Kulttuuritalo
| Kulttuuritalo | |
|---|---|
 Kulttuuritalo toukokuussa 2013 |
|
| Osoite | Sturenkatu 4 |
| Sijainti | Alppila, Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | Konsertti- ja toimistotalo |
| Valmistumisvuosi | 1958 |
| Suunnittelija | Alvar Aalto |
| Rakennuttaja | Suomen Kansan Demokraattinen Liitto |
| Omistaja | Helsingin Kulttuurihub[1] |
 |
|
Kulttuuritalo on Helsingin Alppilassa Sturenkadulla sijaitseva kulttuuritila, joka on nykyään tunnettu parhaiten musiikin esityspaikkana ja tapahtumatalona.[2] Rakennus on Alvar Aallon suunnittelema, ja Suomen kansandemokraattiset järjestöt rakensivat sen talkootyönä 1950-luvulla.[3][4] Rakennus on nykyään yksityisomistuksessa.[3] Paikkaa kutsutaan myös Kultsa-lempinimellä.[5]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulttuuritalon rakennuttivat Suomen kansandemokraattiset järjestöt. Se suunniteltiin kulttuuri- ja järjestötoimintaa varten. Rakennuksen konserttisalin tuli soveltua sekä puhe- että musiikkitilaisuuksille.[4]
Rakentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talon suunnittelu aloitettiin 1944. Kun rakennukselle löytyi tontti Sturenkatu 4:stä, pyysi ministeri Matti Janhunen Alvar Aaltoa suunnittelemaan talon.[5] Suunnittelijana Alvar Aalto sai työhönsä täyden taiteellisen vapauden.[3] Viralliset rakennuspiirustukset Aalto toimitti rakennustoimikunnalle jo vuonna 1953, mutta vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi taloa ei pystytty aloittamaan rakentamaan heti. Rakentaminen alkoi kaksi vuotta myöhemmin.[5]
Kulttuuritalo oli Suomen Kommunistisen Puolueen ja useiden vasemmistolaisten järjestöjen yhteinen projekti. Rakennuksen arveltiin maksavan 350 miljoonaa markkaa, mutta lopulliseksi hinnaksi tuli 480 miljoonaa markkaa,[5] mikä vastaa 16 miljoonaa euroa nykyrahassa rahan inflaatio huomioituna.[6]
Rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa lisää se, että rakentaminen toteutettiin suurelta osin vapaaehtoisvoimin talkootyönä.[3][5] Rakentamiseen osallistui 5 000 talkoolaista, jotka tekivät yhdessä 130 000 tuntia talkootyötä.[5] Kulttuuritalo vihittiin käyttöön 23. maaliskuuta 1958.[4] Valmistumisen jälkeen talossa järjestettiin kolme koekonserttia, joissa akustiikan asiantuntijat arvioivat tilaa ja totesivat sen Helsingin parhaaksi akustiikaltaan.[5]
Talon toimistosiivessä toimivat alun perin SKP:n ja SKDL:n puoluetoimistot sekä usean SKDL:n jäsenjärjestön toimistot. Salissa pidettiin myös useat SKP:n ja SKDL:n puoluekokoukset sekä Vasemmistoliiton perustava kokous vuonna 1990.
Kulttuuritoiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taloudelliset vaikeudet alkoivat jo heti alkuinnostuksen jälkeen. Kulttuurityö ry järjesti talkoilla kolmesti viikossa tansseja rakennuksen velkojen maksamiseksi. Tanssit herättivät närkästystä, mutta niistä tuli merkittävä tulonlähde. Tanssit vetivät viikoittain 4 000 ihmistä.[5]
Paikka sai myös pilkkanimen Sirppiliiteri, koska se piti yhteyksiä Neuvostoliittoon. Osa artisteista ei uskaltanut tulla esiintymään poliittisen leimaantumisen pelossa. Yleisradio ja Helsingin kaupungin musiikkitoimikunta eivät halunneet käyttää esiintymispaikkaa, mitä jotkut pitivät boikottina ja saartona. Kansallisteatterin baletti ja Leningradin baletti sekä Bukarestin filharmoninen orkesteri esiintyivät siellä alkuaikuina. Operettiteatteri aloitti esiintymistoiminnan talolla 1959 ja jatkoi sitä aina 1990-luvulle asti.[5]
Kulttuuritalossa ovat vuosikymmenten varrella esiintyneet lukuisat eri musiikkityylejä edustavat artistit. Yleisradio alkoi teettämään suurimman osan äänityksistään pääsalissa vuodesta 1963 lähtien.[5] Sali oli Radion sinfoniaorkesterin konserttien pääasiallinen järjestämispaikka vuosina 1965[7]–2011.lähde? Orkesteri myös käytti salia harjoituspaikkanaan. Pienempään Alppi-saliin perustettiin Bio Alppi -elokuvateatteri.[5] Kun Sali uudistettiin isommaksi 200-paikkaiseksi, muutti sinne levy-yhtiö Scandianstudio myös.[5]
Nuorempi sukupolvi ei kokenut kulttuuritalon poliittista taustaa enää painolastina.[5] Kulttuuritalolla alkoi esiintyä kansainvälisiä popmusiikin tähtinimiä 1967 alkaen. Paikassa on esiintyneet muun muassa Jimi Hendrix, Led Zeppelin ja Queen. Kotimaisista tähdistä siellä ovat esiintyneet muun muassa Olavi Virta, Hector ja Kirka.[8] Paikka ei ollut enää vain vasemmistolaisten käytössä, vaan myös porvarilliset nuoret alkoivat viihtyä siellä.[5]
1960-luku veti talolle puoleensa underground-kulttuuria, joka kiinnitti poliisin huomion. Kulttuuritalo toimi Helsingin Juhlaviikkojen päänäyttämönä 1968. Finlandia-talon valmistuttua vuonna 1971 osa Helsingin Juhlaviikkojen tapahtumista ja Radion sinfoniaorkesterin konserteista siirtyi sinne. 1970-luvun alkupuolella talo oli aktiivisessa käytössä. Siellä saattoi olla viikossa 350 tapahtumaa.[5]
Talousvaikeudet ja konkurssi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1960-luvulla talossa työskenteli 40 kokoaikaista työntekijää ja 100 talkoolaista. 70-luvun loppuvuosina käyttö väheni kuitenkin merkittävästi. Talousvaikeudet kasaantuivat kun tanssien suosio hiipui, eikä uutta rahalähdettä löytynyt. 80-luvulla Kulttuuritalolla järjestettiin enää vain 10 tapahtumaa ja 50 konserttia vuodessa. Kulttuuritalo sai kuitenkin maksettua velkansa 80-luvulla.[5]
Talo oli kansandemokraattisten järjestöjen hallinnoiman Kulttuurityö-yhdistyksen omistuksessa 1990-luvun alkuun saakka, kunnes Suomen Kommunistisen Puolueen konkurssista johtuneet velat pakottivat ne luopumaan siitä.[3] Kiinteistö oli kiinnitetty muiden Suomen kulttuuritalojen kunnostamista varten otettuihin velkoihin. Kun SKP meni konkurssiin ja laman velat kaatuivat, meni Kulttuuritalokin konkurssiin 1991.[5]
Kulttuuritalo pakkohuutokaupattiin vuonna 1994 ja henkilökunta irtisanottiin. Koska ostajia ei ilmaantunut, talo myytiin nimellisellä 26 miljoonan markan hinnalla Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalille.[5] Tämä vastaa nykyrahassa 6,41 miljoonaa euroa.[6] Talo päätyi Kapiteelille ja lopulta rakennuksen uudeksi omistajaksi tuli valtion liikelaitos Senaatti-kiinteistöt.[5]
Markkinatalousvetoinen aikakausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulttuuritalo alkoi tämän jälkeen toimia markkinatalouden ehdoilla voittoa tavoitellen. Se lopetti tapahtumien tuottamisen itse ja talossa oli töissä enää kaksi henkilöä. Rakennus enää vain vuokraa tiloja tapahtumanjärjestäjille. Kaikki tarvittavat työt ostetaan yrityksiltä alihankintana.[5]
