General Dynamics F-16 Fighting Falcon

F-16 Fighting Falcon
Tyyppi	Hävittäjä
Valmistaja	General Dynamics Lockheed Martin
Miehistö	1
Ensilento	14. helmikuuta 1974
Käyttöönottovuosi	1979
Mitat
Pituus	15,03 m
Kärkiväli	9,45 m
Korkeus	5,09 m
Siipipinta-ala	27,87 m²
Nopeus	2 145 km/h
Tyhjäpaino	8 272 kg
Voimanlähde
Koneisto	Pratt & Whitney F100-PW-129 tai General Electric F110-GE-129
Infobox OK

General Dynamics F-16 Fighting Falcon on General Dynamicsin/Lockheed Martinin kevyeksi, huokeaksi ja ketteräksi suunniteltu moderni yhdysvaltalaisvalmisteinen hävittäjälentokone. F-16 on yksi menestyneimmistä länsimaisista koneista. Sitä on valmistettu vuodesta 1976 lähtien, ja se on palvellut 25:n maan ilmavoimissa. Marraskuuhun 2017 mennessä F-16-koneita on valmistettu 4 588 kappaletta. Tuotanto jatkuu edelleen (v. 2020). Lockheed Martinilla on uusia tilauksia vuoteen 2025 saakka ja se arvioi, että valmistusmäärä voi saavuttaa 5000:n rajan.

Historia

F-16 on lähtöisin Yhdysvaltain puolustusministeriön vuonna 1974 julkaisemista spesifikaatioista, joilla etsittiin Yhdysvaltain ilmavoimille ja Natolle F-4 Phantom-hävittäjälentokoneelle sekä Republic F-105 Thunderchief hävittäjäpommittajalle seuraajaa tarjouskilpailun avulla. Kaksi lentokonetta kilpaili konseptivaiheessa: General Dynamics YF-16-mallilla ja Northrop YF-17-mallilla. F-16 valittiin näistä kahdesta. Kaksimoottorista YF-17:ää ei hylätty, sen pääurakoitsija vaihtui McDonnell-Douglas-yhtiöksi ja koneesta kehitettiin F/A-18 Hornet Yhdysvaltain laivastolle.

F-16:ta ei suunniteltu teknologiseksi edelläkävijäksi tai suuren asevalikoiman sisältäväksi järjestelmäksi, vaan edulliseksi hävittäjäksi, joka olisi kykenevä suorittamaan erinäisiä tehtävätyyppejä ja pitämään yllä taisteluvalmiutta kellon ympäri täydentäen ilmavoimien kalliimpaa F-15-konetyyppiä. Tästä huolimatta se oli yksi ensimmäisiä fly-by-wire-järjestelmää käyttäviä hävittäjäkoneita joka tarkoittaa sitä että lentäjän liikkeet lähettävät elektronisia signaaleja lentotietokoneelle sen sijaan että hän liikuttaisi koneen osia mekaanisesti. Tämä erottaa F-16:n edeltäjistään, joista monia joko ei ollut suunniteltu kaikkiin sääolosuhteisiin (F-104), tai ne olivat kalliita tai suunniteltu laivaston lentotukialustoimintaan (F-14). F-16 on ensimmäinen hävittäjä joka oli suunniteltu tarkoituksella aerodynaamisesti epävakaaksi, mikä lisää hävittäjän ketteryyttä. Tämän vuoksi F-16:lla lentäminen ei olisi edes mahdollista ilman fly-by-wire järjestelmää jolloin lentotietokone tekee jatkuvasti pieniä muutoksia pitääkseen lennon tasaisena. Sileät, aggressiiviset linjat yhdistettynä nopeaan käsittelyyn antoivat nopeasti koneelle lempinimen Viper (kyykäärme) sen lentäjien keskuudessa. Lempinimi juontaa juurensa myös Taisteluplaneetta Galactica-sarjassa nähtäviin Colonial Viper-tähtihävittäjiin.

