Konni Zilliacus (nuorempi)
Konni Zilliacus (13. syyskuuta 1894 – 6. heinäkuuta 1967[1]) oli Britannian työväenpuolueen vasemmistosiiven poliitikko, joka toimi kansanedustajana maan alahuoneessa vuosina 1945–1950 ja 1955–1967. Zilliacus oli isänsä puolelta suomalainen ja äitinsä puolelta yhdysvaltalainen.
Zilliacus syntyi Japanissa Kobessa, jossa hänen vanhempansa, aktivisti Konrad Viktor (Konni) Zilliacus (1855–1924) ja yhdysvaltalaissyntyinen Lilian McLaurin Grafe (1873–1938), tuolloin asuivat. Myös hänen nuorempi veljensä Laurin Zilliacus syntyi Japanissa. Nuorempi Konni Zilliacus asui eri maissa vanhempiensa kanssa. McLaurin kyllästyi huikentelevaiseen mieheensä ja muutti poikien kanssa Britanniaan, jossa Konni nuorempi aloitti 1909 koulun[2] Hampshiressa Bedales Schoolin sisäoppilaitoksessa. Hän jatkoi opiskelua Yhdysvalloissa Yalessa äitinsä mentyä uusiin naimisiin ja ennen värväytymistään 1915 brittiarmeijaan ensimmäisessä maailmansodassa.
Zilliacus liittyi Britanniassa Union of Democratic Controliin, joka painosti Britannian hallitusta sotavoimien vaikutusvallan vähentämiseksi. Zilliacus olisi halunnut lentäjäksi mutta joutui Josiah Wedgwoodin kanssa brittien sotilasedustustoon Vladivostokiin Venäjälle, jossa lokakuun vallankumous keräsi hänen sympatiansa.[1]
Sodan jälkeen Britanniaan palattuaan Zilliacus liittyi Työväenpuolueeseen ja rakensi sen ulkopoliittista linjaa. Hän työskenteli Kansainliitossa Genevessä. Häntä epäiltiin eri vaiheissa kommunistiksi, ja Geneven aikana hänelle avattiin tiedustelupalvelu MI5:ssa oma kansio kommunistiepäilyjen vuoksi. Hänen ystäväänsä, työväenpuolueen puheenjohtajaa Arthur Hendersonia varoitettiin luottamasta häneen. Hän itse kielsi olevansa kommunisti. Hän pettyi Kansainliiton toimintaan ja saatuaan tarpeekseen sen passiivisuudesta erosi 1938 ja palasi Englantiin.[2]
Zilliacus toimi The Manchester Guardian -lehdessä kääntäjänä[2] ja kirjoitti nimimerkillä Vigilantes.lähde? Natsi-Saksan miehitettyä Tšekkoslovakian hän erosi protestina Kansainliiton sihteeristöstä.[1]
Toisen maailmansodan aikana Zilliacus työskenteli tiedotusministeriössä, missä hänen tärkein tehtävänsä oli sensuroida Britanniassa toimivien ruotsalaisten journalistien tekstejä. Lisäksi hän liittyi 1941-komiteaan.[1]
Zilliacus valittiin vuoden 1945 parlamenttivaaleissa Gatesheadin edustajaksi alahuoneeseen. Hän tuli tunnetuksi hallituksen linjan vasemmistokriitikkona. Toukokuussa 1949 hän äänesti Britannian Nato-jäsenyyttä vastaan osana viiden muun kansanedustajan ryhmää. Hänet erotettiin työväenpuolueesta neljä päivää äänestyksen jälkeen.[1] Parlamentissa oli samaan aikaan toinenkin suomalaistaustainen kulttuurisuvun jäsen, Patrick Donner, mutta tiettävästi he eivät olleet puheväleissä.[2]
Zilliacus perusti Labour Independent Group -ryhmän neljän muun työväenpuolueesta erotetun kansanedustajan kanssa. Hän kuitenkin erosi ryhmästä, kun se tuki Stalinia Jugoslavian johtajan Josip Broz Titon sijaan. Vuoden 1950 vaaleissa hän menetti paikkansa, mutta hänet päästettiin vuonna 1952 takaisin työväenpuolueen jäseneksi, ja vuoden 1955 vaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi Manchesterin Gortonin kaupunginosasta.[1] Hän ei kuulunut puolueessa johtavassa oleviin vaan oli ulkokehällä[2].
Helmikuussa 1961 Zilliacus erotettiin työväenpuolueesta väliaikaisesti, koska hän oli kirjoittanut artikkelin tšekkoslovakialaiseen lehteen. Viimeisinä vuosinaan hän vastusti Vietnamin sotaa ja Britannian jäsenyysaikeita Euroopan talousyhteisössä.[1]
Zilliacus kuului ydinaseita vastustavan Campaign for Nuclear Disarmament -järjestön perustajajäseniin.[1]
Zilliacuksen elämää tutkineen Archie Pottsin mukaan Zilliacuksen ajattelu oli kaksijakoista: hän oli toisaalta idealisti naiiviuteen asti, toisaalta kuitenkin realisti.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Potts, Archie: Zilliacus. A Life for Peace and Socialism, Merlin Press, 226 s., Chippenham 2002 (Tuomiojan arvostelu kirjasta)
