Mikael Rohkea

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mikael Rohkea
Vuonna 1601 tehty muotokuva Mikael Rohkeasta.
Valakian prinssi
Valtakausi 1593 – 1600
Edeltäjä Alexandru III cel Rău
Seuraaja Simion Movilă
Transilvanian prinssi
Valtakausi 1599 – 1600
Edeltäjä Andrew Báthory
Seuraaja Sigismund Báthory
Syntynyt 15. tammikuuta 1558
Drăgoești ,Vâlcea
Kuollut 9. elokuuta 1601 (43 vuotta)
Câmpia Turzii, Cluj
Puoliso Doamna Stanca
Lapset Nicolae
Domnița
Suku Drăculești
Isä Pătrașcu cel Bun
Äiti Teodora Cantacuzino
Uskonto Ortodoksinen kirkko
Nimikirjoitus

Mikael Rohkea, joskus myös Mikael Urhea, (rom. Mihai Viteazu tai Mihai Bravu, unk. Vitéz Mihály) oli Valakian prinssi (1593–1601), Transilvanian prinssi (1599–1600) sekä Moldavian prinssi (1600). Hän johti näitä kolmea ruhtinaskuntaa personaaliunionina.[1][2][3] Hän oli ensimmäinen romanialainen hallitsija, joka johti yhtäaikaisesti nykyisen Romanian alueen muodostavaa kolmea aluetta. Vaikka hänen personaaliunioninsa kestikin vain kolme kuukautta, häntä pidetään yhtenä Romanian suurimmista kansallissankareista.[4]

Hänen valtakautensa Valakiassa alkoi syksyllä 1593. Kaksi vuotta myöhemmin syttyi sota Osmanien valtakunnan kanssa. Yksi alueen historian merkittävimmistä taisteluista, Călugărenin taistelu, päättyi Mihain voittoon. Tästä huolimatta hänen täytyi vetäytyä joukkojensa kanssa odottamaan liittolaistensa prinssi Sigismund Báthoryn sekä Pyhän roomalaisen keisarikunnan hallitsijan Rudolf II:n apujoukkoja. Tammikuussa vuonna 1597 vihollisuudet lopetettiin, mutta ne alkoivat uudestaan vain puolentoista vuoden tauon jälkeen. Mihai jäi kuitenkin ilman riittävää tukea liittolaisiltaan ja oli pakotettu solmimaan pysyvän rauhan vuonna 1599.

Vuonna 1599 Mihai voitti Şelimbărin taistelun ja pääsi Transilvanian pääkaupunkiin Alba Iuliaan. Paikalliset aateliset nimittivät hänet Transilvanian prinssiksi. Muutamia kuukausia myöhemmin hänen joukkonsa saavuttivat Moldavian ja sen pääkaupungin Suceavan. Moldavialainen hallitsija Ieremia Movilă pakeni Puolaan ja Mihai julistettiin Moldavian prinssiksi. Mihai hallitsi kolmea aluetta alle vuoden, kunnes Transilvanian aateliset ja Moldavialaiset pajarit käynnistivät kapinan. Mihai liittoutui keisari Giorgio Bastan kanssa ja voitti kapinoitsijat Gurăslăun taistelussa Transilvaniassa. Välittömästi voiton jälkeen Basta määräsi Mihain salamurhattavaksi ja hänet surmattiin 9. elokuuta 1601.

Varhaisvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mihai syntyi Pătraşcu-sukuun. Kirjattua tietoa hänen syntymävuodestaan ei ole tiedossa, mutta se on pystytty määrittelemään taideteoksen avulla. Vuonna 1601 hän vietti aikaa Prahassa, jossa hänestä tehtiin muotokuva. Muotokuvassa on latinankielinen kirjoitus: Aetatis XLIII ("elämän 43:s vuosi"). Sen mukaan Mihai syntyi vuonna 1558. Hänen nuoruusvuosistaan ei tiedetä paljonkaan. Joidenkin historioitsijoiden mukaan hän oli Valakian prinssi Pătraşcu cel Bunin avioton poika.[5] Toiset taas epäilevät hänen itse keksineen aatelisarvonsa päästäkseen valtaan.[6] Hänen äitinsä Teodora Cantacuzino oli kuuluisan Cantacuzino-suvun jäsen. Suvun yhden haaran uskotaan johtuvan Bysantin keisari Johannes VI Kantakuzenosesta.

