Mikko Airila

Ivar Mikael (Mikko) Airila, sukunimi vuoteen 1906 Nyholm (21. syyskuuta 1883 Kuhmoinen – 19. lokakuuta 1936 Koivisto) oli suomalainen merimiespastori, rauhanaktivisti ja opettaja.

Elämäkerta

Mikko Airilan vanhemmat olivat Punkalaitumen kirkkoherra, rovasti Eugen Nyholm (1851–1902) ja Julia Amanda Snellman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1904 Hämeenlinnan lyseosta ja suoritti teologisen erotutkinnon Helsingin yliopistossa 1909. Airila vihittiin papiksi 1909.

Mikko Airila toimi aluksi ylimääräisenä pappina Laitilassa ja Porissa. Hän toimitti tänä aikana painokuntoon Googin sota -nimisen julkaisun, joka sisälsi hänen isoisänsä kirkkoherra Gustaf Nyholmin ennustuksia maailmansodasta ja tsaarin vallan kaatumisesta. Airila oli Sigfrid Sireniuksen jälkeen merimiespappina Lontoossa 1912–1919. Vuonna 1914 syttyneen maailmansodan aikana East Endin köyhälistökaupunginosassa asunut Airila joutui toimimaan Lontoossa Suomen epävirallisena konsulina avustaen muun muassa suomalaisia merimiehiä. Hän järjesti yhdessä toisen suomalaisen merimiespapin avulla Lontooseen juuttuneille merimiehille Englannin hallituksen luvalla metsätöitä Walesin ja Skotlannin metsäseuduilta ja kiersi itse näillä työmailla. Suomeen palattuaan Airila oli aluksi opettajana Tyrvään yhteiskoulussa 1919–1922. Vuodesta 1921 alkaen Airila oli Mustalaislähetyksen palveluksessa viidentoista vuoden ajan ilman palkkaa, koska tehtävään varattu valtionapu evättiin. Hän kiersi myös avustamassa ja puhuttelemassa muitakin hädänalaisia ja hänen sanottiinkin olleen "Suomen Fransiskus".

Airila palasi Lontoosta takaisin Suomeen sen jälkeen kun häntä oli syytetty Merimieslähetyksen varojen huolimattomasta käytöstä. Hän oli saanut voimakkaita vaikutteita kansainvälisen kristillisen antimilitaristisen järjestön "Kristillisen internationalea kohti" rauhantavoitteista ja järjestön vuonna 1919 julkaisemasta Bilthovenin julistuksesta. Hän ihaili myös kveekareita sekä pyrki elämään vaatimattomasti. Airila piti loppiaispäivänä 1920 Tyrvään kirkossa saarnan, jossa hän tuki voimakkaasti Kristillistä internationaalia ja rauhanliikettä lukien myös saarnansa yhteydessä otteita Bilthovenin julistuksesta sekä Felix Iversenin kommentteja niihin. Saarnan johdosta Airilasta tehtiin ilmianto Vammalan kauppalan kutsuntatoimistolle ja sieltä edelleen sotaministeriölle, ilmiannon mukaan Airila olisi saarnassaan yllyttänyt asevelvollisia jäämään pois helmikuussa 1920 pidettävistä kutsunnoista. Kuulustelujen jälkeen Airila vapautettiin syytteistä, koska mitään selvää todistetta lainrikkomisesta ei ilmennyt. Huhtikuussa 1920 Airila oli yksi Kristillisen internationaalin Suomen osaston laatiman valtiovelvollisuuslakiehdotuksen allekirjoittajista, tällä ehdotuksella pyrittiin antamaan mahdollisuus siviilipalvelukseen uskonnollisen vakaumuksen perusteella.

Mikko Airila oli naimisissa vuodesta 1912 Anna Maria Immosen kanssa. Airila kuoli lokakuussa 1936 sydänkohtaukseen Koivistolla vähän sen jälkeen kun hän oli palannut kveekarien kokouksesta Tukholmassa. Hän oli iltamyöhällä palaamassa polkupyörällä erään ystävänsä luota kun sairaskohtaus yllätti hänet. Airila oli asettanut pyöränsä kiviaitaa vasten, levittänyt sadetakkinsa lumiselle maalle ja polvistunut siihen rukoukseen kasvot käännettynä merelle päin. Airilan kuoleman jälkeen selvisi pitkällisen kiistan jälkeen että Suomen Merimieslähetysseura oli hänelle velkaa yli 500 dollaria. Huhtikuussa 1940 välimiesoikeus velvoitti päätöksessään Merimieslähetysseuran maksamaan pastori Airilan perikunnalle 541 puntaa 12 shillinkiä, josta vähennettiin 18 660 markkaa.