Probing. 26.7.2005. Library and Archives Canada. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 4.2.2007. (englanniksi)
  13. ↑ 1920’s Toronto Maple Leafs. Arkistoitu 10.7.2007. Viitattu 5.2.2007. (englanniksi)
  14. ↑ The National Hockey League Edmonton Oilers Heritage Website. Viitattu 4.2.2007. (englanniksi)
  15. ↑ Toronto given fourth franchise 26.7.2005. Library and Archives Canada. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 4.2.2007. (englanniksi)
  16. ↑ Quebec Bulldogs 29.10.2006. The Sports E-cyclopedia. Viitattu 5.2.2007. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=National_Hockey_Association&oldid=22222259”