Hamidou Raïs
| Hamidou Raïs | |
|---|---|
 Hamidou Raïsin patsas Algerin sotamuseossa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1770-luku Alger |
| Kuollut | 17. kesäkuuta 1815 Cabo de Gata |
Hamidou Raïs (k. 17. kesäkuuta 1815) oli algerialainen barbereskikaappari. Hän saavutti niin sanotuissa barbareskivaltioissa legendaarisen aseman toiminnallaan vääräuskoisia vastaan, mutta sai surmansa Yhdysvaltain laivaston osaston hyökättyä hänen laivaansa vastaan 17. kesäkuuta 1815 toisen barbreskisodan alussa.
Hänen mukaansa on nimetty lähiö Algerissa.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hamidou syntyi luultavasti 1770-luvulla Algerissa.[1] Hänen isänsä oli räätäli. Joidenkin lähteiden mukaan tunnettu barbareski ”Ham-man” oli hänen veljensä Tchelbi Raïs. Hamidou oli merellä 1780-luvulta lähtien, ja jo vuoteen 1797 mennessä hänellä oli komennossaan oma pieni alus. Aiemmin sinä vuonna hän oli kaapannut Tunisissa yhden genovalaisen, yhden venetsialaisen ja kaksi napolilaista alusta. Algerian julistettua sodan Ranskalle vuonna 1798 Hamidou valtasi ranskalaisen tehtaan El Kalassa lähellä Algerian ja Tunisian rajaa. Myöhemmin hän ryösteli Provencen rannikkoa. Seuraavien kahden vuoden aikana Hamidou ja hänen miehistönsä keräsivät ryöstösaaliina noin puoli miljoonaa frangia. Algerian tehdessä rauhan Napoleonin kanssa Hamidou oli Algerian eniten ansainneita barbareskeja. Palkinnoksi hänet määrättiin 44-tykkisen fregatti Mashoudan kapteeniksi. Laivasta tuli Hamidoun lippulaiva hänen loppuelämänsä ajaksi.[2]
Vuonna 1805 Hamidou otti vangeiksi useita napolilaisia, amerikkalaisen kuunarin 58-henkisen miehistön ja portugalilaisen fregatti Swanin 282 miehistön jäsentä.[2] Vuoteen 1815 mennessä Algeria oli joutunut sotaan Portugalin, useiden italialaisten valtioiden, Alankomaiden, Espanjan, Preussin, Tanskan ja Venäjän kanssa. Algeriaa hallinneen deyn palkintoja varten pidetyn kirjanpidon mukaan Hamidou toi Algeriaan vuosien 1812 ja 1815 välillä ryöstösaalista lähes kahden miljoonan frangin arvosta.[3] Hän varoi hyökkäämistä Ranskan ja Ison-Britannian laivoja vastaan; pääkohteita olivat heikompien maiden, kuten Kreikan, Tanskan, Ruotsin ja Yhdysvaltojen laivat.[4]
Yhdysvaltain ja Ison-Britannian välisen vuoden 1812 sodan aikana algerialainen fregatti, mahdollisesti Hamidoun lippulaiva Mashouda kaapasi yhdysvaltalaisen priki Edwinin. Sota päättyi rauhaan 1814, ja amerikkalaiset päättivät tämän jälkeen lopettaa barbareskien hyökkäykset heitä vastaan. Presidentti James Madison kirjoitti uhkauskirjeen Algerian deylle ja lähetti sotalaivajoukon kuljettamaan sitä. Kirjettä kuljettanut saattue kohtasi 17. kesäkuuta 1815 Hamidoun Mashoudan Cabo de Gatassa. Hamidou oli tuolloin ollut parin viikon purjehduksella Espanjan rannikolla. Mashoudan lisäksi mukana oli ollut Hamidoun portugalilaisilta aiemmin kaappaama fregatti Estedio, mutta hän oli lähettänyt sen tiedustelemaan kauemmas rannikolle.[4]
Amerikkalaiset päättivät vallata Mashoudan ja pääsivät sen lähelle, sillä Hamidou luuli heitä ystävällismielisiksi briteiksi. Seuranneessa yhteenotossa hän haavoittui ensin puunsäleestä, mutta jatkoi komentojen antamista laivan kannella. Amiraali Hamidou sai surmansa kun amerikkalainen laiva ajoi Mashoudan viereen ja tuhosi suuren osan sen kantta yhteislaukauksella. Mashoudan miehistö heitti kapteeninsa ruumiin mereen, jottei se päätyisi vääräuskoisten käsiin.[5]
Aikalaiskuvaukset ja yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hamidoun menestyksen takia useat algerialaiset runoilijat tekivät hänestä runoja, joissa kuvattiin myös hänen ulkonäköään. Runojen mukaan Hamidou oli keskikokoinen, vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen, mikä ei ole tavatonta Algeriassa. Hänellä oli ajettu parta, mutta hän kasvatti suuria viiksiä. Algeriassa toimineen brittiläisen konsulin tytär Elizabeth Blanckley kuvaili häntä komeaksi. Hänen mukaansa Hamidou ei myöskään noudattanut Koraania kovin tiukasti, sillä hän joi satunnaisesti alkoholia.[2] Hamidoun vankina ollut italialainen runoilija Filippo Pananti kuvaili Hamidoua ystävälliseksi ja teräväksi mutta toisaalta pöyhkeäksikin. Hamidoun yksityiselämästä tiedetään vähän, mutta vuonna 1810 hän kaappasi Tunisissa laivan, jolla olleista neljästä mustasta naisesta yksi annettiin hänen käyttöönsä.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tinniswood, Adrian: Pirates of Barbary: Corsairs, Conquests, and Captivity in the 17th Century Mediterranean. New York: Riverhead Books, 2010. ISBN 978-1-101-44531-0 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