Mihai nousi poliittiseen valtaan nopeasti. Hänet nimitettiin Mehedințin baaniksi vuonna 1588, kuninkaalliseksi edustajaksi Valakian voivodi Mihnea Turcitulun oikeuteen ja Craiovan baaniksi vuonna 1593. Saman vuoden aikana Mihai ajautui yhteenottoon Valakian voidodin Alexandru cel Răun kanssa ja joutui pakenemaan kannattajiensa kanssa Transilvaniaan. Sieltä hän matkusti etsimään liittolaisia Konstantinopoliin, jossa pääsi neuvottelemaan osmaneilta saatavasta tuesta serkkunsa Andronic Cantacuzinon ja Jeremias II Tranosin avulla. Häntä tuki englantilainen suurlähettiläs Edward Barton, joka myönsi hänelle 200 000 forintin lainan.[7] Osmanisulttaani Murat III asettui tukemaan Mihaita syyskuussa 1593 ja hän aloitti valtakautensa Valakian prinssinä 11. lokakuuta 1593.[8]

Valakia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian valtaan astumisen jälkeen Mihai kääntyikin osmaneja vastaan. Hän liittyi paavi Klemens VIII:n johtamaan kristittyyn liittoutumaan turkkilaisia vastaan. Samalla hän allekirjoitti rauhansopimukset lähimpien naapureidensa kanssa: Transilvanian ruhtinas Sigismund Báthoryn, Moldavian ruhtinas Aron Tiranulin sekä Rooman keisarin Rudolf II:n kanssa. Mihai aloitti sotatoimet turkkilaisia vastaan syksyllä 1594 valloittaen alueita Tonavan varrelta. Samaan aikaan hänen moldavialaiset liittolaisensa voittivat turkkilaiset muun muassa Iaşissa.[9] Mihai pääsi etenemään pitkälle Osmanien valtakuntaan aina Adrianopoliin (nyk. Edirne) asti. Väitetään, että hänen joukkonsa olivat päässeet vain 24 kilometrin päähän Konstantinopolista.

Kuva Mihain taistelusta Târgoviştessa syyskuussa 1595.

Vuonna 1595 Sigismund Báthory käynnisti juonen Moldavian voivodi Aron Tiranulin syöksemiseksi vallasta.[10] Ştefan Răzvan vangitsi Aronin maanpetoksesta ja lähetti hänet Transilvanian pääkaupunkiin Alba Iuliaan. Aron kuoli myrkytykseen toukokuussa paikallisessa linnassa. Sigismundin täytyi perustella tekemisiään hänen liittolaistensa edessä, sillä Aron oli ollut vahva liittolainen osmanien vastaisessa liitossa. Myöhemmin Valakian pajarit allekirjoittivat rauhansopimuksen Sigismundin kanssa. Rauhansopimus vahvisti aateliston asemaa entisestään, sillä tästä lähtien voivodin tuli kuunnella myös kahdestatoista pajarista muodostettua neuvostoa.

Mikael Rohkea joukkojensa kanssa.

Pajareita ei enää voinut teloittaa ilman Transilvanian prinssin hyväksyntää. Jos heitä tuomittiin valtionpetoksesta, heidän omaisuuttaan ei voitu enää takavarikoida. Mihai ei ollut tyytyväinen tähän osaan sopimuksesta, vaan yritti kiertää sen pykäliä viimeiseen asti.[11]

Mikael Rohkea, kaiverruskuva.

