HMS Ultimatum
| HMS Ultimatum | |
|---|---|
 HMS Ultimatum |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness |
| Kölinlasku | 19. kesäkuuta 1940 |
| Laskettu vesille | 11. helmikuuta 1941 |
| Palveluskäyttöön | 29. heinäkuuta 1941 |
| Loppuvaihe | myyty 1949 romutettavaksi |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
pinnalla: 540 t (standardi) 630 t (kuormattu) sukelluksissa: 730 t |
| Pituus | 58,22 m |
| Leveys | 4,90 m |
| Syväys | 4,62 m |
| Koneteho |
2-akselinen dieselmoottori 615 hv 2 × Paxman Ricardo -dieselgeneraattoria 825 hv |
| Nopeus |
11,25 solmua (pinnalla) 10 solmua (sukelluksissa) |
| Miehistöä | 27–31 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × 21" (533 mm) torpedoputkea, joihin 8–10 torpedoa 1 × 3" kanuuna |
HMS Ultimatum (viirinumero P34) oli Britannian kuninkaallisen laivaston U-luokan kolmannen hankintaryhmän sukellusvene toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: U-luokka (sukellusvene)
Alus tilattiin Vickers Armstrongilta Barrow-in-Furnessista, missä köli laskettiin 19. kesäkuuta 1940. Alus laskettiin vesille 11. helmikuuta 1941 ilman seremonioita ja otettiin palvelukseen vielä samana vuonna 29. heinäkuuta viirinumerolla P34.[1] Se nimettiin vuoden 1943 alkupuolella HMS Ultimatumiksi.
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus oli kotivesillä miehistön koulutuksessa, minkä päätyttyä se siirrettiin Välimerelle. Alus sijoitettiin Maltalle 10. sukellusvenelaivueeseen. Tammikuussa 1942 alus kohtasi Italian laivaston saattueen M43 pääsemättä laukaisuetäisyydelle. Helmikuussa se upotti italialaisen rahtialuksen ja maaliskuussa Sisilian rannikolla Italian laivaston sukellusveneen R. Smg. Ammiraglio Milon. Alus valvoi Italian laivaston liikkeitä kesäkuussa 1942 varoittaen Maltalle pyrkivää operaatio Vigorousin saattuetta MW11. Se oli samankaltaisessa tehtävässä operaatio Pedestalissa.[2]
Sukellusvene palasi huollettavaksi Britteinsaarille, mistä se palasi Välimerelle lokakuussa 1943. Matkan aikana alus hyökkäsi tuloksetta Saksan laivaston sukellusvenettä U-73 vastaan.[2]
Vuonna 1944 Ultimatum upotti kolme rahtialusta sekä osallistui toukokuussa Kreetan takaisinvaltaukseen. Alus siirrettiin kesäkuussa laivueen mukana Maddalenaan Sardiniaan, mistä se teki partiomatkoja Ranskan rannikolle upottaen viisi rahtialusta. Heinäkuussa alus upotti sukellusveneidentorjuntaveneen sekä kaksi rahtialusta. Sodan lopussa aluksella ei ollut merkittäviä tapahtumia.[2]
Alus myytiin romutettavaksi 23. joulukuuta 1949 ja romutettiin 1950 Port Glasgowissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy – The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 379. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X (englanniksi)
- Akermann, Paul: Encyclopaedia of British Submarines 1901–1955. Penzance, Cornwall: Periscope Publishing, 2002. ISBN 1-904381-05-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Akermann, Paul s. 408–409
- ↑ a b c Naval-history.net – HMS Ultimatum
| Group I | |
|---|---|
| Group II |
HMS Umpire - HMS Una - HMS Unbeaten - HMS Undaunted - HMS Union - HMS Unique - HMS Upholder - HMS Upright - HMS Urchin - HMS Urge - HMS Usk - HMS Utmost |
| Group III |
HMS Ultimatum - HMS Ultor - HMS Umbra - HMS Unbending - HMS Unbroken - HMS Unison - HMS United - HMS Universal - HMS Unrivalled - HMS Unruffled - HMS Unruly - HMS Unseen - HMS Unshaken - HMS Unsparing - HMS Unswerving - HMS Unfamed - HMS Untiring - HMS Uproar - HMS Upstart - HMS Usurper - HMS Uther - HMS Vandal - HMS Varangian - HMS Varne - HMS Vitality - HMS Vox - HMS P32 - HMS P33 - HMS P36 - HMS P38 - HMS P39 - HMS P41 - HMS P47 - HMS P48 - HMS P52 |
| Edeltäjä: T-luokka – Seuraaja: P611-luokka |