John Locke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee filosofia. Muita John Locke -nimisiä henkilöitä on lueteltu täsmennyssivulla.
John Locke
Godfrey Kneller, John Locke, 1697.
Godfrey Kneller, John Locke, 1697.
Henkilötiedot
Syntynyt29. elokuuta 1632
Wrington, Somerset, Englannin kuningaskunta
Kuollut28. lokakuuta 1704 (72 vuotta)
Essex, Englannin kuningaskunta
Koulutus ja ura
Koulukunta empirismi
Vaikutusalueet poliittinen filosofia
Tunnetut työt tabula rasa, Two Treatises of Government
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

John Locke (29. elokuuta 1632 Wrington, Somerset, Englannin kuningaskunta – 28. lokakuuta 1704 Essex, Englannin kuningaskunta) on tunnetuimpia uuden ajan filosofeja. Hän on tunnettu sekä tietoteoriastaan että yhteiskuntafilosofiastaan. Tietoteoreetikkona Locke luokitellaan yleensä brittiläisiin empiristeihin eli kokemusajattelun kannattajiin yhdessä David Humen ja George Berkeleyn kanssa.

Yhteiskuntafilosofiassaan Locke kehitti vaihtoehdon Thomas Hobbesin luonnontila-ajatukselle ja esitti omana yhteiskuntasopimusteorianaan, että hallinto voi olla oikeutettu vain, jos se saa hallittavien suostumuksen ja suojelee elämän, vapauden ja omaisuuden luonnollisia oikeuksia. Jos tällaista suostumusta ei ollut annettu, kansalaisilla oli oikeus kapinaan.

Locken ajatuksilla oli suuri vaikutus poliittisen filosofian kehitykseen, ja häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä liberalismin puolestapuhujista. Hänen kirjoituksensa vaikuttivat yhdessä skotlantilaisten valistusajattelijoiden kirjoitusten kanssa Amerikan vallankumoukseen ja itsenäisyysjulistukseen.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Locken isä, myös nimeltään John Locke, oli maalaislakimies, joka oli toiminut kapteenina parlamentin joukkojen ratsuväessä Englannin sisällissodan alkupuolella. Hänen äitinsä Agnes Keene oli nahkurin tytär. Kummatkin vanhemmista olivat ilmeisesti kalvinisteja.

Locke syntyi pienessä olkikattoisessa mökissä Wringtonin kirkolla Somersetissa noin 18 kilometrin päässä Bristolista. Hänet kastettiin samana päivänä. Pian Locken syntymän jälkeen perhe muutti Pensfordin kauppalaan lähemmäksi Bristolia. Locke kasvoi siellä Bellutonissa Tudor-tyylisessä talossa.

Vuonna 1647 Locke lähetettiin arvostettuun Westminster Schooliin Lontooseen Alexander Pophamin, parlamentin jäsenen ja Locken isän aiemman komentajan, rahoituksella. Valmistuttuaan Locke pääsi Oxfordin yliopiston Christ Churchiin. Collegen dekaanina oli tuolloin yliopiston varakansleri John Owen. Vaikka Locke oli kyvykäs oppilas, hän oli närkästynyt collegen opetusohjelmasta. Hänestä nykyaikaisten filosofien, kuten René Descartesin, lukeminen oli kiintoisampaa kuin yliopistossa opetetun klassisen kirjallisuuden. Locke tutustui jo Westminsteristä tutun ystävänsä Richard Lowerin välityksellä muiden yliopistojen ja Royal Societyn harjoittamaan lääketieteeseen ja kokeelliseen filosofiaan eli luonnontieteeseen. Myöhemmin Lockesta tuli Royal Societyn jäsen.

Locke suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1656, maisterin tutkinnon vuonna 1658 ja lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1674. Hän oli opiskellut lääketiedettä laajalti ollessaan Oxfordissa ja työskenteli sellaisten merkittävien tiedemiesten kuin Robert Boylen, Thomas Willisin, Robert Hooken sekä Richard Lowerin kanssa. Vuonna 1666 hän tapasi Shaftesburyn ensimmäisen jaarlin Anthony Ashley Cooperin, joka oli tullut Oxfordiin hakemaan hoitoa maksatulehdukseen. Locke teki vaikutuksen Cooperiin ja tämä houkutteli hänet liittymään seurueeseensa.