Suunnittelun kannalta F-16 on lähempänä hävittäjää kuin rynnäkkökonetta. Se on pieni ja ketterä, ja sen ohjaamo on suunniteltu lentäjän näkökenttää ajatellen. Koneen suunnittelussa vakautta on heikennetty ja ketteryyttä parannettu siirtämällä aerodynaaminen keskus lähelle painopistettä, mikä pienentää myös ilmanvastusta. Tietokoneen ohjaama fly-by-wire pitää koneen tasapainossa. Ilmataistelua varten F-16 on varustettu M61 Vulcan -tykillä ja ilmataisteluohjuksilla. F-16 voi kuitenkin suorittaa tarvittaessa ilmatukitehtäviä. Tätä tehtävää varten se voidaan varustaa ohjuksilla tai pommeilla.

Aluksi F-16:sta valmistettiin kahta mallia: A (taisteluversio) ja B (kaksipaikkainen, harjoitustarkoituksiin). F-16A nousi ilmaan ensimmäistä kertaa joulukuussa 1976; ensimmäinen kone toimitettiin Yhdysvaltojen ilmavoimille tammikuussa 1979. 1980-luvulla paremmalla avioniikalla ja moottorilla varustetut F-16C/D-variantit syrjäyttivät vanhemmat F-16A/B-mallit. F-16A-koneita on 2000-luvulle tullessa poistettu käytöstä niiden käyttötuntien tullessa täyteen.

Yhdysvaltain ilmavoimille viimeiset koneet toimitettiin 2005 (Block 50 -sarja). F-16:ta kuitenkin kehitetään edelleen. Tammikuussa 2023 alkoivat Block 70 -tuotantosarjan koelennot. Block 70/72 versioille on 128 varmistettua tilausta kuudesta maasta.

Suuren levinneisyytensä takia F-16:t ovat osallistuneet muutamiin konflikteihin, joista useimmat Lähi-idässä. Vuonna 1981 neljä israelilaista F-16-hävittäjää osallistui hyökkäykseen, jossa tuhottiin Osirakin ydinvoimala lähellä Bagdadia. Seuraavana vuonna Libanonin miehityksen aikana israelilaiset F-16:t joutuivat usein taisteluun syyrialaisten lentokoneiden kanssa ja voittivat yhtä kertaa lukuun ottamatta. Israelin F-16-koneita käytettiin myöhemmin rynnäkkökoneenakin Libanonissa sijainneita kohteita vastaan. Persianlahden sodan aikana liittoutuneiden ilmavoimien F-16:t osallistuivat iskuihin Irakia vastaan.

Monien muiden hävittäjien tavoin F-16-koneita on menetetty runsaasti lähinnä erilaisissa onnettomuuksissa. Vuosina 1975–2003 koneita tuhoutui 272 kappaletta.

Suomessa Hornetin kilpailijana ja seuraajana

1990-luvulla F-16 oli yksi ehdokkaista projektissa, jossa Suomen Ilmavoimille hankittiin uusi hävittäjälentokone. Muut ehdokkaat olivat Saab JAS 39 Gripen, Dassault Mirage 2000-5, Mikojan MiG-29 sekä McDonnell Douglas F/A-18 Hornet, joka voitti tarjouskilpailun. Vuonna 2017 julkisiksi tulleiden asiakirjojen mukaan F-16 oli tarjokkaista halvin hankintakustannuksiltaan samoin kuin käyttökustannuksiltaan. Se ei kuitenkaan täyttänyt kaikkia Ilmavoimien koneelle asettamia vaatimuksia, eikä suomalaisen lentokoneteollisuuden olematon osuus tarjouksessa myöskään miellyttänyt Puolustusministeriötä. Lisäksi päätöksen aikoihin F-16:n valmistuksen uskottiin olevan loppumassa. Todellisuudessa F-16-koneiden tuotanto ei ole loppunut vielä vuonna 2020. Kun Suomen puolustusvoimat 2010-luvun puolivälissä valmisteli Hornetin seuraajan hankintaa, oli F-16 jälleen yksi kilpailun ehdokkaista.

