Isopipo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isopipo
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Lahko: Lamiales
Heimo: Ratamokasvit Plantaginaceae
Suku: Pipot Penstemon
Laji: grandiflorus
Kaksiosainen nimi

Penstemon grandiflorus
Nutt.

Katso myös

  Isopipo Wikispeciesissä
  Isopipo Commonsissa

Isopipo (Penstemon grandiflorus) on ratamokasvien (Plantaginaceae) heimoon, pipojen (Penstemon) sukuun kuuluva kasvilaji.

Isopipo on kasvutavaltaan pysty ja sen varret kasvavat yksittäin tai pieninä ryhminä. Varret ovat haarattomia, kaljuja ja vaaleanvihreitä tai joskus purppuravivahteisia. Lehdet sijaitsevat varren tyvellä sekä varressa vastakkaisesti. Tyvilehdet ja alimmat varsilehdet ovat ruodillisia ja 3–16 cm pitkiä sekä noin 5 cm leveitä. Ylemmät lehdet ovat noin 9 cm pitkiä ja muodoltaan leveänpuikeita. Kukat kehittyvät kasvin yläosien lehtihankoihin lyhyiden kukkaperien päihin. Kuhunkin lehtihankaan kehittyy kolmesta yhdeksään paria kukkaryppäitä, joissa on kahdesta neljään kukkaa. Kukkien teriöt ovat suppilomaisia, 3,5–5 cm pitkiä ja yleensä violetteja, purppuranvärisiä tai vaaleanpunaisia, mutta joskus sinisiä. Hedelmänä on 1,5–2,5 cm pitkiä kota, joka on kypsänä tummanruskea ja sisältää lukuisia siemeniä. Siemenet ovat tummanruskeita, 2–4 mm pitkiä, kulmikkaita ja epäsäännöllisen muotoisia

Isopipo on tavallinen preeria-alueiden laitamien kasvi Yhdysvaltojen Keskilännen pohjoisosissa sekä Suurilla tasangoilla. Isopipoa kasvatetaan myös koristekasvina.