Teatterikorkeakoulu aloitti käyttämään tiloja vuonna 1992 ja Museoviraston rakennushistorian osasto alkoi käyttämään niitä vuonna 2000.[5]
Senaatti-kiinteistöt myi Kulttuuritalon Helsingin Kulttuurihub Oy:lle vuonna 2022.[3] Helsingin Kulttuurihub on sen itsensä mukaan perustettu Kulttuuritaloa varten ja se pyrkii rakentamaan ”kestävää, yhteisöllisyyteen pohjautuvaa kulttuuritoimintaa Helsinkiin”. Yrityksen omistajiin kuuluvat Music Finlandin hallituksen entinen puheenjohtaja Wemppa Koivumäki ja kiinteistösijoittaja Patrik Sarajuuri.[9]
Arkkitehtuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punatiilistä Kulttuuritaloa pidetään yhtenä Alvar Aallon päätöistä. Tarinan mukaan Aalto luonnosteli rakennuksen alun perin Klubi-merkkisen tupakka-askin kanteen. Rakennus on ensimmäinen Aallon pääkaupunkiseudulle suunnittelema puhtaasti julkinen rakennus.[5]
Rakennuksen kokonaispinta-ala on 9 654 neliömetriä.[5] Se koostuu kolmesta osasta. Vapaamuotoinen, kuparipeltikattoinen konserttisaliosa on verhoiltu Aallon Kulttuuritaloa varten muotoilemalla kiilamaisella punatiilellä.[10] Viisikerroksinen toimistosiipi on verhoiltu kuparipellillä.[5] Näitä kahta osaa yhdistää matala siipi. Rakennuksen Sturenkadun puoleisella sivulla on kokonaisuutta yhdistävä, pitkä kupariverhoiltu katos.[11] Alvar Aallon tyyli näkyy erityisesti orgaanisissa yksityiskohdissa ja kaarimaisissa muodoissa.[12] Kulttuuritalo on teräsbetonirunkoinen.
Talon kadulle aukeavalla sisäpihalla on Wäinö Aaltoselta vuonna 1959 tilattu ja seuraavana vuonna pystytetty pronssinen suihkulähdeveistos Rakentajan käsi, joka esittää talon pienoismallia pitelevää suurta kämmentä.[13]
Talo on suojeltu Suomen valtioneuvoston päätöksellä vuodesta 1989 muun muassa rakennustaiteellisen ja kulttuurihistoriallisten arvojen vuoksi. Suojelupäätöksellä suojeltiin poikkeuksellisesti myös talon toiminta ja salien julkinen käyttö.[5][9]
Rakennusta remontoitiin 1990–1991, jolloin uusittiin toimistosiipi ja ravintolatilat.[5] Rakennukseen on tulossa merkittäviä korjaushankkeita 2020-luvulla.[9]
Nykyinen käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_(5268901877).jpg)
Rakennusta käytetään nykyään konserttien lisäksi myös erilaisten juhlien, kokousten ja gaalojen pitopaikkana. Kulttuuritalo ei itse tuota tapahtumia, vaan toimii pelkästään tilavuokraajana. Tapahtuma- ja ravintolatoimintaa pyörittää Sunborn Catering Oy.[2]
Osa Kulttuuritalon tiloista on vuokrattu pysyvästi eri tahoille. Kulttuuritalon vuokralaisena ovat Museoviraston useat osastot.[14] Radion sinfoniaorkesteri siirtyi kesällä 2011 uuteen Musiikkitaloon.
Pääsali eli Aalto-sali
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulttuuritalon Aalto-salissa on kaksi katsomoa, joihin mahtuu yhteensä 1452 katsojaa. Lisäksi on kaksi pyörätuolipaikkaa.[15]
Istumapaikkoja on seuraavasti:
- Alakatsomossa tasalattialla 568 paikkaa. Nämä voidaan tarvittaessa poistaa, jolloin vapautuu noin 500 neliömetriä tilaa.[15]
- Nousevassa yläkatsomossa (takaosa) 884 paikkaa.[15]
Ravintola
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ravintolan pinta-ala on 150 neliötä.[16] Ravintola tarjoaa lounasta arkisin sekä brunsseja lauantaisin.[17]
Kokoustilat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakennuksessa on 13 kokoustilaa sekä lounasravintola. Osa kokoushuoneista voidaan yhdistää isommaksi tilaksi.[16]
Kulttuuritalossa esiintyneitä ulkomaisia artisteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Helsingin Kulttuurihub Helsingin Kulttuurihub. Viitattu 1.11.2022.