Valtakautensa aikana Mihai pystyi aina luottamaan Oltenian ylimysten sekä äitinsä suvun uskolliseen tukeen.[12] Myös hän tuki liittolaisiaan, sillä Mihain aloitteesta hyväksyttiin laki, jossa maaorjat sidottiin maanomistajien tiloihin kuuluvaksi kiinteäksi omaisuudeksi.[13]

Osmanit lähtivät ylittämään Tonavaa Rusessa 4. elokuuta 1595. Mihai joutui vetäytymään sillä osmanien ylivoima oli murskaava. Hän vältti taistelua avoimessa maastossa ja johdatti hyökkäävät joukot suolle lähellä Călugărenin kylää Neajlov-joen varrelle. Mihai voitti Sinan Paššan johtaman osmaniarmeijan 13. elokuuta käynnistyneessä Călugărenin taistelussa.[11] Yhdessä Sigismund Báthoryn joukkojen kanssa he tekivät vastahyökkäyksiä osmaneita kohtaan. He pystyivät vapauttamaan Târgovişten 8. lokakuuta, Bukarestin 12. lokakuuta sekä Brăilan.

Mihai Rohkea voittaa turkkilaiset Giurgiussa vuonna 1595.

Mihain taistelu osmaneja vastaan jatkui. Hän teki useita tunkeutumisia Tonavan eteläpuolelle Vidinin, Plevenin, Nikopoliksen sekä Babadagin kaupunkeihin.[14] Vuonna 1596 Krimin tataarit iskivät yllättäen Valakiaan tuhoten Bukarestin ja Buzăun kaupungit. Tataarit vetäytyivät Mihain vielä kerätessä joukkoja vastaiskuun. Hän oli päättänyt jatkaa sotaa osmaneja vastaan, mutta ei saanut suunnitelmilleen tukea Sigismund Báthoryltä eikä Rudolf II:lta. Hasan Pasha julisti Valakian itsenäiseksi ja Mihain sen hallitsijaksi 7. tammikuuta 1597.[15] Mihai epäili kuitenkin, että julistuksen takana oli pyrkimys estää häntä hyökkäämästä uudelleen osmanien valtakuntaan. Mihai kääntyi jälleen Rudolf II:n puoleen ja 9. kesäkuuta 1598 he allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaan Itävalta tuki rahallisesti ja materiaalisesti 5 000 miehen vahvuisen armeijan ylläpitoa alueella.[16] Mihai aloitti uudelleen sotatoimet osmaneja vastaan pian sopimuksen solmimisen jälkeen. Hän ryhtyi piirittämään Nikopolia ja valloitti Vidinin 10. syyskuuta 1598. Sotatoimet kestivät aina 26. kesäkuuta 1599 saakka, jolloin Mihain oli pakko allekirjoittaa rauhansopimus osmanien kanssa.[17]

Transilvania

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mihain hallitsemat alueet touko-syyskuussa 1600.
Székely tuomassa kardinaali Andrew Báthoryn päätä Şelimbărin taistelun jälkeen.
Mikael Rohkea saapuu Alba Iuliaan.

Huhtikuussa 1598 Sigismund luovutti kruununsa Transilvanian prinssinä palveluksena Rudolf II:lle. Valta siirtyi András Báthorylle, jolla oli vahvat siteet Puola-Liettuan kuningas Sigismund III Vasan hetmaniin Jan Zamoyskiin. Báthory liittoutui myös uuden Moldavian prinssin Ieremia Movilăn kanssa, joka oli yksi Mihain suurimmista vihollisista.[17]

Mikael Rohkea.