Locke oli etsinyt uraa itselleen, ja vuonna 1667 hän muutti Shaftesburyn kotiin Exeter Housessa Lontoossa toimiakseen Lordi Shaftesburyn henkilökohtaisena lääkärinä. Lontoossa Locke jatkoi lääketieteellisiä opintojaan Thomas Sydenhamin ohjauksella. Sydenhamilla oli merkittävä vaikutus Locken luonnonfilosofiseen ajatteluun. Vaikutus näkyy erityisesti Locken teoksessa An Essay Concerning Human Understanding.

Locken lääketieteelliset taidot joutuivat pian koeteltaviksi, sillä Lordi Shaftesburyn maksatulehdus muuttui hengenvaaralliseksi. Locke hankki neuvoja useilta lääkäreiltä ja sai taivuteltua Shaftesburyn leikkaukseen, jotka olivat tuohon aikaan yhtä hengenvaarallisia, kystan poistamiseksi. Shaftesbury selvisi ja toipui kiittäen Lockea henkensä pelastamisesta.

Essayn kuvaama keskustelu inhimillisen ymmärryksen luonteesta sijoittui Shaftesburyn kotiin vuonna 1671. Tuolta ajalta on säilynyt kaksi teoksen luonnostelmaa. Tuohon aikaan Locke toimi myös sihteerinä kauppa- ja viljelysministeriössä (Secretary of the Board of Trade and Plantations) sekä siirtomaa-asioissa (Secretary to the Lords and Proprietors of the Carolinas), mikä auttoi häntä muotoilemaan ajatuksiaan kansainvälisestä kaupasta ja taloudesta.

Shaftesbury, joka oli whig-puolueen perustajia, vaikutti huomattavasti Locken poliittiseen ajatteluun. Locke alkoi osallistua politiikkaan kun Shaftesburystä tuli lordikansleri vuonna 1672. Kun Shaftesburyn suosio laski vuonna 1675, Locke vietti jonkun aikaa matkustellen Ranskassa. Hän palasi Englantiin vuonna 1679, kun Shaftesbury oli jälleen myötätuulessa. Noihin aikoihin Locke kirjoitti, todennäköisesti Shaftesburyn yllytyksestä, suurimman osan teoksestaan Two Treatises of Government, joka julkaistiin vuonna 1689. Locke halusi puolustaa teoksellaan vuoden 1688 mainiota vallankumousta, mutta samalla vastustaa Sir Robert Filmerin ja Thomas Hobbesin absolutistista poliittista filosofiaa. Vaikka Locke luettiin vaikutusvaltaisen whig-puolueen puolelle, hänen ajatuksensa luonnonoikeudesta ja hallinnosta olivat vallankumouksellisia tuon ajan Englantiin.

Joka tapauksessa Locke joutui pakenemaan Alankomaihin vuonna 1683 epäiltynä osallisuudesta Rye House -vehkeilyyn, vaikkakaan hänen suorasta osallisuudestaan ei ole juurikaan todisteita. Alankomaissa Lockella oli jälleen aikaa kirjoittamiselle, ja hän käytti paljon aikaa Essayn työstämiseen ja teoksen A Letter Concerning Toleration kirjoittamiseen. Locke palasi kotiin vasta mainion vallankumouksen jälkeen vuonna 1688, jolloin hän matkusti takaisin Englantiin Vilhelm III Oranialaisen vaimon seurueessa. Locken palattua Englantiin hänen kaikki merkittävimmät teoksensa julkaistiin lyhyen ajan sisällä.

Locken läheinen ystävä Lady Masham kutsui hänet vuonna 1691 Sir Francis Mashamin maatilalle Essexiin. Locke vietti siellä viimeiset vuotensa vaihtelevassa terveydentilassa kärsien välillä astmakohtauksista. Hänestä oli kuitenkin tullut whig-puolueen älyllinen sankari. Noihin aikoihin Locke kävi keskusteluja eri asioista muun muassa kirjailija John Drydenin ja fyysikko Isaac Newtonin kanssa.