Versiot

F-16 Fighting Falcon

F-16XL

• F-16A/B – alkuperäinen versio
• F-16C/D – paranneltu avioniikka ja moottori
• F-16E/F – perustuu F-16C/D-malliin, erikoispiirteinä suojapinnoitetut polttoainetankit, parannellut tutka- ja avioniikkajärjestelmät, mallia on myyty vain Arabiemiirikunnille.
• F-16ADF – päivitetty F-16A/B, joka on Yhdysvaltain Kansalliskaartin käytössä
• F-16I – kehittyneempi avioniikka, valmistettu Israelille
• F-16V – Block 70 -malli AESA-tutkalla, joka on kehitetty Taiwanille
• F-16XL – Nasa:n käyttämä deltasiipiversio ilmailututkimustyöhön
• Mitsubishi F-2 – muokattu versio, valmistanut Japanissa Mitsubishi
• RF-16C/F-16R – tiedustelumalli

F-16 -tyypit

Valmistusmäärä helmikuuhun 2010 mennessä 4428

Prototyypit ja kehitysmallit

• YF-16, 1974 kaksi prototyyppiä kokeisiin YF-17:ää vastaan, 1975 kahdeksan kappaletta hyväksyttyä tyyppiä, jotka toimitettiin 1976.
• F-16A, moottori PW F100-PW-200, 6 yksikköä, F-16XL/A ja NF-16A

F-16A ja F-16B -tuotantosarjat

• F-16B, 2 yksikköä, F-16XL/B

• F-16A Block 1, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16B Block 1, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16A Block 5, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16B Block 5, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16A Block 10, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16B Block 10, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16A Block 15, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 15 ADF (Air Defence Fighter)
• F-16B Block 15, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 15 ADF (Air Defence Fighter)
• F-16A Block 15 OCU, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16B Block 15 OCU, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16A Block 20, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)
• F-16B Block 20, moottori PW F100-PW-200
  • F-16 Block 20 MLU (Mid-life update)

F-16C- ja F-16D-tuotantosarjat

Yksipaikkaisen F-16C:n ja kaksipaikaisen F-16D:n ensimmäinen moottori oli Pratt & Whitney F100, jossa on jälkipoltin. Kuitenkin kustannusten säästämiseksi Yhdysvaltain ilmavoimat aloitti 1984 Alternative Fighter Engine -ohjelman, jonka tarkoituksena oli löytää muilta mahdollisia moottoreita. Kilpailun voitti General Electric F110, jolla on varustettu lopulta 86 % Yhdysvaltain ilmavoimien F-16C- tai F-16D-hävittäjistä.

Block 25

• F-16C Block 25, moottori PW F100-PW-220E
• F-16D Block 25, moottori PW F100-PW-220E

Block 30 ja Block 32

Johtuen siitä, että Alternative Fighter Engine -ohjelman F-16C:n ja F-16D:n osalta voitti General Electric F110, jossa on 17.8 kN enemmän työntövoimaa kuin Pratt & Whitney F100:ssa, F-16C Block 30:ssä ja F-16D Block 32:ssa ovat tavallista ("small mouth inlet";Normal Shock Inlet) suuremmat ("large mouth inlet"; Modular Common Inlet Duct) ilmanottoaukot kuin F-16A:ssa ja F-16B:ssä, jotka käyttävät Pratt & Whitney F100:a.

F110-GE-100:n työntövoima on 28 000 lbf (125 kN), kun taas myöhemmän F110-GE-129:n 29 400 lbf (131 kN) ja sen jälkeen valmistetun F110-GE-132:n 32 000 lbf (142 kN).