Mihai koki lähialueen tapahtumat itseään uhkaavaksi ja pyysi Rudolfin ottamaan Valakian suvereniteetin. 25. syyskuuta Báthory antoi Mihaille uhkavaatimuksen, jonka mukaan hänen tulisi miehityksen uhalla luopua kruunustaan.[18] Mihai päätti hyökätä Báthoryn armeijaa vastaan estääkseen miehityksen. Hän lähti liikkeelle armeijoineen Târgoviştesta 2. lokakuuta ja saavutti Etelä-Transilvanian Prejmerin 9. syyskuuta. Siellä hän tapasi Braşovin lähettiläät, jotka pyysivät Mihaita säästämään kaupunkinsa tuholta. Hän jatkoi matkaansa kohti Cârţan kaupunkia, jossa sai täydennyksiä armeijaansa Székelyiltä. [18] Mihai voitti 18. syyskuuta käydyn Şelimbărin taistelun Andrew Báthoryn joukkoja vastaan.[19] Voitto sinetöi hänen hallintansa Transilvaniasta. Andrew Báthory kuoli taistelun jälkeen 3. marraskuuta 38 vuoden iässä. Mihai hautasi Andrew Báthoryn kuninkaallisin menoin Alba Iulian katedraaliin.[20] Saavuttuaan Transilvanian pääkaupunkiin Alba Iuliaan Mihaille ojennettiin linnoituksen avaimet. Transilvanian aateliset järjestivät äänestyksen, missä hänet valittiin Transilvanian prinssiksi. Mihai vaati aatelisilta uskollisuudenvalaa ensin keisari Rudolfille, sitten hänelle ja viimeiseksi pojalleen.[21] Vaikkakin hän vaati Transilvanian parlamentiltä (dietti) uskollisuutta keisarille, oli hän Transilvanian todellinen hallitsija.[22] Mihai käytti seuraavanlaista allekirjoitusta virallisissa asiakirjoissa: Michael Valachiae Transalpinae Woivoda, Sacrae Caesareae Regiae Majestatis Consiliarius per Transylvaniam Locumtenens, cis transylvaniam partium eius super exercitu Generalis Capitaneus". ("Mihai, Valakian voivodi, hänen korkeutensa keisarin neuvonantaja ja sijainen Transilvaniassa sekä hänen Transilvanian joukkojen komentaja.") Mihain valloittaessa Transilvanian hän ei vapauttanut tai myöntänyt etuoikeuksia romanialaisille talonpojille, vaan pyrki tukemaan unkarilaisia aatelisia, Székeleitä sekä Sakseja myöntämälle heille etuoikeuksia.[23] Mihai ryhtyi neuvottelemaan keisarin kanssa virallisesta asemastaan Transilvaniassa. Keisari halusi Transilvanian keisarikunnan välittömään alaisuuteen ja Mihain sen kuvernööriksi. Valakian voivodina toiminut Mihai halusi itsensä nimettävän Transilvanian prinssiksi. Mihai kuitenkin myöntyi Habsburgin hallintoon.[24]

Moldavia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hetmani Jan Zamoyski.
Mikael Rohkea ja hänen tyttärensä Florica Rudolfin oikeudessa.

Moldavian prinssi Ieremia Movilă oli ollut Mihain pitkäaikainen vihollinen.[25] Movilăn veli Simion Movilă, halusi Valakian kruunun itselleen ja oli käyttänyt vuodesta 1595 titteliä voivodi. Tästä tietoisena Mihai ryhtyi suunnittelemaan ja valmistelemaan uhan likvidointia. [25]

