Mirja Bolgár

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mirja Bolgár (o.s. Voutilainen; 16. lokakuuta 1927 Helsinki[1]15. marraskuuta 2013 Carsac-Aillac, Dordogne, Ranska[2]) oli suomalais-ranskalainen suomentaja, tietokirjailija ja toimittaja.[3] Hän teki merkittävän elämäntyön ranskalaisen kulttuurin tunnetuksi tekemiseksi Suomessa.[4]

Bolgár aloitti sodan päätyttyä opintonsa Helsingin yliopistossa mutta saattoi ne päätökseen Sorbonnen yliopistossa. Sen jälkeen hän työskenteli toimittajana muun muassa Ranskan radiossa sekä Yleisradion ja Uuden Suomen Pariisin kirjeenvaihtajana.[4]

Toimittajan työn lisäksi Bolgár teki ranskalaista kulttuuria tunnetuksi Suomessa muun muassa suomentajana, esseistinä ja kirjallisuuskriitikkona. Suomentajana hänet tunnetaan erityisesti Simone de Beauvoirin monista teoksista. Hänen toimittamaansa lyriikka-antologiaan Sanat että tietäisimme (1975)[4] sisältyy muun muassa Pierre Emmanuelin ja Yves Bonnefoyn runotuotantoa. Bolgár esitteli usein suomalaisille tuoreeltaan nykyranskalaisen kirjallisuuden uusia tuulia[4]. Esimerkiksi Jean-Marie Gustave Le Clézion tuotantoa hän käsitteli jo esseekokoelmassaan Rinnakkaiseloa vuodelta 1967.

Bolgár esitteli suomalaista kulttuuria ja erityisesti kirjallisuutta Ranskassa ja käänsi Mika Waltarin, Veijo Meren ja Paavo Haavikon teoksia.[4] Hänelle myönnettiin muun muassa valtion kääntäjäpalkinto vuonna 1984 ja valtion ulkomainen kääntäjäpalkinto 1989.[1]

  • Rinnakkaiseloa: Esseitä Ranskan nykykirjallisuudesta. Esseekokoelma. WSOY, 1967.
  • Pariisin päiviä: Kirjoja ja kirjailijoita. Esseekokoelma. WSOY, 1969.
  • Kaikki tuo jota ikäväksi kutsut. Muistelma. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22962-8
  1. a b Kuka kukin on 2003, s. 86. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  2. Mirja Bolgar née Voutilainen Avis de deces Le Monde. 21.11.2013. Viitattu 26.11.2013. (ranskaksi) (Internet Archive)
  3. Mirja Bolgárin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
  4. a b c d e Kunnas, Tarmo: Mirja Bolgárin syntymäpäivä 16.10.2007. Fran–Su: Suomi–Ranska-Yhdistysten liitto ry:n jäsenlehti 2/2007, s. 15