Leopard 1
| Leopard 1 | |
|---|---|
 Leopard 1 museossa Israelissa. |
|
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa |
 Saksa |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | |
| – putki edessä | 9,54 m[1] |
| Leveys | 3,25 m[1] |
| Korkeus | 2,61 m[1] |
| Taistelupaino | 42 400 kg |
| Maksiminopeus | |
| – tiellä | 65 km/h[1] |
| Toimintasäde | 600 km[1] |
| Pääase |
105 mm Royal Ordnance L7A3 L/52 -panssarivaunukanuuna 60 ammusta |
| Muu aseistus |
7,62 mm konekivääri[1] 7,62 mm ilmatorjuntakonekivääri[1] 2 kpl neljän savunheittimen patteria[1] |
| Miehistö | 4; johtaja, ajaja, ampuja, lataaja |
Leopard 1 on saksalaisen Krauss-Maffein suunnittelema ja valmistama taistelupanssarivaunu. Vaunun valmistus alkoi vuonna 1965[1]. Sitä ennen vuonna 1963 oli Saksan asevoimat oli tehnyt tilauksen Leopard 1 -taistelupanssarivaunuista. Ensimmäiset vaunut toimitettiin Saksan maavoimille vuoden 1965 lopulla. Tuotanto jatkui vuoteen 1979[1]. Myös italialainen OTO Melara on tehnyt Leopard 1 -panssareita Italian maavoimille. Leopard 1:n seuraaja on Leopard 2.
Kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaunun kehitystä alkoi marraskuussa 1956 korvaamaan Saksan maavoimien Yhdysvalloista hankitut M47 Patton ja M48 Patton -panssarivaunut, jotka alkoivat jäädä vanhentuneiksi T-55-vaunua vastaan.
Länsi-Euroopan unioni muodosti Finabel-ryhmän kehittämään uutta keskiraskasta panssarivaunua, jolla korvattaisiin yhdysvaltalaiset ja brittiläiset mallit. Länsi-Saksa liittyi siihen 1956 ja 27. lokakuuta 1956 Saksa ja Ranska allekirjoittivat laajamittaisen puolustusyhteistyösopimuksen Colomb-Bécharissa. Projekti kariutui, kun Charles de Gaulle nousi Ranskan johtoon 1958. Hän päätti varustaa Ranskan ydinaseella, mutta kieltäytyi jakamasta niitä Saksalle, vaikka Saksan-Ranskan puolustusyhteistyö sitä koski. Tällöin Saksa vetäytyi yhteistyöstä ja päätti kehittää oman vaunun.
Uuden vaunun prototyyppejä kehittivät
- Tiimi A, johon kuuluivat Porsche, Maschinenbau Kiel, Luther & Jordan ja Jung-Jungenthal
- Tiimi B, johon kuuluivat Ruhrstahl, Rheinstahl-HANOMAG ja Henschel
- Tiimi C, johon kuului Borgward
- Ranskan puolustusministeriön ryhmä
Rheinmetall ja Wegmann huolehtivat tornin kehityksestä. Neljä prototyyppivaunua valmistettiin Saksassa ja yksi Ranskassa. Saksa maksoi kaikkien valmistuksen. A- ja B-ryhmän prototyyppien kokeiden perusteella, ne saivat rakentaa kakkosprototyypit. Ryhmä B ei saanut valmiiksi kuin kaksi vaunua kuudesta tilatusta. Borgward esitteli futuristisen suunnitelman, eikä saanut yhtään toimivaa vaunua rakennettua. Ranskalaista prototyyppiä, josta tuli AMX-30 ja saksalaisia malleja vertailtiin vielä elokuussa 1963 Mailly-le-Campissa Champagnessa. Saksalainen prototyyppi oli kuusi tonnia suuremmasta painostaan huolimatta kymmenyksen nopeampi ja kiihtyi huomattavasti nopeammin.
Uusi vaunu esiteltiin julkisesti 11. heinäkuuta 1963. Tällä välin Porsche oli jo aloittanut 50 kappaleen esisarjan valmistuksen perustuen Porschen Typ 814 -prototyyppiin.
Käyttö Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Puolustusvoimat teki 20. helmikuuta 2017 tilauspäätöksen, joka koski käytettyjä Leopard 1 -tyypin erikoispanssarivaunuja. Hankinnat toteutettiin vuosina 2018–2019. Vaunut on modernisoitu ja niitä on tarkoitus käyttää 2040-luvulle asti. Alankomaiden puolustusvoimilta tullaan käytettyinä ostamaan 16 vaunuyksikköä pioneeri- ja hinauskäyttöön, näistä kahdeksan varustettuina vinssillä, joka mahdollistaa evakuointi- ja huoltotoimenpiteet Leopard 2A6 -tyypin vaunuille. Hankinnan 6,1 miljoonan euron hintaa, muine oheistoimituksineen ja koulutuksineen yhteensä 8,2 miljoonaa euroa on luonnehdittu hyvin edulliseksi ostajaosapuolen näkökulmasta katsottuna. Uushankintoina tehtyinä vastaava rahasumma riittäisi vain 2–3 uuteen erikoisvaunuun.[2]
Maat joissa käytössä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Variaatiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leopard 1A1
- Leopard 1A2
- Leopard 1A3
- Leopard 1A5
- Leopard 1 AVLB (siltavaunu)
- Leopard 1 ARV (evakuointivaunu)
- Leopard 1 AEV (pioneerivaunu)
- Leopard tulenjohto-versio
- Gepard (ilmatorjunta)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot, Karisto Oy, Hämeenlinna, 2009, suom. Petri Kortesuo ISBN 978-951-23-5145-9 (s. 72)
- ↑ Suomi hankkii 16 erikoispanssarivaunua. Iltalehti 21.2.2017. Viitattu 12.12.2019.
- ↑ Puolustusvoimat ostaa 16 erikoispanssarivaunua Hollannista (Arkistoitu – Internet Archive) iltasanomat.fi 20 helmikuuta 2017
