Tämä on hyvä artikkeli.

Jussi (palkinto)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jussi
Aleksi Bardy, Dome Karukoski ja Pekko Pesonen Jussi-gaalassa 2011.
Aleksi Bardy, Dome Karukoski ja Pekko Pesonen Jussi-gaalassa 2011.
Palkitaan Elokuvia ja näiden tekijöitä
Palkinnon antaja Filmiaura
Maa  Suomi
Ensimmäinen palkinto 16. marraskuuta 1944
Virallinen internet-sivu

Jussi on suomalainen vuonna 1944 perustettu elokuva-alan palkinto. Jusseja jaetaan vuosittain parhaille suomalaisen elokuvan tekijöille. Palkinnoista päättää elokuva-alan ammattilaisten yhdistys Filmiaura. Voittajille jaettava kipsinen Jussi-patsas on Ben Renvallin suunnittelema, ja se esittää hajareisin seisovaa pohjalaismiestä. Jussi-palkinto on yksi Euroopan vanhimmista elokuvapalkinnoista.

Jussien arvostus on vaihdellut sen historian aikana. Se oli tavoitelluin palkinto suomalaisen elokuvan kulta-aikana 1940- ja 1950-luvuilla, mutta menetti hohtonsa 1960- ja 1970-luvuilla. Jussit saivat vähitellen uudelleen arvostusta 1980-luvulla alkaneen säännöllisen televisioinnin sekä 1990-luvulle ajoittuneen suomalaisen elokuvan uuden nousun myötä. Tällä hetkellä Filmiaura palkitsee pitkiä suomalaisia elokuvia 15 eri kategoriassa.

Filmiaura palkitsi vuoteen 2022 asti erikseen vuoden parhaan mies- ja naispääosan esittäjät, mutta luopui vuonna 2023 palkintojen nais-mies-jaottelusta[1].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvajournalistien perustama

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehti-ilmoitus ensimmäiseen Jussi-gaalaan.
Kuvanveistäjä Ben Renvall ja Jussi-patsaan malli.
Ansa Ikonen saa parhaan naispääosan Jussin ensimmäisessä gaalassa 1944.

Vuonna 1944 Helsingin aikakaus- ja päivälehtien elokuvatoimittajat perustivat Tapio Vilpposen aloitteesta yhteisen yhdistyksen. Sen nimeksi tuli Elokuvajournalistit ja perustamispäiväksi 16. syyskuuta 1944. Vilpposen aloitteesta yhdistys alkoi suunnitella vuosittaisen elokuvapalkinnon jakamista yhdysvaltalaisen Oscar-palkinnon tapaan. Palkinnon nimeksi ehdotettiin aluksi Aino-patsasta. Lopulta se sai nimensä kahdesti filmatisoidun Pohjalaisia-näytelmän miespäähenkilön Harrin Jussin mukaan. Kipsistä valmistetun 28,5 senttiä korkean Jussi-patsaan suunnitteli kuvanveistäjä Ben Renvall.[2][3] Ensimmäiset patsaat jaettiin Helsingin ravintola Adlonissa 16. marraskuuta 1944.[4]

Jussi-palkinto on tiettävästi Euroopan vanhin kansallinen elokuva-alan palkinto.[5] Eurooppalaista kansallisista elokuvapalkinnoista tunnetuimpien joukossa ovat brittiläiset Bafta- (1947), ruotsalaiset Guldbagge- (1964) ja ranskalaiset César-palkinnot (1975). Jussi-palkinnon perustajiin kuulunut Annikki Arni muisteli myöhemmässä kirjoituksessaan, että palkinnon esikuvana oli yhdysvaltalaisen Oscar-palkinnon lisäksi ranskalainen Victoire.[6][7]