- ↑ a b Kulttuuritalo siirtyy uusiin käsiin - Sunborn Catering tapahtumatalon ruoriin
- ↑ a b c d e f Helsingin Kulttuuritalon uudeksi omistajaksi Kulttuurihub Yle uutiset. 28.3.2022. Viitattu 1.11.2022.
- ↑ a b c Yrjö Lintunen: Hertta Kuusinen puhumassa Kulttuuritalon vihkiäisissä (valokuva) 23.3.1958. Kansan Arkisto. Viitattu 21.9.2021.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z Kulttuuritalon historiaa Kulttuuritalo. Arkistoitu 9.12.2022. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ a b Tilastokeskus: Rahanarvonmuunnin www.stat.fi. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ Radio-orkesterin aika Ylen Elävä Arkisto. Viitattu 20.5.2011.
- ↑ Kulttuuritalon historiaa… - Jazzrytmit jazzrytmit.fi. 17.10.2013. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ a b c Helsingin Kulttuurihub helsinginkulttuurihub.fi. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ Kuva Kulttuuritalon julkisivutiilestä Alvar Aalto -säätion verkkosivulla (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Alvar Aalto Säätiö: Kulttuuritalo Alvar Aallon töiden tietokannassa file.alvaraalto.fi. Arkistoitu 21.6.2015. Viitattu 21.5.2011. englanniksi
- ↑ Helsingin Kulttuuritalo Kulttuuritalo. Arkistoitu 27.11.2022. Viitattu 9.12.2022.
- ↑ Rakentajan käsi (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin kaupungin taidemuseon veistostietokanta. Viitattu 19.5.2011.
- ↑ Yhteystiedot ja asiointi Museovirasto. Viitattu 4.5.2013.
- ↑ a b c Järjestä konsertti Kultsalla Kulttuuritalo. Viitattu 9.12.2022.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Kulttuuritalossa on tilaa tapahtua! Kulttuuritalo. Viitattu 9.12.2022.
- ↑ Kulttuuritalon ravintola Kulttuuritalo. Arkistoitu 3.12.2022. Viitattu 9.12.2022.
- ↑ Kansantaiteilija Georg Otsin konsertti 22.9.1957. Helsingin Sanomat, 18.9.1957, nro 252, s. 2.
- ↑ Martti Vuorenjuuri (M-i V-i): Georg Ots. Helsingin Sanomat, 15.3.1958, nro 72, s. 12.
- ↑ Mikael Huhtamäki: Live In Finland – Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955–1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3
- ↑ Koppinen, Mari: The Hollies teki komean paluun Helsinkiin 42 vuoden tauon jälkeen. (tilaajille) HS, 27.9.2011. HS. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2011.
- ↑ B.B. King konsertit Suomessa bluesnews.fi. Viitattu 2.11.2016.
- ↑ Mikael Huhtamäki: Scream for me Finland! – Kansainvälistä hevikeikkahistoriaa 1980-luvun Suomessa. Bazar, 2020. ISBN 978-952-27-9658-5
- ↑ Marianne Faithfull konsertoi kesällä Suomessa Ilta-Sanomat. 25.3.2010. Arkistoitu 27.3.2010. Viitattu 30.10.2010.
- ↑ Bill Wyman saapuu Suomeen lokakuussa 9.8.2005. Mtv3. Viitattu 20.10.2012.
- ↑ Hietaneva, Panu: N.E.R.D. Helsingin Kulttuuritalolla Helsingin Sanomat. 19.12.2008. Viitattu 14.11.2024.
- ↑ Avola, Pertti: Lady Gaga keimaili itsensä suomalaisten suosioon Helsingin Sanomat. 28.7.2009. Arkistoitu 1.9.2009. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Arto Pajukallio: Nick Masonin yhtye tulkitsi Pink Floyd -klassikkoja näkemyksellä, mutta laulusolistit olivat persoonattomia. Pink Floyd -rumpali Mason kierrättää Saucerful of Secrets -projektissa yhtyeensä harvemmin kuultua varhaistuotantoa Helsingin Sanomat. 20.5.2022. Helsinki: Sanoma Oyj. Viitattu 21.5.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kulttuuritalo Wikimedia Commonsissa