Locke kuoli vuonna 1704 pitkällisen sairauden jälkeen. Hänet on haudattu High Laverin kylän kirkkomaalle, Harlowin itäpuolelle, Essexiin. Locke ei koskaan mennyt naimisiin eikä hänellä ollut lapsia.

Filosofia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietoteoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Locken tietoteoria muistetaan empirismin vuoksi. Hän esitti ajatuksensa teoksessaan An Essay Concerning Human Understanding. Siinä puolustetaan luonnontieteellistä tutkimusta kokemusperäisenä tutkimusalana. Ideat ulkoisesta todellisuudesta sekä omasta ruumiista ovat niin sanottuja yksinkertaisia ideoita eli aistivaikutelmia, joita ulkoisen todellisuuden kappaleet ovat synnyttäneet aisteihin. Locke katsoo mielen olevan ”valkoinen paperi, vailla kirjoitusta”, jonka vasta kokemus ”kalustaa”. Mielen sisällöt eivät kuulu sen synnynnäiseen varustukseen. Ajatusta on kutsuttu nimellä tyhjä taulu (lat. tabula rasa).

Locke ei kiellä kokonaan rationalismia eli järkeistietoa. Hän katsoo ihmisen olevan tietoinen oman mielensä toiminnoista. Ihmisen tietoisuus niistä on tiedon toisena lähteenä. Ymmärrys kykenee yhdistelemään yksinkertaisia ideoita yhdistetyiksi ideoiksi. Locke ei kannata empirismiä matematiikassa ja etiikassa. Molemmat ovat demonstratiivisia tieteitä.

Locke pitää sekavana ja hylättävänä perinteistä oppia olevaisesta jonakin sellaisena, jolla on ominaisuuksia. Sitä, mikä ihmisessä ajattelee, ja sitä mihin inhimillinen ajattelu kohdistuu, ei voida tarkastella ominaisuuksien kantajana. Samoin on epävarmaa se, ajatteleeko ihminen ruumiillisena olentona vai onko ajatteleminen ruumiista erillistä.

Yhteiskuntafilosofia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskuntafilosofiassa Locke kuuluu ensimmäisiin yksilön oikeuksien puolustajiin. Teoksessaan Two Treatises of Government esittämässään poliittisessa teoriassa hän katsoo yksilön perustavanlaatuiset ja luovuttamattomat (inalienable) oikeudet valtiovallan oikeutettujen rajojen perusteiksi. Locke kannattaa myös luonnollisen lain (natural law) perinteistä teoriaa. Hänen mukaansa moraalin perusperiaatteet ovat objektiivisia ja ne tavoitetaan empiirisesti käyttämällä järkeä todellisuuden tarkastelussa. Hän painottaa periaatetta, jonka mukaan kukaan ei saa riistää eikä vahingoittaa toisen elämää, terveyttä, vapautta eikä omaisuutta. Toisia ihmisiä siis tulisi puolustaa pidättymällä vahingoittamisesta. Luonnollisen lain normatiivisen periaatteen vuoksi yksilön oikeus ei ulotu pitemmälle kuin siihen, mistä jonkun toisen oikeus alkaa.

Locke puhuu paljon omistusoikeudesta. Omaisuus on omistajan ja omistetun asian suhde. Yksilöllä on oikeus pitää hallussaan oleva hyödyke vain sillä edellytyksellä, että hänellä on siihen oikeus jollakin perusteella. Työnteko on Locken mukaan omistusoikeuden syntymisen perusta. Hallussa olevat asiat ovat omaisuutta, jos muilla ihmisillä on velvollisuus kunnioittaa niiden hallussapitäjän oikeutta. Locke huomauttaa ohimennen omaisuudesta puhuessaan, että palvelijoiden isännälle tekemän työn hedelmät ovat isännän omaisuutta. Omistamisessa siis yksilön oikeus edellyttää muiden velvollisuutta. Tätä Locke pitää kaikkien luonnollisten oikeuksien tunnusmerkkinä.

Locke pitää itselle tai persoonalle kuulumista perusteena, jonka nojalla yksilöllä on oikeus siihen, mitä hän pitää hallussa tai mitä muut eivät saa pitää hallussaan hänen oikeutensa nojalla. Locke siis samaistaa toimijan siihen, mikä on ihmisyksilössä ajatteleva minä ja jolle yksilön ruumis kuuluu omaisuutena. Ihmisten fyysinen koskemattomuus on omistusoikeuden kaltainen oikeus.

Yksilönvapaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksilönvapauden puolustajana Locke ei asetu yksiselitteisesti pelkän negatiivisen vapauden puolelle. Hän kyllä uskoo, että yksilön vapaus on välttämättä toimintaan kohdistuvien esteiden tai mielivaltaisen sekaantumisen puuttumista, siis negatiivista vapautta. Silti yksilö käyttää vapauttaan tavoilla, jotka ovat sopusoinnussa järjen ohjaaman tahdon vaatimusten kanssa. Muutoin kysymys ei ole vapaudesta. Locke korostaa järkeä normien lähteenä, mistä seuraa se, että yksilön, esimerkiksi alaikäisen lapsen, vapautta on lupa rajoittaa, kun yksilön järki ei ole sellaista, mitä rationaalinen vapaus edellyttää.

Ihmisten jättäminen vahingoittumattomaksi on Locken mukaan ihmiskunnan puolustamisen vähimmäisaste. Hän uskoo voivansa johtaa kansalaisyhteiskunnan siitä periaatteesta, että ihmiskunnan puolustamisen vähimmäisaste on yhteiskunnan kunkin yksittäisen jäsenen oman edun mukaista. Ihmiskunnan puolustamisen periaate ei siis edellytä yhteiskuntafilosofisena periaatteena sitä, että toimitaan toisen hyväksi oma etu uhraten. Teoksessaan Some Thoughts Concerning Education Locke kannattaa laajempaa ihmiskunnan puolustamisen periaatetta. Lasta kasvatettaessa on pyrittävä estämään lasta omaksumasta julmuuden tottumusta. Siksi on lapsen vapautta kunnioittaen saatava hänet omaksumaan toiminta toisten hyväksi myös tapauksissa, joissa toisten auttaminen ei ole oman edun mukaista.

Liberalismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisinaan klassisen liberalismin isien joukkoon luettuna filosofina Locke on puolustanut valtiovallan rajoittamista yksilönvapauden ja muiden luonnollisten oikeuksien, kuten elämän, terveyden ja omaisuuden suojelemiseksi. Hänen liberalismiinsa sisältyy myös ajatus, että lasta kasvatettaessa on julmuutta ja yksilöllisen vapauden loukkaamista vältettävä, jotta lapsi ei kasvaisi julmaksi ja muiden vapautta väheksyväksi. Kolmanneksi Locke puolusti omantunnonvapauteen perustuvaa suvaitsevaisuutta. Kun hyväntekeväisyys ymmärretään toiminnaksi, jolla tehdään toisille hyvää oman edun vastaisesti, Locke katsoi sen haittaavan yhteiskunnan vaurastuttamista. Lakisääteistä, pakollista hyväntekeväisyyttä eli sosiaaliturvaa Locke pitää haitallisena sen utilitaarisen tavoitteen kannalta, että mahdollisimman monet vaurastuisivat. Ihmisten tulee olla luonnostaan hyväntekeväisyyttä harjoittavia, mihin päästään vain kasvattamalla lapsi vapaasti perheissä anteliaaksi ja tasavertaisuutta kunnioittaviksi.

Uskonnonfilosofia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Locke oli valistusteologian tulkitsija ja puolustaja. Teoksessaan A Letter Concerning Toleration hän esitti ideologisen perustelun valtiokirkolle, jossa vallitsee rajoittamaton uskon- ja ajattelunvapaus. Filosofiansa hän esitti tutkielmassaaan An Essay Concerning Human Understanding (1690). Uskonto kuuluu sen mukaan yleisinhimilliseen kokemukseen. Jumalan olemassaolo on yhtä selvä kuin matemaattinen varmuus ja käy ilmi harkinnasta. Locken matemaattis-rationaalinen todistus oli 1600-luvun lopulla suuressa arvossa, ja se oli yhtäpitävä luonnontieteilijöiden käsityksen kanssa, että maailmankaikkeutta koko sen monimutkaisuudessa ohjaa matemaattinen lainalaisuus.[1]