Alkuvuosina Jussi-patsaat jaettiin voittajalta toiselle kiertäviksi, mutta vuodesta 1950 lähtien ne jaettiin henkilökohtaisiksi palkinnoiksi. Jussit jaettiin yleensä parhaasta ohjauksesta, käsikirjoituksesta, nais- ja miespää- sekä -sivuosista, kuvauksesta, lavastuksesta ja lyhytelokuvasta. Lisäksi vuodesta 1950 lähtien jaettiin Jussit musiikista ja edelleen vuodesta 1955 lähtien tuotannosta. Joinakin vuosina saatettiin jakaa ylimääräisiä Jusseja. Lisäksi alkuaikoina jaettiin vuosittain kunniakirjat 10–12 parhaalle ulkomaalaiselle Suomessa nähdylle elokuvalle sekä valittiin paras ulkomaalainen ohjaaja sekä mies- ja naisnäyttelijä. Suomalaisen ohjaaja-käsikirjoittaja Harry Lewingin aloitteesta yhdistys nimesi vuosina 1957–1960 joka kuukausi ensi-iltaohjelmistosta niin sanotun kuukauden elokuvan.[2]

Jussien jakotilaisuudet olivat näyttäviä juhlatapahtumia, joihin saavuttiin parhaissa puvuissa. Juhlat järjestettiin lähes aina hienostoravintolassa tai -salissa Helsingissä, mutta historian varteen mahtui poikkeuksia. Vuonna 1951 juhlat järjestettiin Aulangolla, jonne matkattiin erikoisjunalla Helsingistä Hämeenlinnaan. Sama paikka sai isännöidä myös toiset Jussi-juhlat vuonna 1981, silloin elokuva-alan kevätkokouksen yhteydessä. Vaatimattomia jakotilaisuuksia vietettiin vuosina 1949 ja 1957, jolloin Jussit jaettiin kahvikonserttien kera. Vuonna 1959 tilaisuus järjestettiin Lallukan taiteilijakodissa.[8]

Hajoaminen ja uusi yhdistys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvajournalistien yhdistys alkoi riitaantua sisäisesti 1950-luvun lopulta lähtien. Syynä olivat uuden ja vanhan sukupolven väliset ristiriidat elokuvajournalismin tehtävästä. Riidat johtivat yhdistyksen lamaantumiseen vuonna 1961. Vanhempi sukupolvi kärsi äänestyksessä tappion ja irtisanoutui yhdistyksen toiminnasta. Uusi hallitus kokoontui viimeisen kerran viikon kuluttua riitaisan äänestykseen jälkeen. Lopulta yhdistys päätti toimintansa kevättalvella 1962. Näin Jussi-patsaiden jakoon tuli puolentoista vuoden tauko.[2]

Seuraavana syksynä Elokuvajournalisteista irtisanoutunut vanhempi sukupolvi päätti perustaa oman yhdistyksen. Uusi Filmiaura-yhdistys perustettiin toimittaja Paula Talaskiven aloitteesta ja sen perustajajäseneksi tuli 21 henkilöä. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtaja toimi Ahti Sonninen ja sihteerinä Glory Leppänen.[9] Filmiauran jäsenpohjasta tuli Elokuvajournalisteja laajempi, sillä sen jäsenistö koostui elokuvatoimittajien lisäksi muista kotimaisia elokuvia lähellä olevista toimintapiireistä. Seuraavana vuonna yhdistys ilmoitti ottavansa vastuulleen vuosittaisten Jussi-patsaiden jaon. Ensimmäinen jakotilaisuus järjestettiin yhteistyössä Tesvision kanssa 18. toukokuuta 1963. Samalla Jussien jakosääntöjä laajennettiin siten, että ehdokkaiksi otettiin mukaan myös televisiotyöt. Vuonna 1966 uusiksi kategorioiksi tulivat parhaan televisio- ja kaitaelokuvan Jussit. Lisäksi Filmiaura jakoi runsaasti koti- ja ulkomaisia kunniakirjoja. Vuodesta 1991 lähtien on jälleen keskitytty vain kotimaisiin pitkiin elokuvateattereissa esitettäviin elokuviin.[10]

Arvostus hiipuu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jussi-palkinnon voittajat ravintola Vaakunassa vuonna 1964.

