Lyykian kieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lyykia
Alueet, joilta on löydetty lyykiankielisiä kielinäytteitä
Alueet, joilta on löydetty lyykiankielisiä kielinäytteitä
Tiedot
Alue Anatolia
Puhujia 0 (kuollut kieli)
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä anatolialaiset kielet
ISO 639-3 xlc

Lyykian kieli[1] on muinaisessa Lyykiassa puhuttu kuollut kieli. Se kuuluu indoeurooppalaisten kielten heettiläiseen ryhmään.[2][3]

Lyykian kieli tunnetaan kiveen hakattujen ja rahojen sisältämien piirtokirjoitusten perusteella.[2] Ne edustavat kahta eri murretta, joista rakenteeltaan arkaaisempi tunnetaan nimellä miljan. Kirjoittamiseen on käytetty kreikkalaista muistuttavaa[4] vähäaasialaista kirjaimistoa.[5]

Lyykialla ja luuvilla on yhteisiä piirteitä, joiden perusteella ne on yhdistetty erilliseksi heettiläisten kielten alaryhmäksi. Toisaalta niiden välillä on myös huomattavia eroja, jotka estävät yhteisen kantakielen rekonstruoimisen. Todennäköisempää onkin, että samankaltaisuudet ovat syntyneet murteiden välisen vuorovaikutuksen tuloksena.[2] Lisäksi lyykian kielestä erotetaan usien omaksi kielekseen milya (tai lyykia B), mutta näiden kahden suhdetta ei toistaiseksi täysin ymmärretä.[6]

Labiaali Labiodentaali Dentaali Alveolaari Palataali Velaari Uvulaari Glottaali
Norm. Lab. Norm. Lab. Pal.
Nasaali m ~ m̩ n ~ n̩
Klusiili β p | b θ | ð t k | g kʲ | gʲ q
Affrikaatta ts ʧ
Frikatiivi s x | ɣ h
Lateraali l | l̩
Tremulantti r ~ r̩
Puolivokaali w j

Lähde:[7]

Etinen Keskinen Takinen
Suppea i u
Puolisuppea e
Avoin a

Kaikki vokaalit voivat esiintyä myös nasaalisina.

Lähde:[7]

  1. Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat (3. painos), s. 91. Tampere: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X
  2. a b c Roger D. Woodard (ed.): The Ancient Languages of Asia Minor, s. 46. Cambridge: Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-68496-5
  3. Glottolog 4.6 - Lycian A glottolog.org. Viitattu 26.11.2022.
  4. Roger D. Woodard (ed.): The Ancient Languages of Asia Minor, s. 47. Cambridge: Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-68496-5
  5. Lingvistitšeski entsiklopeditšeski slovar, s. 267. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1990. ISBN 5-85270-031-2
  6. Lycian language Encycloædia Britannica. 2022. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  7. a b Lycian alphabet and language omniglot.com. Viitattu 26.11.2022.