• F-16C Block 30, moottori GE F110-GE-100
• F-16D Block 30, moottori GE F110-GE-100
• F-16C Block 32, moottori PW F100-PW-220E
• F-16D Block 32, moottori PW F100-PW-220E
• F-16C Block 40, moottori GE F110-GE-100
• F-16D Block 40, moottori GE F110-GE-100
• F-16C Block 42, moottori PW F100-PW-220E
• F-16D Block 42, moottori PW F100-PW-220E

Block 50 ja Block 52

Block 50:ssä ja Block 52:sa tehtiin laajoja uudistuksia. Block 50:een ja Block 52:een oli yhdeksän tilaajaa, mm. Yhdysvallat, Kreikan ilmavoimat, Yhdistyneiden arabiemiraattien ilmavoimat, Chilen ilmavoimat ja Puolan ilmavoimat. Edellisiin F-16:iin verrattuna Block 50:ssä ja Block 52:ssa on mahdollisuus tankata enemmän polttoainetta, ottaa enemmän hyötykuormaa, uusi tai parannettu avioniikka, antureita, värilliset ohjaamoruudut paremmin ohjaaja- tai järjestelmäkäyttöliittymin. Block 50:n ja Block 52:n hävittäjät voivat käyttää Lockheed Martin Sniper XR/Pantera- ja Northrop Grumman/RAFAEL Litening -maalitutkia. Niiden avulla voidaan käyttää GPS- tai laserohjautuvia pommeja, kuiten GBU-31 Joint Direct Attack Ammunition (JDAM):ia, AGM-154 JSOW:ia, SPICE:a, CBU-103, CBU-104, CBU-105 Wind Corrected Munitions Dispencer WCMD:ä.

Block 50

• F-16C Block 50, moottori GE F110-GE-129
• F-16D Block 50, moottori GE F110-GE-129

Block 52

Block 52:ssa on APG-68 (V)9 -tutka. Block 52:n hävittäjiä tilasivat Kreikan ilmavoimat 50 yksikköä vuoteen 2004 mennessä ja 30 lisäyksikköä marraskuussa 2005 varaten option kymmeneen lisäyksikköön.

Israelille sovitettu F-16I, jota on tilattu 102 yksikköä, kuuluu myös perustaltaan Block 52 -tuotantoerään. Pratt & Whitney F100-PW-229 -suihkumoottorilla varustettu malli teki ensilentonsa 18. helmikuuta 2004. Sen toimintasäde on rungon molemmin puolin sijoitetuin kiinteiden lisäpolttoainetankkien avulla kasvatettu niin suureksi, että hävittäjälentokone voi suorittaa pommitusiskuja Irakiin ja Iraniin asti. F-16:een voidaan kiinnittää yhdeksään kohtaan erilaisia aseita, lähinnä pommeja.

• F-16C Block 52, moottori PW F100-PW-229
  • F-16I
• F-16D Block 52, moottori PW F100-PW-229
  • F-16I

Block 70/72

• Northrop Grumman APG-83 -AESA-tutka
• avioniikka on uudistettu
• koneeseen voidaan integroida Lockheed Martinin uusi Sniper-maalinosoitussäiliö sekä Legion-ES-infrapunasensori
• Auto GCAS (Automatic Ground Collision Avoidance System) -turvajärjestelmä
• runko on rakennettu kestämään jopa 12 000 lentotuntia, mikä vastaa arviolta 40 vuoden käyttöikää

F-16E ja F-16F -tuotantosarjat

Uudet F-16E- ja F-16F -tuotantosarjat kuuluvat Block 60:een, joita puhekielessä on luonnehditty ”Desert Falcon”:ksi. Yhdistyneet arabiemiraatit käyttivät 3 mrd. dollaria Desert Falconin tutkimustöihin.. Tämä lisäksi Yhdistyneet arabiemiirikunnat maksoivat yhteensä 80 kappaleesta Block 60 hävittäjiä (56 kpl F-16E ja 24 kpl F-16F) 8 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä tekee yksikköhinnaksi keskimäärin 100 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, joka on arvioitu F-35A:n hinta. Lähialueilla toistaiseksi ajanmukaisin F-16 -tyyppi on Israelin ilmavoimien F-16C- ja F-16D -Block 52:een kuuluvat niin ikään toimisäteeltään vetoisin polttoainetankein kasvatettu F-16I.