Suhtautuminen Jussi-palkintoihin on vaihdellut sen historian aikana. Alkuvuosina patsaat olivat kiihkeän kilvan ja arvostuksen kohde. Ne olivat Suomen ainoat elokuvapalkinnot, ja siten Jusseilla oli eräänlainen puolivirallinen leima.[11] Vuosien kuluessa Suomeen syntyi runsaasti erilaisia elokuvapalkintoja, joista osa oli jopa rahallisia. Samaan aikaan television saapuminen suomalaiskoteihin romahdutti elokuvien katsojamäärät.[12] Elokuvien laadun ja katsojamäärien laskiessa myös Jussien arvostus laski. 1960-luvulla lopulla palkintoa jopa halveksittiin niin, etteivät jotkut sen saajat vaivautuneet edes vastaanottamaan voittoaan – joillekin tähän saattoi olla syynä rahapalkinnon puute. Yksittäisissä julkisissa kirjoituksissa palkintotuomareiden ratkaisuja syytettiin jopa lahjotuiksi.[13]

Ensimmäisen vuoden 1963 televisioinnin jälkeen kului useita vuosia ennen kuin Jussit palasivat televisiokatsojien eteen. Palkintojen jaon jatkot televisioitiin suositussa Jatkoaika-keskusteluohjelmassa vuonna 1969 Yleisradion TV1-kanavalla.[14] Kului kuitenkin yli kymmenen vuotta ennen kuin lähes säännölliset lähetykset alkoivat vuodesta 1983 lähtien.[15] Jussien arvostus oli alhaisimmillaan 1960- ja 1970-luvun radikalismin aallon aikana.[16] 1970-luvulla taisteltiin elokuvan taloudellisen tuen puolesta, ja palkinnot olivat silloin sivuseikkoja.[17] Vielä 1980-luvulla Jussien palkitsemistilaisuudet saattoivat olla vaatimattomia ja osanottajien pukeutuminen jopa arkista. Lehdet haikailevat aina 1990-luvun alkuun asti alkuaikojen Jussi-gaalojen juhlavuutta ja glamouria. Vaikeina aikoina Jussien jakamista suoritettiin sitkeästi pienessäkin piirissä, ja se alkoi saada jälleen osakseen arvostusta.[13]

Jussien uusi nousu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen elokuvan uusi nousu alkoi, kun uusi sukupolvi alkoi tuottaa katsojia kiinnostavia tarinoita. Markku Pölösen keskelle lama-Suomea vuonna 1993 ensi-illan saanut Onnen maa keräsi suuren yleisön mielenkiinnon. Sitä ei kuitenkaan valittu alun perin edes ehdokaslistalle seuraavan vuoden Jussi-juhlaan, mutta elokuvaneuvos Kari Uusitalon vaatimuksesta se pääsi äänestykseen ja sai lopulta neljä palkintoa.[15] Suomalainen elokuva heilui vielä 1990-luvulla kansainvälisistä voitoista täyteen lamaannukseen, kunnes vuonna 1999 koitti renessanssi.[18] Tällöin kotimaiset elokuvat keräsivät yhteensä yli miljoonan katsojaa ja vuosittainen trendi on jatkunutkin lähes katkeamatta siitä lähtien.[19] Vuonna 2010 suomalaiset elokuvat rikkoivat jo kahden miljoonan katsojan rajan.[20]

Jussi-juhlien televisioinnit ovat keränneet suomalaisen elokuvan nousun myötä vuosittain noin puoli miljoona televisiokatsojaa. Nykyiset 14 palkintokategoriaa vakiintuivat vuonna 2002. Tämän jälkeen ainoa muutos on ollut uudelleen aloitettu betoni-Jussien jakaminen vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2003 päätettiin, että Klaus Härön elokuva Näkymätön Elina ei ole suomalainen vaan ruotsalainen elokuva. Filmiaura päätyi tulokseen pisteyttämällä elokuvan sen tekijöiden perusteella niin sanotulla talenttipisteytyksellä.[21][22] Vuonna 2008 elokuvatuottajat uhkasivat boikotoida Jussi-juhlaa, mikäli dokumenttielokuvien kategoria olisi jätetty pois. Ehdokkuuskriteerit täyttäviä dokumenttielokuvia oli valmistunut vain kaksi, mutta Filmiaura pyörsi päätöksensä ja piti dokumentit mukana.[23][24]

