Isokarpalo
| Isokarpalo | |
|---|---|
 Kypsyviä karpaloita |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
| Alaheimo: | Vaccinioideae |
| Tribus: | Vaccinieae[2] |
| Suku: | Puolukat Vaccinium |
| Laji: | oxycoccos |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Isokarpalo (Vaccinium oxycoccos)[4] on puolukoihin (Vaccinium) kuuluva punakukkainen ja -marjainen, ainavihanta varpu. Se kasvaa sekä Euraasian että Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Suomessa se on lähes koko maassa varsin yleinen alkuperäiskasvi, vain Pohjois-Lapissa harvinainen. Se kasvaa runsaimmillaan ja varsinkin parhaiten marjovana erilaisilla, monesti melko märilläkin nevoilla. Vaikka se kasvaa myös rämeillä ja korvissa, marjasadot jäävät siellä paljon pienemmiksi. Sitä syövät esimerkiksi kurjet ja riekot. Isokarpaloa muistuttava toinen Suomen soilla kasvava karpalo on pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum). Se kasvaa kuivemmilla paikoilla, ja sen kukat ja marjat kasvavat yksitellen, ja marjat jäävät selvästi pienemmiksi.[5]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karpalo on suikerteleva varpu, jonka versot matavat pitkin maata. Pareittain kasvavat lehdet ovat ainavihantia, kapeansoikeat, ja vaaleanpunaiset kukat kohoavat irti maasta parisenttisen kukkavarren päähän.[6] Suuret marjat ovat kypsyttyään tummanpunaiset. Isokarpalo toimii karpalonlaikkupöhön (Exobasidium rostrupii), karpalonpöhön (Exobasidium oxycocci) ja karpalonmuumiopikarin eli karpalonmuumiosienen (Monilinia oxycocci) isäntäkasvina.
Muita nimiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karpalo, karpele, kalpare, kurjenmarja, kirsimarja ja narinruoho.lähde?
Hyötykäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karpalo on pohjoisten alueiden marja.[7] Karpaloa on käytetty lääkkeeksi vatsan happohäiriöissä ja kuumetaudeissa sekä munuais- ja rakkotulehduksissa[8][9]
Virtsatietulehduksessa sen käyttöä on tutkittu vuonna 2012 julkaistujen tietojen mukaan Oulun yliopistossa. Puolukka-karpalomehun käyttö antibiootin ohella on vähentänyt virtsatietulehduksen uusimista lapsilla jopa 40 prosenttia.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maiz-Tome, L.: Vaccinium oxycoccos IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Ericaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Vaccinium oxycoccos (TSN 505635) itis.gov. Viitattu 5.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Toim. Räty, Ella ja Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö - Kulturväxternas namn. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9
- ↑ Luontoportti: Isokarpalo (Vaccinium oxycoccos)
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.7.2007. (ruotsiksi)
- ↑ Merriam-Webster.com
- ↑ Sitran marjatutkimus (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Arctic-flavours.fi>
- ↑ Ylen uutiset viitattu 2.11.2012
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Isokarpalo (Vaccinium oxycoccos)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Vaccinium oxycoccos - isokarpalo
- Valokki - nettikasvio: Isokarpalo (Vaccinium oxycoccos)
- Luopioisten kasvisto: Isokarpalo (Vaccinium oxycoccos)
- Karpaloinfo (Arkistoitu – Internet Archive)
- Fineli: Karpalo ravintosisältö (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luonnonvarakeskus (Luke): Metsiemme marjat ja sienet (Arkistoitu – Internet Archive)
|