Keskeistä kehitystyössä on ollut toimintasäteen pidentäminen 40 prosentilla, mikä on tullut mahdollisesti lisäämällä polttoainetankkien vetoisuutta. Koska tämä on lisännyt hävittäjän lentoonlähtömassaa, on ollut keskeistä hankkia myös tehokkain moottori, joka on F-110-GE-129:stä edelleen kehitetty F-110-GE-132, joka antaa edeltäjäänsä enemmän työntövoimaa. Tutka on uudistettu edelliseen tuotantosarjaan nähden AN/APG v9:stä AN/APG80:ksi, joka on kaikkien F-16-tuotantosarjojen viides tutkatyyppi. Lentokoneen ulkopuolelle pommiripustimiin kiinnitettävästä AN/AQS-28 LITENING AT:stä on luovuttu ja vaihdettu se rungon sisään asennettavaan AN/AAQ-32 IFTS:ään, mikä käytännössä lisää rungon ulkopuolelle ripustettavana aseistuksen määrää.

F-16E ja F-16F hävittäjissä on F-110-GE-129:stä edelleen kehitetty F-110-GE-132-moottori, joka antaa enemmän työntövoimaa. Block 60:ssä on tutkana APG-80 Active Electronic Scanning Array (AESA). Ensimmäinen sarjan tilaaja oli Yhdistyneiden arabiemiraattien ilmavoimat, joka tilasi 80 yksikköä hävittäjiä vuonna 2000 ja jonka toimitukset oli sovittu aloitettavaksi vuonna 2004. Tuotantoerä sisältää Northrop Grummanin APG-80 Agile Beam Radar (ABR) -tutkan ja AN/AAQ-32 Internal FLIR Targeting System (IFTS) -maalinohjausjärjestelmän.

• F-16E Block 60, moottori GE F110-GE-132

F-16V

F-16V on Taiwanin ilmavoimille kehitetty konfiguraatio, jossa on Northrop Grummanin APG-83 AESA-tutka. Konfiguraatiossa on myös muutokset avioniikkaan, keskijalustan näytölle ja tietojärjestelmille. Mallin ensilento oli 16. lokakuuta 2015. F-16V kuuluu Block 70 -malleihin, joita ovat tilanneet myös Bahrain, Slovakia ja Bulgaria. Marokko on tilannut Block 72 -hävittäjiä ja Block 70 hävittäjiä valmistetaan myös Taiwanille. Aiempia F-16 hävittäjiä päivitetään F-16V -konfiguraatioon: Taiwan, Etelä-Korea ja Kreikka päivittävät F-16 -hävittäjiään F-16V Block 70/72 konfiguraatioon. Block 70 malleissa on General Electricin F110-GE-129 moottori ja Block 72 malleissa Pratt & Whitneyn F100-PW-229.

Turkin F-16

Turkki käyttää F-16 Block 30 -sarjaa. Turkin on tarkoitus päivittää koneet Block 70 -valmistussarjan tasolle Ozgur-ohjelmassa ja omalla MGB-tietokoneelle. Ohjaamo on tarkoitus päivittää uudella konsolilla ja monitoimisella värinäytöllä. Uusi tietokone toimii avioniikkatietojen lähteenä. Lisäksi päivityksessä on uusi IFF Mod 5/S -omatunnuslaite, joka vastaa Naton KY58 ja KY100 -laitteita. Kolmas päivityksen osa on MURAD-AESA-tutka, jonka on suunnitellut ja valmistanut turkkilainen Aselsan. Suuri osa päivityksestä tarvitsee kuitenkin yhdysvaltalaisia osia.