28. helmikuuta 1600 Mihai tapasi puolalaiset lähettiläät Braşovissa. Hän oli valmis tunnustamaan Puolan kuninkaan suvereniteetin vastineeksi Moldavian, Transilvanian sekä Valakian kruunuista. 14. huhtikuuta Mihai aloitti sotatoimet Moldaviaa vastaan. Hän johti hyökkäysjoukkoja Trotuşin- ja Romanin kaupunkeihin.[25] 6. toukokuuta hän saavutti Moldavian pääkaupungin Suceavan ja seuraavana päivänä kaupungin varuskunta antautui Mihain joukoille.[25] Naapurivallat olivat huomanneet voimasuhteiden rajun muutoksen. Varsinkin Transilvaniassa asuvat unkarilaiset aateliset olivat peloissaan ja nousivat Mihaita vastaan kapinaan. Kapina laajeni ja he voittivat Mihain Mirăslăun taistelussa pakottaen hänet vetäytymään joukkoineen Transilvaniasta.[26] Jan Zamoyskin johtama Puolan armeija ajoi Valakialaiset Moldaviasta voittaen Mihain Năienin, Cepturan sekä Bucovin taisteluissa. Mihaille uskollisia joukkoja jäi vain Olteniaan.[27]

Viimeinen voitto ja salamurha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mihai voittaa unkarilaiset aateliset Guruslăun taistelussa vuonna 1601.
Mikael Rohkean salamurha, 1601.

Mihai kääntyi jälleen keisari Rudolf II:n puoleen vieraillessaan Prahasaa 23. helmikuuta - 5. maaliskuuta 1601. Keisari suostui avunpyyntöön kuullessaan kenraali Giorgio Bastan menettäneen Transilvanian hallinnan unkarilaisille aatelisille. Aatelisia johti Sigismund Báthory, joka oli myötämielinen osamanien hallinnolle. Samaan aikaan Mihain pojan Nicolae Pătraşcun johtamat joukot ajoivat Simion Movilăn Moldaviasta ja olivat valmistautumassa hyökkäämään Transilvaniaan. Mihai ja kenraali Bastan saivat voiton Unkarin armeijasta Guruslăussa. Basta kuitenkin halusi Transilvanian oman hallintonsa alle ja määräsi Mihain murhattavaksi vain muutama päivä voiton jälkeen. Mihai salamurhattiin Câmpia Turziin lähellä 9. elokuuta 1601.[28]

Mikael Rohkean sinetti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikael Rohkean sinetti ajalta, jolloin hän hallitsi Valakiaa, Moldaviaa ja Transilvaniaa.

Sinetti yhdistää Moldavian, Valakian sekä Transilvanian vaakunat. Keskellä on Moldavian härkä, ylhäällä auringon ja kuun keskellä Valakian kotka, alhaalla Transilvanian seisovat leijonat seitsemän vuoren huipulla. Sinetissä on kaksi kirjoitusta:

