Frank Rijkaard

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Frank Rijkaard
Henkilötiedot
Koko nimi Franklin Edmundo Rijkaard
Syntymäaika 30. syyskuuta 1962 (ikä 62)
Syntymäpaikka Amsterdam, Alankomaat
Pelipaikka puolustava keskikenttäpelaaja
Pituus 190 senttimetriä
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1980–1987 Ajax 205 (47)
1987–1988 Sporting CP 0 (0)
1987–1988 Real Zaragoza (laina) 11 (0)
1988–1993 Milan 142 (16)
1993–1995 Ajax 56 (12)
Yhteensä 414 (75)
Maajoukkue
1981–1994 Alankomaat 73 (10)
Valmennusura
1998–2000 Alankomaiden maajoukkue
2001–2002 Sparta Rotterdam
2003–2008 Barcelona
2009–2010 Galatasaray
2011–2013 Saudi-Arabian maajoukkue

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Franklin Edmundo Rijkaard (Nl-Frank Rijkaard.ogg kuuntele lausunta (ohje), s. 30. syyskuuta 1962 Amsterdam, Pohjois-Hollannin provinssi, Alankomaat) on alankomaalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja, joka pelasi sekä puolustajana että keskikenttäpelaajana.

Toinen jalkapallolegenda, Pelé, nimesi Rijkaardin 125 parhaan elossa olevan jalkapalloilijan joukkoon listallaan maaliskuussa 2004 eli FIFA 100 -listalle.

Ura pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rijkaard debytoi ammattilaisena Ajaxin joukkueessa kaudella 1980–1981 onnistuen maalinteossa heti ensimmäisessä ottelussaan. Hän pelasi ensimmäisenä kautenaan yhteensä 24 ottelussa tehden neljä maalia. Seuraavina kahtena kautena Rijkaard oli voittamassa Ajaxissa Alankomaiden mestaruutta, kuten myös kaudella 1984–1985. Vuonna 1987 Rijkaard riitautui valmentaja Johan Cruijffin kanssa ja halusi siirtoa pois Ajaxista. Rijkaard teki sopimuksen portugalilaisen Sportingin kanssa, muttei voinut pelata joukkueessa otteluakaan, sillä siirtoraja oli jo ehtinyt umpeutua. Rijkaard lainattiin välittömästi espanjalaiseen Real Zaragozaan, jossa pelasi loppukauden. Syksyllä 1988 hän siirtyi italialaiseen suurseuraan Milaniin.

Viisi kautta Milanissa nostivat Rijkaardin niin sanottujen suurten pelaajien joukkoon. Yhdessä maanmiestensä Ruud Gullitin ja Marco van Bastenin kanssa Rijkaard oli voittamassa kahta Euroopan cupin (Mestarien liigan edeltäjä) mestaruutta ja kahta Italian-mestaruutta. Lopulta, menestyksekkäiden Italian vuosien jälkeen, Rijkaard palasi uransa kahdeksi viimeiseksi kaudeksi Ajaxiin. Hän oli uransa päätteeksi voittamassa Ajaxissa kahta Alankomaiden-mestaruutta. Rijkaard lopetti uransa keväällä 1995 Ajaxin voitettua Mestarien liigan loppuottelussa Milanin maalein 1–0.

Maajoukkuedebyyttinsä Rijkaard teki vuonna 1981. Alankomaiden voittaessa Euroopan-mestaruuden vuonna 1988 Rijkaard pelasi keskuspuolustajana yhdessä Ronald Koemanin kanssa. Rijkaard pelasi yhteensä 73 maaottelua tehden 10 maalia. Hän pelasi vuoden 1988 EM-kilpailujen lisäksi myös vuosien 1990 ja 1994 maailmanmestaruuskilpailuissa sekä vuoden 1992 Euroopan-mestaruuskilpailuissa. Hänen viimeinen maaottelunsa oli tappiollinen ottelu lopulta mestaruuden voittanutta Brasiliaa vastaan vuoden 1994 MM-kilpailujen puolivälierissä. Rijkaard muistetaan maajoukkueuraltaan myös yhdestä ikävästä episodista, joka ei liity varsinaisesti itse pelitapahtumiin. Vuoden 1990 MM-kilpailuissa hän sylkäisi saksalaista Rudi Völleriä suoraan kasvoille raivostuttuaan tämän "filmaamisesta". Tilanne johti lopulta kummankin pelaajan ulosajoon.

Saavutukset pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rijkaard aloitti päävalmentajauransa suoraan huipulta, sillä hän pääsi vuonna 1998 Alankomaiden maajoukkueen päävalmentajaksi toimittuaan sitä ennen vuoden maajoukkueen apuvalmentajana. Alankomaat menestyikin Rijkaardin valmennuksessa hyvin edeten välieriin saakka vuoden 2000 EM-kilpailuissa, joiden toinen isäntämaa Alankomaat oli.

Monen yllätykseksi Rijkaard kuitenkin erosi maajoukkueen johdosta välittömästi Italialle kärsityn välierätappion jälkeen. Rijkaard alkoi maajoukkuepestinsä jälkeen valmentaa vuonna 2001 Sparta Rotterdamia. Seura kuitenkin putosi Eredivisiestä kauden jälkeen, ensimmäistä kertaa historiassaan, ja Rijkaard sai lähtöpassit.

Rijkaardin tauko valmentajan pestissä kesti vain alle vuoden, sillä hän siirtyi kaudeksi 2003–2004 valmentamaan espanjalaista Barcelonaa. Hän valmensi joukkueen toisella kaudellaan (2004–2005) Espanjan-mestaruuteen ja uusi tempun heti seuraavalla kaudella. Vuonna 2006 hän oli johdattamassa Barçaa myös Mestarien liigan voittoon; seura voitti loppuottelun Arsenalia vastaan maalein 2–1. Ennen Rijkaardia Mestarien liigan tai sitä edeltäneen Euroopan cupin voittoon sekä pelaajana että valmentajana olivat pystyneet Miguel Muñoz, Giovanni Trapattoni, Carlo Ancelotti ja Johan Cruijff.

Mestaruus karkasi Rijkaardin ja Barcelonan ulottumattomiin peräkkäisinä kausina 2006–2007 ja 2007–2008. Pokaalittomat kaudet ja ponnettomat peliesitykset johtivat lopulta siihen, että Rijkaard joutui jättämään tehtävänsä kauden 2007–2008 jälkeen, vaikka sopimusta oli vielä vuosi jäljellä. Kohtalokas ottelu oli 4–1-tappio Real Madridille 7. toukokuuta 2008 ja Barcan sijoittuminen korkeintaan kolmanneksi La Ligassa. Näin ollen suora paikka Mestarien liigaan jäi haaveeksi. [1]

Kesäkuussa 2009 Rijkaard siirtyi Galatasarayn päävalmentajaksi kahden vuoden sopimuksella. [2] Rijkaard ja Galatasaray purkivat kuitenkin valmentajan sopimuksen yhteisymmärryksessä 20. lokakuuta 2010. Turkin suurimpiin seuroihin kuuluva Galatasaray oli kahdeksan pelatun kierroksen jälkeen Turkin liigassa sijalla yhdeksän. [3]

Heinäkuussa 2011 Rijkaard palasi valmennustehtäviin Saudi-Arabian uutena maajoukkuevalmentajana. [4] Rijkaardin johdolla Saudi-Arabia sijoittui omissa Arabian mestaruuskisoissa neljänneksi 2012. Rijkaard sai potkut tammikuun puolivälissä 2013. [5]

Saavutukset valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]