Hyökkäys Mers-el-Kébiriin
| Hyökkäys Mers-el-Kébiriin | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Välimeren sotatoimialuetta toisessa maailmansodassa | |||||||||
 Taistelualus Strasbourg palaa hyökkäyksen jälkeen
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
Marcel-Bruno Gensoul | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
1 lentotukialus |
2 taisteluristeilijää | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
6 lentokonetta tuhoutunut |
1 taistelualus uponnut | ||||||||
.svg){kind=small}
Hyökkäys Mers-el-Kébiriin oli brittien tekemä hyökkäys Vichyn Ranskan laivaston kimppuun Mers-el-Kébirissä Algeriassa toisen maailmansodan aikana 3. heinäkuuta 1940. Ranskan antauduttua Saksalle kesäkuussa 1940 ja sen siirtomaiden jouduttua Vichyn Ranskan haltuun, Winston Churchill määräsi Ranskan laivaston joko liittymään sotaan brittien puolelle tai upottaa aluksensa, jotta ne eivät joutuisi saksalaisten käsiin. Mers-el-Kébirissä olivat tuohon aikaan Ranskan laivastosta ensimmäisen maailmansodan aikaiset taistelulaivat Provence ja Bretagne, modernit taisteluristeilijät Dunkerque ja Strasbourg, lentokoneidenkuljetusalus Commandant Teste ja hävittäjät Mogador, Volta, Terrible, Kersaint, Lynx ja Tigre. Laivaston komentajat Marcel-Bruno Gensoul ja François Darlan eivät kuitenkaan suostuneet upottamaan aluksiaan.
Britit aloittivat 3. heinäkuuta 1940 osana Operaatio Catapultia hyökkäyksen, johon osallistuivat lentotukialus HMS Ark Royal, taisteluristeilijä HMS Hood, taistelualukset HMS Valiant ja HMS Resolution, kevyet risteilijät HMS Arethusa ja HMS Enterprise sekä hävittäjät HMS Faulknor, HMS Foxhound, HMS Fearless, HMS Forester, HMS Foresight, HMS Escort, HMS Keppel, HMS Active, HMS Wrestler, HMS Vidette ja HMS Vortigern. Sen seurauksena taistelualus Bretagne upposi vieden mukanaan 1012 merimiestä ja Provence, Dunkerque ja Mogador vaurioituivat pahasti. 1 297 ranskalaista merimiestä kuoli. Kuusi brittien lentokonetta ammuttiin alas kahden lentäjän saadessa surmansa. Hyökkäys kiristi Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välejä, minkä seurauksena Ranskan ilmavoimat pommittivat Gibraltaria 14. heinäkuuta ja uudestaan 24. ja 25. syyskuuta samana vuonna. Laivaston alukset siirrettiin Touloniin.
Hyökkäyksen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brittien saapuessa 3. heinäkuuta ranskalaisen tukikohdan edustalle, ranskalaiset laivat olivat edelleen laiturissa.
Uhkavaatimuksen esittäminen ja neuvottelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]HMS Ark Royalin päällikkö Cedric S Holland oli aikaisemmin toiminut sotilasasiamiehenä Pariisissa ja tunsi henkilökohtaisesti useita vanhempia upseereita ranskalaisilta aluksilta. Täten hänet oli valtuutettu toimittamaan brittien uhkavaatimus satamaan. Uhkavaatimuksessa esitettiin kolme vaihtoehtoa:[1]
- Ranskalaisten tulee purjehtia brittien kanssa ja jatkaa taistelua Saksaa ja Italiaa vastaan
- Ranskalaisten tulee purjehtia vain tarvittavalla miehistöllä brittiläiseen satamaan, minkä jälkeen miehistö palautetaan ensimmäisen mahdollisuuden tullen.
- Mikäli jompikumpi kahdesta ensimmäisestä vaihtoehdosta hyväksytään, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus joko varastoi alukset sodan päättymiseen saakka, minkä jälkeen se palauttaa ne Ranskan hallitukselle tai jos joku niistä tuhoutuu, korvaa vahingon sodan jälkeen.
- Jos ranskalaiset ovat sitä mieltä, että ranskalaisia aluksia ei voi käyttää akselivaltoja vastaan aselepoehtojen mukaisesti, alukset voidaan toimittaa ranskalaiseen satamaan esimerkiksi Martiniquelle tai Ranskan Länsi-Intiaan, jossa ne voidaan demilitarisoida brittien hyväksymällä tavalla tai toimittaa alukset talteen Yhdysvaltoihin odottamaan sodan päättymistä. Kummassakin vaihtoehdossa siirtoon osallistuneet miehistöt kuljetetaan takaisin brittien aluksilla.
