Filistealaiset

Filistealainen sotalaiva kaiverrusjäljennöksessä.

Filistealaiset (hepr. ‏פלשתים‎, p'lishtim) olivat vanhan ajan Israelin viholliskansa. Vaikka filistealaisten alkuperää ei tunneta, yleensä heitä pidetään alueelle hyökänneenä indoeurooppalaisena merikansana. Myöhemmin filistealaiset aramealaistuivat niin kuin monet muutkin Lähi-idän kansat. Filistealaisten voima heikkeni lopullisesti uusassyriaisella ja uusbabylonialaisella ajalla, mutta niiden jälkeenkin heistä on muutama maininta historiallisissa teksteissä.

Filistealaiset alistivat israelilaiset valtansa alle, mutta Israel alkoi kapinoida kuningas Saulin aikana. Vaikka filistealaiset antoivat nimensä Palestiinalle, heidän alkuperänsä on eri kuin alueen seemiläisten palestiinalaisten.

Filistealaiset

Filistealaiset asuivat Kaanaan etelärannikolla israelilaisten saapuessa alueelle. Filistealaisten sanotaan hallinneen viittä kaupunkia Sefelan rannikkotasangolla Ioppen ja Rafian välillä: nämä olivat Gaza, Askalon, Ashdod, Ekron ja Gath. Arkeologiset kaivaukset vahvistavat noiden kaupunkien kytkeytymisen indoeurooppalaisiin ainakin kaupan avulla.

Filistealaiset liittoutuivat kanaanilaisten kaupunkien kanssa, joita israelilaiset tai filistealaiset eivät kyenneet valtaamaan. Israelin heimoista koostuva yhdistynyt sotajoukko hävisi Ebeneserin taistelun. Filistealaiset ryöstivät liiton arkin. Filistealaiset veivät mukanaan israelilaisten asesepät, jotteivat nämä kykenisi tekemään sota-aseita ja nousemaan filistealaisia vastaan.

Raamatun kertomukset Daavidista ja Goljatista sekä Simsonista ja Delilasta kertovat filistealaisten ja israelilaisten selkkauksista. Filistealaiset olivat voimakas kansa, joka kävi lähes jatkuvasti sotaa heprealaisten kanssa. He olivat pitkään alueen ainoa kansa, joka osasi takoa rautaa.

Filistealaisten aluetta kutsuttiin Filistiaksi. Nimi muuttui Rooman valtakunnan alaisuudessa Palestiinaksi.

Filistealaisten alkuperä

Filistealaiset olivat alkuperältään mahdollisesti kreikkalaisia tai ainakin heillä oli voimakkaita kulttuurisia siteitä mykeneläiseen kulttuuriin arkeologisten kaivausten perusteella. Varhaisin filistealaisten keramiikka on Kreikassa tuohon aikaan esiintynyttä myöhäishelladista IIIC-keramiikkaa, tyyppiä MYCIIIC:1b. Filistealaiset toivat mukanaan varhaisrautakautisen kulttuurin tyyppiä IA/IB.

Jotkut mahdollisesti indoeurooppalaiset sanat kielivät siitä, että filistealaiset saattoivat alun perin puhua jotain indoeurooppalaista kieltä, ennen kuin omaksuivat seemiläisen kielen. Filistealaisten saapuminen osuu yksiin merikansojen vaellusten kanssa. Merikansojen hyökkäys tuhosi pohjoisen Foinikian ja Syyrian kaupunkeja, muun muassa Alalakhin ja Ugaritin, sekä luultavasti myös Tyyroksen ja Siidonin. Ramses III esti sotajoukkonsa avulla Niilin suistossa merikansojen hyökkäyksen. Nämä pakenivat Levanttiin. Zakkarilaiset oleilivat hetken Foinikiassa rannikolla.

Filistealaisista mainitaan Aamoksen kirjassa, jossa Jumala kysyy: ”Enkö minä tuonut Israelin Egyptistä niin kuin toin filistealaiset Kaftorista ja syyrialaiset Kiristä?” Kaftor liitetään Kyprokseen tai myös joko Kreetaan tai Anatoliaan.

Vuonna 2019 julkaistun geenitutkimuksen, joka tehtiin Askalonista löytyneistä filistealaisten luista saaduista näytteistä, tulokset viittaavat filistealaisten alkuperän olleen Etelä-Euroopasta, mahdollisesti Kreikasta, Sardiniasta tai Iberian niemimaalta. Tulokset myös osoittavat filistealaisten nopeasti sekoittuneen geneettisesti paikallisten levanttilaisten väestöjen kanssa ja eurooppalaisen geeniperimän sulautuneen jäljittämättömäksi kahden vuosisadan aikana.

Katso myös

• Israelin kuningaskunta
• Merikansat
• Kanaanilaiset
• Mykeneläiset
• Filistealaisen kulttuurin Corinne Mamane -museo

Aiheesta muualla

• Filistea suomenkielisessä Raamatussa (1933/1938)