  • IO MIHAILI UGROVLAHISCOI VOEVOD ARDEALSCOI MOLD ZEMLI(" Valakian Mihail, Transilvanian ja Moldavian maiden voivodi")
  • I ML BJE MLRDIE ("Läpi Jumalan armon")[29]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
  • Georgescu, Vlad: The Romanians – A History. Columbus: Ohio State University Press, 1991. ISBN 0-8142-0511-9 (englanniksi)
  • Sălăgean, Tudor: Romanian Society in the Early Middle Ages (9th-10th Centuries). Cluj-Napoca: Romanian Cultural Institute, 2006. ISBN 978-973-7784-12-4 (englanniksi)
  • Treptow, Kurt W. – Popa, Marcel: Historical Dictionary of Romania. Lanham: The Scarecrow Press, 1996. ISBN 0-8108-3179-1 (englanniksi)
  • Powell, Helen Matal: Matau Family History & Related Lineages: With a Brief History of Romania. Madison: Geteway press, 2002. (englanniksi)
  • Bolovan, Ioan: A History of Romania. Iași: Center for Romanian Studies, 1997. ISBN 978-973-98091-0-8 (englanniksi)
  • Giurescu, Constantin C.: Istoria Românilor. Bukarest: Editura All, 2007. (romaniaksi)
  • Iorga, Nicolae: Ștefan-cel-mare și Mihai-Viteazul: ca întemeietorii bisericii Românilor din Ardeal. Bukarest: Minerva, 1904. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.10.2012). (romaniaksi)[vanhentunut linkki]
  • Iorga, Nicolae: Istoria lui Mihai Viteazul. Bukarest: Editura Militară, 1968. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.10.2012). (romaniaksi)[vanhentunut linkki]
  • Panaitescu, Petre P.: Mihai Viteazul. Bukarest: Fundaţia Regală, 1936. (romaniaksi)
  • [1] Homutescu, Adrian. Elements of Romanian Heraldry. (viitattu 5.10.2012) (englanniksi)
  • Ionaşcu, Ion: Mihai Viteazul şi autorii tratatului de la Alba Iulia (1595). Anuarul Institutului de istorie şi arheologie, Cluj-Napoca, 1962, nro 5, s. 111-44. Editura Academiei R.S.R. ISSN 0253-1550 (romaniaksi)
  • [2] Manea, Chistina Anton. Structura şi restructurarea marii boierimi din Ţara Românească de la începutul secolului al XVI-LEA până la mijlocul secolului al XVII-LEA. (viitattu 5.10.2012) (romaniaksi) [vanhentunut linkki]
  • [3] Rezachevici Constantin. Mihail Viteazul: Cele patru itinerarii transilvane. (viitattu 5.10.2012) (romaniksi) [vanhentunut linkki]
  • [4] Rezachevici, Constantin. Mihail Viteazul: Itinerariul moldovean. (viitattu 5.10.2012) (romaniaksi) [vanhentunut linkki]
  • [5] Rezachevici, Constantin. Legenda şi substratul ei istoric. Mihail Viteazul Restituror Daciae? (viitattu 5.10.2012) (romaniaksi) [vanhentunut linkki]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ History of Romanians Romania mission. Viitattu 28.05.2018 (englanniksi).
  2. ↑ The first Union of Walachia, Transylvania and Moldavia in 1600 - 5000 lei 2000 - Romanian Coins Romanian Coins. Viitattu 28.05.2018 (englanniksi).
  3. ↑ Michael - Prince of Walachia Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.05.2018 (englanniksi).
  4. ↑ Kemp, Arthur: Jihad: Islam's 1,300 Year War Against Western Civilisation, s. 51–. Ostara, 2008. ISBN 978-1-4092-0502-9 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Giurescu, s. 180
  6. ↑ Panaitescu.
  7. ↑ Classic ensyclopedia. (viitattu 5.10.2012) (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  8. ↑ Giurescu, s. 182.
  9. ↑ Giurescu, s. 183.
  10. ↑ C. Rezachevici - "Legenda şi substratul ei istoric"
  11. ↑ a b Giurescu, s. 186.
  12. ↑ Manea.
  13. ↑ Panaitescu, Bolovan.
  14. ↑ Giurescu, s. 189.
  15. ↑ Giurescu, s. 190.
  16. ↑ Giurescu, s. 191.
  17. ↑ a b Giurescu, s. 193.
  18. ↑ a b Giurescu, s. 194.
  19. ↑ Powell, Helen
  20. ↑ Giurescu, s. 195.
  21. ↑ Giurescu, s. 196.
  22. ↑ Zsigmond Báthori, Michael the Brave, and Giorgio Basta 3. Transylvania in the Fifteen Years' War. Viitattu 28.05.2018 (englanniksi).
  23. ↑ White, George W.: Nationalism and Territory: Constructing Group Identity in Southeastern Europe, s. 129–. Rowman & Littlefield, 2000. ISBN 978-0-8476-9809-7 Teoksen verkkoversio.
  24. ↑ Giurescu, s. 196–97.
  25. ↑ a b c d Giurescu, s. 198.
  26. ↑ Giurescu, s. 201.
  27. ↑ Giurescu, s. 200.
  28. ↑ Giurescu, s. 201–05.
  29. ↑ Homutescu.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Valakian vaakuna Edeltäjä:
Alexandru III cel Rău 		Valakian voivodi
1593−1600 		Seuraaja:
Simion Movilă
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mikael_Rohkea&oldid=22226382”