Viestin yhteenvedossa todettiin, että mikäli yksikään vaihtoehto ei sopisi, ranskalaisten tulisi upottaa aluksensa tai sitten britit tekisivät sen käyttäen siihen tarvittavaa voimaa estääkseen alusten joutumisen akselivalloille.[2]
Jo neuvottelun aikana ranskalaiset aloittivat laivojensa valmistamisen purjehdukseen, koneita lämmitettiin, hinaajat tuotiin paikalle ja niin edelleen. Neuvottelujen tuloksena esitettiin, ettei kukaan epäillyt ranskalaisten tarkoitusta olla antamatta laivojaan akselivalloille, vaan epäiltiin saksalaisten kykenevän ottamaan laivat käyttöönsä, vaikka ne olisi demilitarisoitu, jos ne olisivat ranskalaisissa satamissa. Tähän ranskalainen amiraali vastasi, että he kykenisivät kyllä pitämään puolensa ja Holland palasi Force H:n luokse raportoimaan amiraali Somersetille matkansa tuloksia.[2]
Samanaikaisesti HMS Ark Royalilta nousseet lensivät tiedustelulennon satamassa ja iltapäivällä Fairey Swordfish pudotti kaksi pientä miinakenttää laskuvarjoilla sataman suulle estämään ranskalaisten laivojen pakoa. Ilta oli pimenemässä ja yö saattaisi tarjota mahdollisuuden pakenemiseen. Myös saatiin ilmoitus ranskalaisille saapuvista lisäjoukoista. Kapteeni Holland sai ranskalaisten komentajalta lausunnon, joka välitettiin amiraali Somervillelle. Annettu lausunto ei kuitenkaan ollut selkeästi tulkittavissa, joten amiraali Somerville antoi vielä mahdollisuuden valita esitetyistä vaihtoehdoista. Valintaa ei suoritettu.[2]
Hyökkäys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapteeni Holland palasi hävittäjällä takaisin Force H:n luo ja hänen palatessaan taistelulaivat avasivat tulen kello 16.56. Tuli oli heti tappavan tarkkaa. Dunkerquen ensimmäiset osumat tulivat 13 tuuman tykkitorniin No2, joka muuttui käyttökelvottomaksi. Seuraava osuma tuhosi lentokonesuojan, ja kolmas läpäisi kylkipanssarin räjähtäen aluksen uumenissa turbiinihuoneen yläpuolella. Kolmas osuma aiheutti laivassa suuria tappioita 5,1 tuuman tykkitornin ammuskuilun räjähtäessä. Neljäs osuma läpäisi myös panssarin, ja vaikka se ei räjähtänyt se aiheutti tuntuvia vaurioita aluksen uumenissa[3].
Taistelulaiva Bretagneen osui ainakin neljä 15 tuuman kranaattia ja alus räjähti aiheuttaen lähes tuhannen miehen tappiot aluksen miehistössä. Saoin taistelulaiva Provence sai useita osumia, mutta se ei räjähtänyt. Alus syttyi tuleen ja vajosi satama-altaaseen, josta se myöhemmin nostettiin ja siirrettiin Touloniin marraskuun alussa.[4]
Viidessätoista minuutissa ranskalainen amiraali totesi laivojensa olevan käuyttökelvottomia, jolloin amiraali Somerville käski lopettaa tulituksen. Brittiläiset tiedustelukoneet ilmoittivat, että satamassa oli taisteluristeilijä (Dunkerque) pahoin vaurioituneena ajettu rantaveteen. Taistelulaiva (Bretagne) oli pahoin vaurioitunut ja kaatunut. Toinen taistelulaiva (Provence) oli ajettu palavana rantaveteen. Pakoa yrittänyt hävittäjä Mogador oli tuhoutunut, vaikka edelleen olikin pinnalla, saatuaan osuman 15 tuuman kranaatista.[2][5]
Taisteluristeilijä Strasbourg pakeni kahden suuren hävittäjän (contre-torpilleurs) Tigre ja Lynx saattamana avomerelle tulituksen alkaessa.[6] Vaikka alusten reitti kulki läheltä HMS Ark Royalia, niitä ei havaittu hämärtyvässä illassa. Pakenevien alusten perään lähetettiin torpedokoneita, mutta ilman tulosta. Strasbourg pääsi saattueineen Ranskaan Touloniin 4. heinäkuuta illalla ja liittyi Vichyn Ranskan laivastoon.[2]
Tapahtumien aikana läheisiltä kentiltä nousseet ranskalaiset lentokoneet lentelivät ympäriinsä, mutta ne eivät osallistuneet tapahtumiin ennen kuin aivan lopussa. Eräs ranskalaiskone ampui alas brittiläisen Skuan, mutta se tuhottiin seuraavaksi. Samoin muutama ranskalaispommittaja hyökkäsi Force H:n kimppuun myöhemmin illalla ilman tulosta.[2]
Seuraus hyökkäyksestä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nyt Ranska katsoi olevansa sodassa brittejä vastaan ja he antoivat ilmoituksen, että upottavat 20 merimailia lähemmäs alueitaan tulevat brittialukset. Seuraavana päivänä Force H palasi Gibraltarille.[2]
Sinetti – Torpedokoneiden hyökkäys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asia ei kuitenkaan vielä ollut valmis. Varhain 6. heinäkuuta HMS Ark Royalilta lähti torpedoilla aseistettuja Fairey Swordfish -koneita, joita saattamassa oli Skuat. Maaliksi oli määrätty ainoastaan vaurioitunut taisteluristeilijä Dunkerque. Eräs laukaistuista torpedoista osui syvyyspommein lastattuun hinaajaan Terre Neuve, joka oli kohteen vieressä. Seurauksena oli mahtava räjähdys, joka repi Dunkerquen kylkeen 20 metrin repeämän osastojen F ja G väliin ja surmaten 150 ranskalaista merimiestä. Lisäksi torpedot upottivat hinaajan Esterel.[6] Ranskalaiset hävittäjät nousivat läheisiltä kentiltä torjumaan hyökkääjiä, mutta eivät lopulta hyökänneet brittien kimppuun. Samoin muutama ilmatorjuntatykki avasi tulen, mutta ilman tulosta. Dunkerque saatiin paikattua vesitiiviiksi 11. syyskuuta ja se kellui 27. syyskuuta. [6] Moottoreiden korjaamisen jälkeen ja viivytysten jälkeen alus siirrettiin lopulta Touloniin 19 helmikuuta 1942.[7][5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0
- Whitley M J: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hyökkäys Mers-el-Kébiriin Wikimedia Commonsissa
