Morfiini
| |
| |
Morfiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 7,8-didehydro- 4,5-epoksi-17-metyylimorfinaani-3,6-dioli | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | N02 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C17H19NO3 |
| Moolimassa | 285,4 |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ~30 % |
| Proteiinisitoutuminen | 30–40 % |
| Metabolia | Hepaattinen 90 % |
| Puoliintumisaika | 2–3 tuntia |
| Ekskreetio | Renaalinen 90 %, biliaarinen 10 % |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria | |
| Reseptiluokitus |
Controlled (S8) (AU)Schedule I (CA)Class A (UK) |
| Riippuvuusalttius | Hyvin korkea |
| Antotapa | inhalaatio, insufflaatio, oraalinen, subkutaaninen, intramuskulaarinen, intravenoosinen |
Morfiini on oopiumiunikon (Papaver somniferum) siemenkodasta saatavasta maitiaisnesteestä valmistetusta raakaoopiumista valmistettava alkaloidi. Morfiini on saanut nimensä kreikkalaisesta unen jumalasta Morfeuksesta (kr. Μορφέυς). Morfiinin kemiallisen rakenteen selvittyä siitä on tehty yli 200 erilaista johdosta voimakkuuksiltaan 0,025–10 000 × morfiinin teho.[1] Suomessa morfiinia myydään valmistenimillä Morphin, Morphine, Oramorph ja Sendolor.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Morfiinin eristi oopiumunikon maitiaisnesteestä ensi kerran 1804 apteekkari Friedrich Sertürner Saksassa. Hänestä tuli siten ensimmäinen ihminen, joka eristi lääkekasvista sen aktiivisen aineosan. Morfiinia myytiin kaupallisesti ensi kerran 1827, mutta vasta ruiskuneulan keksiminen 1857 sai sen käytön laajenemaan.
Se on ensimmäinen oopiumista ja yleensä mistään kasvista eristetty alkaloidi. Sitä käytettiin alusta alkaen kivunhoidossa ja apuna leikkauksissa.
1920–1930-luvulla Suomessa morfiinia käytettiin keskimääräistä enemmän verrattuna muihin Euroopan maihin. Morfiinia oli tuolloin laillisesti saatavissa apteekeista ilman reseptiä.
Syntetisointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Morfiinin syntetisoi ensimmäisen kerran yhdysvaltalainen Marshall D. Gates, Jr. Rochesterin yliopistosta vahvistaen siten morfiinin rakenteen juuri sellaiseksi, miksi Robert Robinson sen kuvaili 27 vuotta aiemmin. Synteesi perustuu syanodiketonin rakentamiseen dihydroksinaftaleenista. Tärkeä vaihe on korkeapaineinen Diels–Alder-reaktio butadieenin kanssa, joka saa aikaan kiinteän rengasrakenteen. Synteesiä on julkaisunsa jälkeen paranneltu. [3][4]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Morfiini liukenee kylmään veteen huonosti (1/24) mutta kiehuvaan veteen hyvin (1/1), alkoholiin (1/50), glyseriiniin (1/8); se ei liukene eetteriin eikä kloroformiin. Kuumennettaessa morfiinia se kiteytyy 100 °C:ssa veden poistuessa, 250 °C:ssa se muuttuu ruskeaksi ja hiiltyy muttei sula.[5]
Morfiinia valmistetaan suoraan oopiumunikon maitiaisnesteestä tai kodeiinista. Maitiaisneste muutetaan raakaoopiumiksi keittämällä sitä kiehuvassa vedessä jolloin alkaloidit liukenevat ja suodattamalla saatu neste suodattimen läpi. Saatua nestettä kiehutetaan hiljaisella lämmöllä, kunnes kaikki vesi haihtuu ja jäljelle on jäänyt vain raakaoopiumi. Se on valmista poltettavaa oopiumia.
Raakaoopiumi liuotetaan kiehuvaan veteen, johon sekoitetaan kalsiumhydroksidia (sammutettua kalkkia) viidesosa raakaoopiumin määrästä. Tämä muuttaa morfiinin, joka ei liukene kylmään veteen kovinkaan hyvin, kalsiummorfenaatiksi, joka siihen liukenee. Kun seosta jäähdytetään, morfiini-yhdiste jää veteen, kun taas suurin osa muista alkaloideista saostuu pohjalle. Osa kodeiinista on myös vesiliukoista, joten myös sitä jää nesteeseen.
Kalsiummorfenaattia sisältävä neste suodatetaan ja kuumennetaan uudelleen, ja siihen sekoitetaan ammoniumkloridia neljäsosan verran käsiteltävästä raakaoopiumista. Seoksen pH nousee tällöin 8–9:ään. Seoksen jäähtyessä morfiini ja mahdollinen kodeiini saostuvat pohjalle. Saatu raakamorfiini on ruskeaa kahvin näköistä ainetta. Kyseessä on tällöin freebase-morfiini.