Vuoden 2020 Jussi-gaalaa jouduttiin siirtämään koronaviruspandemian takia maaliskuulta myöhempään ajankohtaan.[25]

Palkinnonjakopaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ravintola Adlonin yleisö seuraa ensimmäistä Jussi-gaalaa 1944.
Pääartikkeli: Luettelo Jussi-palkintojen jakopaikoista

Jussi-patsaita on jaettu yli 30 eri paikassa. Jakopaikkana on ollut ravintola 30 kertaa, elokuvateatteri 10 kertaa, Suomen elokuvasäätiön auditorio 4 kertaa, Yleisradion/Tesvisionin studiot 4 kertaa, teatteri 3 kertaa sekä joku muu paikka 15 kertaa (2013).[26] Ravintoloista palkinto on jaettu useimmiten Vanhassa Maestrossa/Studio 51:ssä 7 kertaa sekä ravintola Fenniassa 4 kertaa. Vuonna 1962 valittiin palkitut, mutta ei järjestetty jakotilaisuutta. Muita jakopaikkoja ovat olleet muun muassa Finlandia-talo, Valkoinen sali, Kallion virastotalo ja Taivallahden kansakoulu. Vuonna 1996 sekä vuodesta 2009 eteenpäin palkinnot on jaettu Helsingin Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa.[27]

Valintamenetelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jussi-voittajien valinta tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa 16-henkinen asiantuntijaraati valitsee kuhunkin kategoriaan kolme ehdokasta. Esiraati on vuosittain vaihtuva, ja siihen kuuluvat elokuva-alan tekijäjärjestöjen valitsemat jäsenet sekä Filmiauran hallitus.[28] Toisessa vaiheessa kaikki Filmiauran jäsenet, noin 500 henkilöä, voivat osallistua Jussi-voittajien valintaan suljetussa kirjeäänestyksessä. Äänestys on salainen.[29]

Vuonna 2023 parhaan miespääosan, parhaan naispääosan, parhaan miessivuosan sekä parhaan naissivuosan Jusseista luovuttiin ja ne korvattiin parhaan pääosan, parhaan sivuosan, parhaan näyttelijätulokkaan sekä valkokankaan valopilkun Jussi-palkinnoilla.[30]

Nykyiset palkintokategoriat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin Jussi-palkinnot jaetaan 16 eri kategoriassa:

Lisäksi jaetaan yleisöäänestyksen perusteella kunniakirja. Viime vuosina Filmiaura on saattanut jakaa myös betonista valmistetun Jussi-patsaan elämäntyöstä eli niin sanotun betoni-Jussin.

Entiset palkintokategoriat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavista kategorioissa on jaettu Jussi-palkintoja aikaisemmin, usein vain muutamana vuonna. Joillakin kategorioilla on ollut eri nimi eri vuosina:

Lisäksi on jaettu erikois-Jusseja, veteraani-Jusseja, kunniakirjoja ja ulkomaalaisten elokuvien Jusseja.[31]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo jaetuista Jussi-palkinnoista määrällisesti

Jussi-palkinnot on jaettu vuoteen 2013 mennessä kaikkiaan 67 kertaa.[32] Väliin ovat jäänet vuodet 1960, 1961 ja 1965. Elokuvajournalistit suorittivat jaon 17 kertaa ja Filmiaura puolestaan tähän mennessä 50 kertaa (2013). Runsaimmin Jussi-patsaita jaettiin vuonna 2013 (16 kappaletta) sekä vuosina 2008 ja 2010–2012 (15 kappaletta), jolloin jaettiin 14–15 tavallisen Jussin lisäksi yksi betoni-Jussi elämäntyöstä. Seuraavaksi eniten patsaita jaettiin vuosina 1963, 1966, 1992, 2002–2007 sekä 2009 (14 kappaletta). Vastaavasti niukimmin patsaita jaettiin vuosina 1958 ja 1968 (4 kappaletta).[26][27]

