Georgi Plehanov

Georgi Plehanov

Georgi Valentinovitš Plehanov, salanimi: Velton ja N. Beltov, (ven. Гео́ргий Валенти́нович Плеха́нов; 11. joulukuuta (J: 29. marraskuuta) 1856 Gudalovka, Lipetskin alue – 30. toukokuuta (J: 17. toukokuuta) 1918 Terijoki, Suomi) oli venäläinen vallankumouksellinen ja marxilaisuuden teoreetikko. Hän oli yksi Venäjän sosiaalidemokraattisen liikkeen perustajia ja toimi sen menševikkisuunnan johtajana. Plehanov vaikutti suuresti marxismin filosofiaan ja sen käsitykseen uskonnon ja taiteen yhteiskunnallisesta merkityksestä.^lähde?

Plehanov oli alun perin narodnikki, Zemlja i volja -liikkeen (Maa ja vapaus) jäsen ja myöhemmin sen johtaja. Hän oli ensimmäinen marxilaisen liikkeen organisaattori Venäjällä.

Plehanov oli puhujana Venäjän ensimmäisessä poliittisessa mielenosoituksessa 6. joulukuuta 1876 Kazanin tuomiokirkon edessä Pietarissa. Neljänsadan hengen kokoontumisessa yksi työläisistä, J. Potapov, heilutti punaista lippua. Heistä 31 pidätettiin, näistä viisi karkotettiin 10–15 vuodeksi Siperiaan, kymmenen karkotettiin ja kolme (mukaan lukien Potanov) suljettiin viideksi vuodeksi luostariin.^lähde?

Maa ja vapaus hajosi lokakuussa 1879 kahteen ryhmään. Enemmistö, Narodnaja volja (Kansan tahto) -ryhmän jäsenet, kannattivat terrorismia. Plehanov jäi Tšornyi peredel -ryhmän johtoon, joka hylkäsi terrorismin ja levitti propagandaa työläisten ja talonpoikien keskuudessa.^lähde?

Plehanov pakeni Venäjältä 1880. Hän muutti Geneveen, ja alkoi perehtyä Karl Marxin ja Friedrich Engelsin teorioihin. Tämä sai hänet hylkäämään narodnikkilaisuuden^lähde? ja ryhtymään marxilaiseksi.

Plehanov perusti vuonna 1883 Sveitsissä Osveboždenie Truda -ryhmän, joka toi marxilaisuuden Venäjän vallankumouksellisten keskuuteen. Ryhmän hajottua hän liittyi sosiaalidemokraatteihin. Hän kirjoitti puolueen ohjelman kaksi luonnosta vuosina 1883 ja 1885. Plehanov on ensimmäinen marxilainen, joka käytti käsitettä dialektinen materialismi.^lähde?

Plehanov vastusti vallankumouksen etujoukkoajatusta, että pieni ryhmä kaappaisi vallan keisarilta, ja sanoi sen johtavan vain autoritaarisen hallinnon korvaamiseen toisella ja päättyvän ”patriarkaaliseen autoritaariseen kommunismiin”. Vuonna 1903 puolueen toisessa kokouksessa Plehanov pysyi kannassaan ja liittyi Juli Martovin kanssa menševikkeihin, ja Leninin johtama ryhmä muodosti bolševikit. Hän pysyi Iskra-lehden johdossa ja hyökkäsi lehden välityksellä Leniniä ja bolševikkeja vastaan.^lähde?

Plehanov ei kantojensa vuoksi innostunut vuoden 1905 vallankumouksesta, ja ensimmäisen maailmansodan aikana hän näki isänmaan puolustamisen olevan välttämätöntä sosialismin kannalta, sillä voittoisa sota helpottaisi vallankumouksen toteuttamista. Lenin taas näki paremmaksi, että Venäjä kärsisi tappion. Bolsevikkien päästyä valtaan hän pakeni Suomeen ja kuoli 1918 tuberkuloosiin Terijoella^lähde?.

Vuonna 1907 perustettu Moskovan kauppainstituutti, joka vuodesta 1918 toimi nimellä Moskovan Marxin kansantalousinstituutti, nimettiin vuonna 1924 Plehanovin mukaan Moskovan Plehanovin kansantalousinstituutiksi. Vuonna 1991 siitä tuli Venäjän Plehanovin talousakatemia ja vuonna 2010 Venäjän Plehanovin talousyliopisto.

Suomennetut teokset

• Plehanov, Georgi: Anarkismi ja sosialismi. Tampere: M. W. Vuolukka, 1907. Verkossa Marxists.org. Julkaistu: Ensi kerran v. 1936 aikakauslehdessä »Proletarskaja Revolutsija» n:o 7
• Plehanov, Georgi: Monistisen historiankäsityksen kehityksestä. Suomentanut Kerttu Juntunen. Moskova: Edistys, 1972. (Kirj. ilm. ensi kerran salanimellä N. Beltov Pietarissa 1895.)
• Plehanov, Georgi: Taide ja kirjallisuus: Artikkelikokoelma. (Literature i iskusstvo) Suomentanut Raija-Liisa Pöllä, & Erkki Peuranen & Kerttu Kyhälä-Juntunen. Moskova: Edistys, 1976 f.
• Marxismin peruskysymykset, suom. ja esipuhe N. Jaakkola. Leningrad : Kirja, 1932
• Plehanov, Georgi: Marxilaisuuden peruskysymyksiä. (Osnovnyje voprosy marksizma) Suomentanut Eero Juhani. Moskova: Edistys, 1978.
• Millä elät? : Simon Dyhsteinin ja G. Plechanowin mielipiteitä työn arvosta, Helsinki : Työväen sanomalehti o.-y, 1907
• Esipuhe teokseen Friedrich Engels, Ludvig Feuerbach ja klassillisen filosofian loppu. H. Dunckerin toimittamasta saksankielisestä painoksesta suomentanut J. Lehtosaari. Leningrad : Kirja, 1930
• Sosialismin historia [1] E. Bernsteinin, C. Hugon, K. Kautskyn, P. Lafarguen, Franz Mehringin ja G. Plechanovin kuvaamana, Tampere: Tampereen työväen sanomalehti, [1908 (sisältää ilmeisesti artikkelin)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georgi Plehanov Wikimedia Commonsissa