Raakamorfiini puhdistetaan sekoittamalla siihen suolahappoa (tai rikkihappoa) ja suodattamalla se sitten monta kertaa eri suodattimien läpi. Tuloksena saadaan valkoista morfiinihydrokloridia C17H19NO3· HCl.[6] Se voidaan edelleen jatkojalostaa heroiiniksi, joka on noin kaksi kertaa voimakkaampaa.
Metabolia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki opiaatit muuttuvat elimistössä lopulta morfiiniksi, joka metabolisoituu elimistössä pääasiassa maksassa, mutta myös aivoissa ja munuaisissa, glukuronihapon vaikutuksesta pääasiassa morfiini-3-glukuroniksi (M3G, 60 %) ja morfiini-6-glukuroniksi (M6G, 6–10 %)[7][8]. Morfiinin puoliintumisaika on noin 120 minuuttia. M3G ja M6G kykenevät vain huonosti läpäisemään veri-aivoestettä. Ne poistuvat elimistöstä sapen ja virtsan mukana.[9][10]
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jäykkä pentasyklinen rakenne, joka käsittää bentseenirenkaan (A), kaksi osittain tyydyttymätöntä sykloheksaanirengasta (B ja C), piperidiinirenkaan (D) ja tetrahydrofuraanirenkaan (E). Renkaat A, B ja C ovat fenantreeni-rengasjärjestelmä. Rengassysteemillä on vähän konformaatiomaista liikkumatilaa
- Kaksi hydroksyyliryhmää, A3-fenolin OH (pKa 9,9) ja C6-allyylinen OH
- Happisilta E4:n ja E5:n välillä
- Kaksoissidos C7:n ja C8:n välillä
- 3o-amiini kohdassa 17
- Viisi kiraalista keskusta (C5, C6, C9, C13 ja C14) [11]
Morfiinin rakenteesta löytyy myös bentsyyli-isokinoliini-rakenne.
Käyttötavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Morfiinia käytetään lääketieteellisesti voimakkaan kivun hoidossa.
Vaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Morfiini, kuten muutkin opioidit, vaikuttaa lamaannuttavasti keskushermostoon sekä suolistoon aiheuttaen ummetusta. Aineen annostelun jälkeen seuraa hyvänolontunne ja kipujen, nälän sekä seksuaalisen halun väheneminen.
Käytön haitat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säännöllinen käyttö johtaa sietokyvyn kasvamiseen. Morfiini aiheuttaa ummetusta, sillä se lamaannuttaa ruoansulatusjärjestelmän toimintaa. Varomaton annostelu saattaa johtaa yliannostukseen, jonka seurauksena voi pahimmassa tapauksessa olla kuolema hengityksen lamaannuttua. Morfiinin yliannostuksen oireet voi kumota naloksonilla (C19H21NO4).
Riippuvuuspotentiaali
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Morfiini aiheuttaa nopeasti voimakkaan fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden. Säännöllisen käytön lopettamisesta seuraavat vieroitusoireet ilmenevät levottomuutena mutta voivat kehittyä fyysisiksi, jopa kouristus- ja kiputiloiksi. Morfiinista riippuvaisen henkilön ruokahalu katoaa, ellei hän saa normaalia päiväannostaan.
Lainsäädäntö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Morfiini on YK:n huumeluettelossa sekä lääkeluettelossa. Morfiinin lääketieteellinen käyttö on sallittua, joskin tiukasti valvottua.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koulu,M & Tuomisto, J.: Farmakologia ja toksikologia. Kustannus Oy Medicina, 2007, 7.p. ISBN 978-951-97316-2-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.news-medical.net/health/Morphine-Chemistry.aspx http://www.news-medical.net/health/Morphine-Chemistry.aspx Morphine Chemistry
- ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: N02AA01 Fimea.
- ↑ Gates, M. D.; Tschudi, G. J. Am. Chem. Soc. 1952, 74 (4), 1109–1110. doi:10.1021/ja01588a033
- ↑ Gates, M. D.; Tschudi, G. J. Am. Chem. Soc. 1956, 78 (7), 1380–1393. doi:10.1021/ja01588a033
- ↑ Morphine hydrochloride
- ↑ Heroin manufacture #Extraction of morphine
- ↑ Kilpatrick G.J. and Smith T.W.: Morphine-6-glucuronide: actions and mechanisms. Med. Res. Rev., 2005, 25. vsk, nro 5, s. 521–544. PubMed:15952175 doi:10.1002/med.20035 ISSN 0198-6325
- ↑ van Dorp EL, Romberg R, Sarton E, Bovill JG, Dahan A: Morphine-6-glucuronide: morphine's successor for postoperative pain relief? Anesthesia and analgesia, 2006, 102. vsk, nro 6, s. 1789–1797. PubMed:16717327 doi:10.1213/01.ane.0000217197.96784.c3 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Morphine metabolites
- ↑ Opioid Metabolism
- ↑ Morphine andits analogs
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erowid-tietokanta (englanniksi)
- DrugBank: Morphine (englanniksi)
- KEGG: Morphine (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Morphine (englanniksi)