Rationaalinen raamattukäsitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Locke liitti universaaliseen ja rationaaliseen lainalaisuuteen myös kristinuskon kirjassaan Reasonableness of Christianity as delivered in the Scriptures (1695). Locke hyväksyi täysi Raamatun auktoriteetin, perustavat kristilliset oppilauseet, jotka koskevat Kristusta Jumalan Poikana ja Uuden testamentin kertomukset. Menetelmä, jota hän käytti kristinuskon totuuden osoittamisessa oli kuitenkin rationaalinen. Locke luki Raamattua sellaisenaan, ilman huomautuksia ja kommentaareja, ja tulkitsi sitä tavallisella järjellä. Locke piti kristillistä uskoa yksinkertaisena ja itsestäänselvänä ja katsoi, että jokaisella rationaalisesti ajattelevalla ihmisellä on mahdollisuus ymmärtää sen järjellisyys.[1]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Two Treatises of Government.

Suomennettuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävimmät julkaisemattomat tai postuumit käsikirjoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • First Tract on Government (tai ”Englanninkielinen tutkielma”) (1660)
  • Second Tract on Government (tai ”Latinankielinen tutkielma”) (noin 1662)
  • Essays on the Law of Nature (1664)
  • Essay Concerning Toleration (1667)
  • Of the Conduct of the Understanding (1706)
  • A Paraphrase and Notes on the Epistles of St. Paul (1707)

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bernard Bailyn, Bernard, 1992 (1967). The Ideological Origins of the American Revolution. Harvard University Press. (englanniksi)
  • Chappell, Vere, ed., 19nn. The Cambridge Companion to Locke. Cambridge University Press. (englanniksi)
  • Dunn, John, 1984. Locke. Oxford University Press. (englanniksi)
  • ------, 1969. The Political Thought of John Locke. An Historical Account of the Argument of the ”Two Treatises of Government”. Cambridge University Press. (englanniksi)
  • Robinson, Dave & Groves, Judy (2003). Introducing Political Philosophy. Icon Books. ISBN 1-84046-450-X. (englanniksi)
  • Tully, James, 1980. ”A Discourse on Property. John Locke and his Adversaries” Cambridge University Press (englanniksi)
  • Yolton, J. W., ed., 1969. John Locke. Problems and Perspectives. Cambridge University Press. (englanniksi)
  • Locke Studies, vuosikirja. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Christensen, Torben & Göransson, Sven: Kirkkohistoria 2. Paavin jumalanvaltiosta uskonnonvapauteen, s. 369. ((Kyrkohistoria 2. Fran pavens gudsstat till religionsfriheten, 1969.) Suomentanut Leena Piispa) Helsinki: Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-057-4

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Björklund, Stefan: Det redbara samtalet. Locke och Popper mot Heidegger. Stockholm: Carlssons Bokförlag, 2015. ISBN 978-91-7331-686-6 (ruotsiksi)
  • Kanerva, Jukka (toim.): Platonista Bakuniniin. Politiikan teorian klassikoita. Helsinki: Yliopistopaino, 1992. ISBN 951-570-103-1
  • Koikkalainen, Petri & Korvela, Paul-Erik (toim.): Klassiset poliittiset ajattelijat. Tampere: Vastapaino, 2011. ISBN 978-951-768-373-9
  • Salmela, Sauli: Vesitettyä skolastiikkaa? Varhaismodernin subjektikäsityksen aristoteelisesta perustasta. Tuomas Akvinolaisen ja John Locken kognitioteorioiden vertailua. (Väitöskirja. Tampereen yliopisto) Tampere: Tampere University Press, 2011. ISBN 978-951-44-8592-3 Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Locke.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta John Locke.

Ensyklopedia-artikkeleita:

  • Fieser, James & Dowden, Bradley (toim.): John Locke The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
  • Kochiras, Hylarie: Locke's Philosophy of Science The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Moseley, Alexander: The Political Philosophy of John Locke The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
  • Sheridan, Patricia: Locke's Moral Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Sinokki, Jani: Locke, John Logos-ensyklopedia. Filosofia.fi.
  • Uzgalis, William: John Locke The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)

Teoksia:

Artikkeleita:

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:John Locke
Vaikutusvaltaisimpia läntisiä filosofeja
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=John_Locke&oldid=22707907”