Lisäksi Turkki haluaisi ostaa 40 F-16 Block 70/72 -konetta lisää. 7. joulukuuta 2022 hyväksytty Yhdysvaltain National Defense Authorization Act, joka sisältää Yhdysvaltain vuoden 2023 puolustusbudjetin, poisti edustajainhuoneen asettamat asevientirajoitukset Turkilta.

F-16 -valmistuspaikat

• Fokker, Alankomaat, kompensaatiokauppatuotantolinja, Alankomaiden ja Norjan tilaamat F-16:t, 300 yksikköä (7 %)
• SABCA (Sociétés Anonyme Belge de Constructions Aéronautiques), Belgia. kompensaatiokauppatuotantolinja, Belgian ja Tanskan tilaamat F-16:t, 222 yksikköä (5 %)
• Samsung, Korean tasavalta
• Turkish Aircraft Industries, Turkki, Turkin ja Egyptin tilaamat F-16:t, 277 yksikköä (6 %)
• Lockheed Martin Aeronautics, Fort Worth (General Dynamics, Lockheed, Lockheed Martin Aeronautics)) F-16:n tuotanto Fort Worthissa alkoi elokuussa 1978 ja viimeinen koneista valmistui 14.11. 2017.  Fort Worthissa rakennettiin 3 620 konetta.
• Greenville, Etelä-Carolina. Fort Worthissa sijainnut tuotantolinja siirrettiin Greenvilleen, jossa aloitettiin Block 70:n F-16-koneiden tuotanto joulukuussa 2019.

F-16:n käyttäjät

• Alankomaiden kuninkaalliset ilmavoimat
• Bangladeshin ilmavoimat
• Brunein kuninkaalliset ilmavoimat
• Egyptin ilmavoimat
• Chilen ilmavoimat
• Indonesian ilmavoimat
• Intian ilmavoimat
  • Intian ilmavoimat on päättänyt hankkia F-16IN-hävittäjiä, joissa on parannuksia aikaisempiin malleihin verrattuna. Intian ilmavoimat olivat hankkimassa JAS-39 C/D -hävittäjiä siten, että israelilainen yhtiö olisi osallistunut yhteensovittamiseen, mutta joidenkin lehtitietojen mukaan Yhdysvallat pyrki vaikuttamaan diplomaattisten kanavien kautta siihen, että Intia hankkisi yhdysvaltalaisen hävittäjän. Yhdysvalloista on toimitettu F-16-hävittäjiä myös Pakistanin ilmavoimille.
• Israelin ilmavoimat
  • F-16I
• Italian ilmavoimat
• Jordanian kuninkaalliset ilmavoimat
• Kiinan tasavallan ilmavoimat (Taiwan)
  • F-16A/B Block 20, 150 yksikköä. F-16V päivitykset. Vuonna 2006 Taiwan ilmaisi halunsa ostaa 66 Block 50/52 F-16C/D -hävittäjää lisää, mutta Yhdysvallat kieltäytyi johtuen manner-Kiinan painostuksesta. Yhdysvallat myöntyi aiempien koneiden modernisointiin vuonna 2011, mutta päivityssuunnitelma kasvoi kunnes se ohitti suunniteltujen C/D mallien konfiguraation. Tavoitteena on päivittää 141 Block 20 konetta vuoden 2023 loppuun mennessä, sekä Lockheed-Martin toimittaa 66 uustuotantoa olevaa Block 70 -konetta vuoteen 2026 mennessä.
•  Korean tasavaltalaisilmavoimat
• Kreikan ilmavoimat
• Malesian kuninkaalliset ilmavoimat
• Norjan kuninkaalliset ilmavoimat
  • F-16AM, 47 yksikköä, kuuluvat Fokkerin rakentamaan 72 yksikön
  • F-16BM, 10 yksikköä, ovat valmistetut Yhdysvalloissa
• Omanin kuninkaalliset ilmavoimat
• Pakistanin ilmavoimat
• Portugalin ilmavoimat
• Puolan ilmavoimat
• Singaporen tasavallan ilmavoimat
• Tanskan kuninkaalliset ilmavoimat
  • F-16AM, 47 yksikköä, kuuluvat SABCA:n rakentamaan 58 yksikön tuotantosarjaan
  • F-16BM, 13 yksikköä, ovat Yhdysvalloissa valmistettua Yhdysvaltain ylijäämää
• Thaimaan kuninkaalliset ilmavoimat
• Turkin ilmavoimat
  • F-16C Block 30, 43 yksikköä, F-16D Block 30, 9 yksikköä
  • F-16C Block 40, 102 yksikköä, F-16D Block 40, 15 yksikköä
  • F-16C Block 50, 60 yksikköä, F-16D Block 50, 20 yksikköä
• Venezuealan ilmavoimat
• Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ilmavoimat
• Yhdysvaltain avaruushallinto

