Inositoli
| Inositoli | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | sykloheksaani-1,2,3,4,5,6-heksoli |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C1(C(C(C(C(C1O)O)O)O)O)O |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C6H12O6 |
| Moolimassa | 180,16 g/mol |
| Sulamispiste | 225 °C |
| Tiheys | 1,752 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 14,3 g/l (19 °C) |
Inositoli, (jonka luonnossa yleisimmin esiintyvä muoto on myo-inositoli, cis-1,2,3,5-trans-4,6-sykloheksaheksoli), on karbosyklinen alkoholi (polyoli), joka on rakenneosana useissa eukarioottisolujen lipiditoisioläheteissä, kuten inositolifosfaatissa, fosfatidyyli-inositolissa (PI) ja fosfatidyyli-inositolifofaatissa (PIP). Inositoli on vesiliukoinen yhdiste, jota elimistö syntetisoi glukoosista. Se luokitellaan ns. vitamiinin kaltaiseksi yhdisteeksi, joka ei kaikilta osin täytä klassista vitamiinin määritelmää, mutta joka on välttämätön esimerkiksi kaloille tietyssä kasvuvaiheessa.[1]
Inositolia on eniten pähkinöissä, pavuissa ja viljassa, joista sen hyväksikäytettävyys on kuitenkin heikkoa. Sitä on paljon myös äidinmaidossa ja jonkin verran lehmänmaidossa. Elimistössä inositolia on paljon hermokudoksessa ja munuaisissa. Inositolilla on suuri merkitys solukalvon osana ja lisäksi sitä tarvitaan eikosanoidien, monityydyttymättömien rasvahappojen synteesissä sekä solujen välisessä viestinnässä.[1]
Energiajuomissa on inositolia noin 20 mg/100 ml. Inositoilille ei ole asetettu saantisuositusta, koska se ei ole välttämätön ravintoaine.[1]
Inositolin kemiallinen kaava on C6H12O6, moolimassa 180,16 g/mol ja CAS-numero 87-89-8.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- PubChem: Inositol (englanniksi)
- Human Metabolome Database: Myoinositol (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Inositol (englanniksi)