Kotimaisia palkintoja on jaettu 675 kappaletta (2013) ja ulkomaalaisia 21 kappaletta. Lisäksi suomalaisia kunniakirjoja on myönnetty 250 kappaletta sekä lisäksi 21 kunniakirjaa ulkomaalaiselle henkilölle ja 585 ulkomaiselle Suomeen tuodulle elokuvalle.[26] Vuonna 1992 Filmiaura päätti, ettei se jaa seuraavasta vuodesta lähtien enää kunniakirjoja vaan palkitsee ainoastaan pitkiä suomalaisia elokuvia.[31]

Ulkomaille jaetut patsaat ja kunniakirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ulkomaiset Jussi-palkitut

Kotimaisten elokuvien lisäksi Jussi-patsaita ja kunniakirjoja jaettiin myös ulkomaisille elokuville ja henkilöille. Ensimmäisen ulkomaisille jaetut Jussit olivat vuodelta 1955 ja ne oli patinoitu hieman eri väriseksi kuin kotimaiset.[6] Palkinnon saivat itävaltalais-sveitsiläinen Maria Schell elokuvasta Viimeinen silta ja ranskalainen Gérard Philipe elokuvista Monsieur Ripois – naisten hurmuri ja Punaista ja mustaa. Schellin patsas oli saapunut perille säpäleinä, mutta vastaavasti Philipen patsas luovutettiin cocktail-tilaisuudessa Pariisissa. Jussin luovuttaneen Annikki Arnin mukaan Philipe arvosti huomionosoitusta. Samaten Arni kertoi nähneensä Jussi-kunniakirjoja elokuvastudioiden tai -toimistojen seinillä, kuten Pinewood Studiosilla ja Unifrancella.[33]

