Metaniilikeltainen
| Metaniilikeltainen | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Natrium-3-[(4-anilinofenyyli)diatsenyyli]bentseenisulfonaatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES |
C1=CC=C(C=C1)NC2=CC=C(C=C2) N=NC3=CC(=CC=C3)S(=O)(=O)[O-].[Na+] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C18H15SN3O3Na |
| Moolimassa | 376,39 g/mol |
| Sulamispiste | 326 °C[1] |
| Liukoisuus veteen | 23,431 g/l (25 °C)[2] |
Metaniilikeltainen (C18H15SN3O3Na) eli C.I. Acid Yellow 36 on atsoväreihin kuuluva aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään väriaineena esimerkiksi solubiologisissa tutkimuksissa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa metaniilikeltainen on keltaista tai ruskehtavaa kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee veteen ja etanoliin ja hieman heikommin esimerkiksi dietyylieetteriin, asetoniin tai bentseeniin. Aineen vesiliuos on pH-indikaattori ja muuttuu punaisesta keltaiseksi pH-alueella 1,2–2,3.[3][4]
Metaniilikeltaista valmistetaan metaniilihapon diatsoniumsuolan ja difenyyliamiinin välisellä atsokytkentäreaktiolla.[5]
Metaniilikeltaista käytetään sen edullisuuden vuoksi paperin, nahan, villan ja silkin värjäämiseen.[5][6] Solubiologisissa tutkimuksissa se on sytoplasmaa värjäävä lisäävä vastaväriaine.[5][7] Intiassa metaniilikeltaista on käytetty laittomasti värjäämään kurkumaa ja kyyhkynhernettä[8].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sodium 3-(p-anilinophenylazo)benzenesulphonate:Melting point / freezing point European Chemicals Agency. Viitattu 25.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Sodium 3-(p-anilinophenylazo)benzenesulphonate:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 24.7.2024. (englanniksi)
- ↑ R. W. Sabnis: Handbook of Acid-Base Indicators, s. 219. CRC Press, 2007. ISBN 978-0-8493-8219-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.7.2024). (englanniksi)
- ↑ Alan Townshend: Dictionary of analytical reagents, s. 12. CRC Press, 1993. ISBN 0412351501. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.7.2024). (englanniksi)
- ↑ a b c Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 35. 2nd Edition. Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X. (englanniksi)
- ↑ Klaus Hunger, Peter Mischke, Wolfgang Rieper & Shufen Zhang: "Azo Dyes, 2. Anionic Dyes", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2018.
- ↑ John Kiernan: Histological and Histochemical Methods, s. 92, 152. Scion Publishing, 2015. ISBN 978-1-907904-32-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.7.2024). (englanniksi)
- ↑ Common food adulterants in India India Today. Viitattu 25.7.2024. (englanniksi)