Juhani Kakkuri
| Juhani Kakkuri | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. syyskuuta 1933 Kurikka |
| Kuollut | 6. elokuuta 2022 (88 vuotta) Helsinki |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Instituutti | Geodeettinen laitos |
| Tutkimusalue | geodesia |
| Palkinnot | Palmén-mitali (2009) |
Juhani Antero Kakkuri (12. syyskuuta 1933 Kurikka – 6. elokuuta 2022 Helsinki[1]) oli suomalainen geodeetti. Hän oli Geodeettisen laitoksen professori ja ylijohtaja vuosina 1977–1998.[2][3] Hänen tutkimusalaansa olivat satelliittigeodesia, tarkkavaaitus ja ajanmääritys[4] sekä Fennoskandian maankuoren liikuntoja koskeva tutkimus.
Kakkuri kirjoitti ylioppilaaksi Arkadian yhteislyseosta vuonna 1955. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1960, lisensiaatiksi 1969 ja tohtoriksi 1973.[3][2] Hänen englanninkielisen väitöskirjansa otsikkona oli Stellar Triangulation with Balloon-borne Beacons and Satellites.[5] Helsingin yliopiston geofysiikan dosentti hän oli vuosina 1974–1977.[3][2]
Kakkuri sai vuonna 1974 Ranskan valtion stipendin, jonka avulla hän tutustui Pariisissa satelliittien etäisyyden mittaamiseen laserin avulla. Vierailun tuloksena Kirkkonummelle Metsähovin tilalle rakennettiin suomalaisvoimin Pohjois-Euroopan ensimmäinen satelliittilaser 1978. Se oli alku Metsähovin geodeettiselle tutkimusasemalle, joka tätä nykyä on yksi kansainvälisen geodeettisen perusverkon asemista. Koko uransa ajan Kakkuri pyrki kehittämään Metsähovin toimintoja. Hän ohjasi myös useita väitöskirjoja.[1]
Ennen ylijohtajuutta hän toimi Geodeettisen laitoksen geodeettina vuosina 1960–1967, tarkkavaaitsijana 1967–1975 ja osastonjohtajana 1975–1977.[3][2]
Kakkuri on valittu Suomalaisen Tiedeakatemian (1976–) ja Teknillisten tieteiden akatemian jäseneksi (1982–).[3][6] Hänelle myönnettiin Geofysiikan seuran Palmén-mitali vuonna 2009 ansiokkaasta työstä geodesian alalla.[7]
Pikkuplaneetta 3597 Kakkuri on nimetty Juhani Kakkurin mukaan.[8]
Kakkuri toimi useissa kansallisissa ja kansainvälisissä luottamustehtävissä muun muassa kansainvälisen geodeettis-geofysikaalisen unionin edustajana New Yorkissa YK:n kartografian toimiston kokouksissa. Lisäksi Suomen ja Kiinan välinen geodesian ja geotieteiden alan yhteistyö on Kakkurin yhteyksien ansiota. Kakkuri oli Wuhanin yliopiston kunniaprofessori ja Stuttgartin yliopiston kunniatohtori sekä Saksan geodeettisen komission jäsen.[1]
Kakkuri kirjoitti useita kansantajuisia tiedekirjoja, kertomuksia laajoista matkoistaan ja edeltäjiensä Veikko Heiskasen ja T.J. Kukkamäen elämäkerrat. Hänen viimeisimmäksi teoksekseen jäi 2021 omaelämäkerta Muistelmia geodeettien maailmasta.[1]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Professori Kakkurin tieteellinen tuotanto käsittää yli 100 julkaisua geodesian ja muilta geofysiikan aloilta.[3] Hän oli myös tuottelias tietokirjailija.[9]
- Stellar Triangulation with Balloon-borne Beacons and Satellites (väitöskirja), 1973
- Planeetta Maa, 1991
- Lootuksenkukkia ja lohikäärmeitä: Geodeetin matkoja Kiinaan, 1999
- Tulivuoret: Matkoja vulkaanien maailmaan, 2005
- Muuttuva Maa, 2007
- Maapallon mittaaja: V. A. Heiskasen elämä, 2008
- Jämpti mies: Tauno Johannes Kukkamäen elämä, 2015
- Surveyor of the Globe: Story of the Life of V. A. Heiskanen, 2017
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Markku Poutanen ja Jarkko Koskinen: Juhani Kakkuri 1933–2022, Muistot Muistokirjoitus, Helsingin Sanomat hs.fi. 25.8.2022. Viitattu 30.8.2022.
- ↑ a b c d ”Kakkuri, Juhani Antero”, Kuka kukin on (Aikalaiskirja): Who's who in Finland 1978, s. 336. Otava, 1978. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.10.2017).
- ↑ a b c d e f Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit Finlands professorer 1640–2007, s. 257. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ Facta 2001, osa 7, p. 450. WSOY 1981.
- ↑ Kakkuri, Juhani: Stellar triangulation with balloon-borne beacons and satellites. (Diss) Helsinki: Helsingin yliopisto, 1973. ISBN 951-99015-2-3 (englanniksi)
- ↑ Kotimaiset jäsenet 9.10.2017. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 17.10.2017.
- ↑ Palmén-mitali Geofysiikan Seura r.y.. Viitattu 16.10.2017.
- ↑ Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan: Aurinkokuntamme kiehtova nimistö, s. 77, 102. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2003. ISBN 952-5329-25-9
- ↑ Niku, Risto: Suomalaisia tietokirjailijoita 2. Helsinki: Avain, 2010. ISBN 978-951-692-819-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
