Johan Hahnsson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johan Hahnsson

Johan Adrian Hahnsson (4. maaliskuuta 1834 Rauma20. huhtikuuta 1888 Hämeenlinna) oli suomalainen kielentutkija.[1]

Hahnssonin vanhemmat olivat raatimies Josef Hahnsson ja Katarina Sofia Rosenlew ja puoliso vuodesta 1864 ensimmäinen suomenkielinen naiskirjailija Theodolinda Hahnsson, o.s. Limón (1838–1919). Johan Hahnsson valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1860 ja toimi sitten opettajana Vaasassa ja Kokkolassa ja vuodesta 1871 Hämeenlinnassa. Jouduttuaan lakkautuspalkalle vuonna 1878 hän keskittyi sanakirjatyöhön. Jo aiemmin, vuosien 1866 ja 1872 aikana, hän oli painattanut Suomi-kirjaan Eurajoen, Lapin, Rauman, Pyhämaan, Laitilan ja Uudenkirkon murteiden muoto-oppia koskevan tutkimuksen. Vuonna 1884 hän ryhtyi itse julkaisemaan Ruotsalais-suomalaista sanakirjaa, josta sai kuitenkin valmiiksi ennen kuolemaansa vain kaksi vihkoa. Aukusti Kallio ja Heikki Paasonen jatkoivat Hahnssonin aloittamaa työtä.[1]

  1. a b Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 266. Helsinki: WSOY, 1955.