Maximum Jee & Jee
Maximum Jee & Jee Eppu Normaali | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | tammi- ja maaliskuu 1979 | |
Julkaistu | 17. huhtikuuta 1979 | |
Tuottaja(t) | Mikko Syrjä | |
Tyylilaji | suomirock uusi aalto | |
Kesto | 34.04 | |
Levy-yhtiö | Poko Rekords | |
Listasijoitukset | ||
| ||
Eppu Normaalin muut julkaisut | ||
Aknepop 1978 |
Maximum Jee & Jee 1979 |
Akun tehdas 1980 |
Maximum Jee & Jee (tunnus PÄLP 5) on Eppu Normaalin toinen, 17. huhtikuuta 1979 julkaistu albumi ja yhtyeen läpimurtolevy. Albumin tunnetuimmat kappaleet ovat "Njet njet", "Myrkkyä", "Pidetään ikävää" ja "Jee jee".
Levykannen idea on otettu The Who -yhtyeen Maximum R&B -keikkajulisteesta. Kuvassa oleva Rickenbacker-kitara lainattiin Juice Leskiseltä. Kansi ylsi Helsingin Sanomien Nyt-liitteen levynkansiäänestyksessä sijalle 30. Levyn ensimmäinen painos julkaistiin vihreänä vinyylilevynä. Yhtye siirtyi albumilla punkista enemmän uuden aallon siistitympään muotoon.
Mika Sundqvist äänitti Maximum Jee & Jeen tammi- ja maaliskuussa 1979 MSL-studiolla Ylöjärvellä. Levyn tuottajana toimi Mikko "Pantse" Syrjä. Vierailevana muusikkona levyllä on viulua soittamassa Tuomas Neuvonen (”Pidetään ikävää”). Neuvonen on Martti ja Mikko Syrjän serkku.
Marraskuussa 1999 julkaistiin juhlapainos, joka sisältää viisitoista ylimääräistä kappaletta, jotka ovat vuonna 1999 tehtyjä koonteja, englanninkielisiä versioita levyn kappaleista ja konserttitallenteita vuodelta 1979.
Levystä myönnettiin kultalevy vuonna 1986 ja platinalevy 1999. Sitä on myyty 62 749 kappaletta (tilanne joulukuussa 2006).
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaljanlanttauslaulu – 3.04
- Njet njet – 3.15
- Myrkkyä – 3.14
- Lainelautaileva lehmänmaha rock n' roll – 1.47
- Pidetään ikävää – 3.06
- Radio – 2.59
B-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Science fiction – 2.32
- Kamat lujilla – 2.24
- John Fogerty – 3.04
- Jee jee – 2.52
- Pop pop pop – 2.50
- Kuolleet kakarat – 3.24
- ”Njet njet” mainitaan Dingon singlekappaleella ”Autiotalo”.
- ”Kuolleet kakarat” -kappaleen sanojen idean niiden kirjoittaja Mikko Saarela sai Alice Cooperin kappaleesta ”Dead Babies”.
Lisäkappaleet vuoden 1999 painoksessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pidetään ikävää (uusiokoonti)
- Njet njet (koonti alkuperäisistä moniraitanauhoista)
- Kamat lujilla (koonti alkuperäisistä moniraitanauhoista)
- Radio (koonti alkuperäisistä moniraitanauhoista)
- Boredom's The Word (englanninkielinen versio kappaleesta ”Pidetään ikävää”)
- Rooting of Beer (englanninkielinen versio kappaleesta ”Kaljanlanttauslaulu”)
- John Fogerty (englanninkielinen versio)
- Njet njet (englanninkielinen versio)
- Rockaway Beach (konserttitallenne)
- Jee jee (konserttitallenne)
- Kamat lujilla (konserttitallenne)
- Rääväsuita ei haluta Suomeen (konserttitallenne)
- Tiger Twist (konserttitallenne)
- Kaljanlanttauslaulu (konserttitallenne)
- John Fogerty (”yhden Carillon ihme”)
- ”John Fogerty” -kappaleen ”yhden Carillon ihme” -version lauloi Juha Torvinen pullon Carilloa juotuaan. Versio julkaistiin singlen ”Pidetään ikävää” b-puolella ja sittemmin myös kokoelmalla Hatullinen paskaa.
- Neljä englanniksi laulettua kappaletta tehtiin vanhojen taustojen päälle. Ne julkaisi Britanniassa Cherry Red -levy-yhtiö kokoelma-albumilla The Shape of Finns to Come vuonna 1980.
Yhtyeen kokoonpano albumilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aku Syrjä – rummut
- Martti Syrjä – laulu
- Pantse Syrjä – kitara
- Mikko Saarela – basso
- Juha Torvinen – kitara
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vesa Kontiainen: Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia (2004)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 137. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dimery, Robert (toim.): 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. ((1001 Albums You Must Hear Before You Die, 2006.) Suomalaisen laitoksen päätoimittaja Jake Nyman. Kääntäjät: Esa Kuloniemi ym) Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4