• Yhdysvaltain ilmavoimat

• Yhdysvaltain laivasto

Tulevia käyttäjiä ovat Bahrain, Bulgarian ja Slovakian ilmavoimat (Block 70) sekä Marokko (Block 72).

F-16:n tehtävät

Sotilaallisissa taistelutehtävissä F-16:ia käytettiin laajasti Persianlahden sodassa, sen jälkeisessä Irakin lentokieltovyöhykkeiden valvonnassa, Kosovon ilmasodassa, Afganistanin sodassa ja Irakin sodassa.

Tekniset tiedot

• Pituus: 15,03 m
• Kärkiväli: 9,45 m
• Korkeus: 5,09 m
• Tyhjäpaino: 8 272 kg
• Paino lastattuna: 12 000 kg
• Suurin lentoonlähtöpaino: 16 875 kg
• Kantama: yli 3 200 km
• Lakikorkeus: 15 240 m
• Moottori: Pratt & Whitney F100-PW-129 tai General Electric F110-GE-129
• Työntövoima: Pratt & Whitney: 65 kN, jälkipoltolla 106 kN, General Electric: 76 kN, jälkipoltolla 129 kN
• Huippunopeus: 2 145 km/h 12 190 m:n korkeudella
• Aseistus:
  • 1× 20 mm M61 Vulcan gatling-konetykki, 511 laukausta
  • 2× CBU-87 Combined Effects Munition
  • 2× CBU-89 Gator mine
  • 2× CBU-97 Sensor Fuzed Weapon
  • Wind Corrected Munitions Dispenser
  • 4× GBU-10 Paveway II
  • 6× GBU-12 Paveway II
  • 6× Paveway-sarjan laser-ohjatut pommit
  • 4× JDAM
  • 4× Mark 84-yleispommit
  • 8× Mark 83 GP -pommit
  • 12× Mark 82 GP -pommit
  • B61-atomipommi
  • Ilmasta-ilmaan-ohjukset:
    • 2× AIM-7 Sparrow tai
    • 6× AIM-9 Sidewinder tai
    • 6× IRIS-T tai
    • 6× AIM-120 AMRAAM tai
    • 6× Python-4
  • Ilmasta-maahan-ohjukset:
    • 6× AGM-45 Shrike tai
    • 6× AGM-65 Maverick tai
    • 4× AGM-88 HARM
  • Laivoja vastaan-ohjukset:
    • 2× AGM-84 Harpoon tai
    • 4× AGM-119 Penguin
  • 2¾ in (70 mm) CRV7

Katso myös

• John Boyd

Aiheesta muualla

• F-16, F-22 and F-35 News F-16.net. (englanniksi)
• 10.10.2007: F-16 Fighting Falcon. Hallen Hävittäjäsivut. Arkistoitu
• F-16 Fighting Falcon GlobalSecurity.org. 27.2.2019. (englanniksi)