Myöhemmin Jussi-patsaan saivat muuan muassa Charles Chaplin (1974), Marlon Brando (1973), James Dean (1956) sekä neuvostoliittolainen Sergei Jutkevitš (1970) elokuvasta Lenin Puolassa. Jussi-patsaiden lähettämisestä Suomesta ja niiden päätymisestä vastaanottajalleen asti ei ole tietoa. Viimeinen Jussi-patsas lähetettiin ulkomaille elokuvasta Amadeus vuonna 1985.[31] Elokuvajournalistit kutsui vuosien varrella Suomeen ulkomaisia tähtiä, kuten itävaltalaisen Greta Kellerin, englantilaiset Belinda Leen, Ian Carmichaelin ja Michael Redgraven sekä ruotsalaisen elokuvaohjaajan Ingmar Bergmanin.[33]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • von Bagh, Peter: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. (Uudistettu laitos teoksesta Suomalaisen elokuvan kultainen kirja, 1992) Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-12705-5
  • Uusitalo, Kari: Suomalaisen elokuvan vuosikymmenet – johdatus kotimaisen elokuvan ja elokuva-alan historiaan 1896–1963. Helsinki: Otava, 1965.
  • Uusitalo, Kari: Suomen Hollywood on kuollut – kotimaisen elokuvan ahdinkovuodet 1956–1963. Helsinki: Suomen elokuvasäätiö, 1981. ISBN 951-9349-21-9
  • Uusitalo, Kari: ”Miehen iässä” – Jussi 50 vuotta. Filmiaura, 1994. ISBN 952-90-5327-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Elokuvat | Näyttelijät tyytyväisiä Jussi-palkintojen sukupuolettomuuteen: ”Virkistävää, että aletaan elää 2020-lukua”, sanoo Elina Knihtilä Helsingin Sanomat. 11.4.2022. Viitattu 29.5.2022.
  2. ↑ a b c Uusitalo (1965), s. 175
  3. ↑ Uusitalo (1994), s. 1
  4. ↑ Jussi-voittajat kautta aikojen – 1944–1949 Filmiaura. Viitattu 8.2.2011.
  5. ↑ Elokuvavuosi 2010 huipentuu Jussi-gaalaan Yle Uutiset. 6.2.2011. Viitattu 11.2.2011.
  6. ↑ a b Arni, Annikki: Jussin päivänä. Elokuva-Aitta, 12/1968, s. 24.
  7. ↑ Arni mainitsee myös ruotsalaisen Charles-palkinnon, mutta Filmiauran tiedustelun mukaan Ruotsin elokuvainstituutissa (Cinemateket) ei ole tietoa palkinnosta.
  8. ↑ Uusitalo (1994), s. 2
  9. ↑ Uusitalo (1965), s. 147
  10. ↑ Uusitalo (1994), s. 3
  11. ↑ Uusitalo (1994), s. 5
  12. ↑ Uusitalo (1981), s. 23
  13. ↑ a b Uusitalo (1994), s. 6
  14. ↑ Jatkoajan Jussi-jatkoilla udeltiin nakuilusta ja kiisteltiin kunnankinoista yle.fi. 8.9.2006. Viitattu 19.5.2023.
  15. ↑ a b Uusitalo, Kari: Karin kommentteja. Hyvinkään sanomat, 3.3.2001.
  16. ↑ Uusitalo, Kari: Karin kommentteja. TV-maailma, 4/2000.
  17. ↑ Juontajana Matti Kassila. Etelä-Suomen Sanomat, 20.2.1987.
  18. ↑ von Bagh, s. 679
  19. ↑ Ainoastaan vuosina 2001 (675 262) ja 2005 (942 423) suomalaiset elokuvat eivät keränneet yli miljoonaa katsojaa.
  20. ↑ Kotimaisten elokuvien katsojaluvut 2010 Suomen Elokuvasäätiö. 31.12.2010. Viitattu 26.2.2011.
  21. ↑ Hellman, Heikki: Näkymätön Elina on ruotsalainen pistein 10,5–8,5. Helsingin Sanomat, 19.12.2003.
  22. ↑ Talenttipisteytys perustuu eurooppalaiseen Mediatukiohjelmaan, jossa ohjauksesta saa 3 pistettä, käsikirjoituksesta 3 pistettä, musiikista 1 piste, kustakin näyttelijästä 2 pistettä, lavastuksesta 1 piste, kuvauksesta 1 piste, leikkauksesta 1 piste, äänisuunnittelusta 1 piste, kuvauspaikasta 1 piste ja laboratoriosta 1 piste.
  23. ↑ Räikkä, Jyrki: Tuottajilta tukea Jussi-boikotille. Helsingin Sanomat, 12.1.2008.
  24. ↑ Filmikamari | Dokumentti-Jussi jaetaan tänäkin vuonna www.filmikamari.fi. Viitattu 19.5.2023.
  25. ↑ Keikkoja, kulttuuritapahtumia ja yleisötilaisuuksia perutaan nyt urakalla – soitimme järjestäjille ympäri Suomea, näin he vastaavat yle.fi. Viitattu 12.3.2020.
  26. ↑ a b c Uusitalo (1994), s. 4
  27. ↑ a b Jussi-voittajat kautta aikojen – 2000–2009 Filmiaura. Viitattu 9.2.2011.
  28. ↑ Nieminen, Mika: Jussit ovat teatterielokuvien palkinto. Helsingin Sanomat, 12.1.2008.
  29. ↑ Tiesitkö tämän Jusseista? Kysymys 3 Filmiaura. Viitattu 20.2.2011.
  30. ↑ Jussi-ehdokkaat vuoden 2022 kotimaisista elokuvista on valittu jussit.fi. 25.1.2023. Filmiaura Viitattu = 25.1.2023. (suomeksi)
  31. ↑ a b c Tiesitkö tämän Jusseista? Kysymys 13 Filmiaura. Viitattu 9.2.2011.
  32. ↑ Tiesitkö tämän Jusseista? Kysymys 8 Filmiaura. Viitattu 9.2.2011.
  33. ↑ a b Arni, Annikki: Jussin päivänä. Elokuvaaitta, 12/1968, s. 25.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rämö, Matti & Vanha-Majamaa, Anton: Sitkeä Jussi: 80 vuotta elokuvaa, kriisejä ja tähtiloistoa. Docendo, 2024. ISBN 978-952-382-700-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jussi-palkinnot.


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jussi_(palkinto)&oldid=22687980”