Eurovision laulukilpailu 1956
| Eurovision laulukilpailu 1956 | |
|---|---|
 Laulukilpailun logo |
|
| Päivämäärät | |
| Päivämäärä(t) | 24. toukokuuta |
| Isäntä | |
| Tapahtumapaikka | Teatro Kursaal, Lugano, Sveitsi |
| Juontaja(t) | Lohengrin Filipello |
| Isäntämaan toimittaja | SSR |
| Väliaikanumero | Les Joyeux Rossignols |
| Osallistujat | |
| Osallistujien määrä | 7 osallistujamaata, joista kukin esitti kaksi laulua |
| Uudet maat |
 Alankomaat Belgia Italia Luxemburg Ranska Saksa Sveitsi |
| Äänestys- järjestelmä |
Kussakin maassa kaksi tuomaria, jotka antoivat kullekin laululle 1–10 pistettä. |
| Äänestys | |
| Voittaja |
Sveitsi ”Refrain” |
| Nolla pistettä saaneet | Ei tietoa (vain voittaja julistettiin) |
| Osallistujakartta | |
 |
|
|
Maat, jotka osallistuivat vuonna 1956
|
|
| Muuta | |
|
|
| Eurovision laulukilpailu · Teemasivu | |
.svg){kind=small}
Eurovision laulukilpailu 1956 järjestettiin torstaina 24. toukokuuta 1956 pienikokoisessa Teatro Kursaalissa Luganossa Sveitsissä.[1] Laulukilpailu oli historiansa ensimmäinen. Euroopan yleisradiounioni oli suunnitellut jonkinlaista ohjelmamuotoa jäsenmaidensa välille, ja Italian San Remon festivaalien inspiroimana päätettiin järjestää iskelmälaulukilpailut.[2] Kilpailun juonsi Lohengrin Filipello.[3]
Koska kilpailun lopputuloksia ei koskaan julkistettu, heräsi epäilyksiä siitä, että tulokset oli mahdollisesti väärennetty. Epäilyksiä lisäsi se, että kaksi sveitsiläistuomaria äänesti luxemburgilaisten puolesta.[4]
Osallistujat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kisoihin osallistui seitsemän maata: Sveitsi, Luxemburg, Alankomaat, Belgia, Saksan liittotasavalta, Italia ja Ranska. Tanskan ja Ison-Britannian ilmoittautuminen myöhästyi, joten ne jäivät pois kilpailusta, mutta näyttivät kuitenkin finaalin televisiossa.[1] Ne osallistuivat seuraavana vuonna, jolloin debytoi myös Itävalta.[2]
Voittajaksi selviytyi Sveitsin edustaja Lys Assia laulullaan ”Refrain”.[5] Vain voittaja julistettiin, muiden maiden tuloksia (sijoituksia ja pisteitä) ei julkaistu. Finaalista on olemassa äänite,[1] mutta niukasti kuvamateriaalia. Vain voittajan esityksestä on olemassa kuvanauha.[2] Voiton selvittyä Assia esitti laulunsa uudelleen, ja se tapa on jäänyt elämään Eurovision laulukilpailuun. Sveitsin kahdesta kappaleesta ”Das Alte Karussell” laulettiin saksaksi ja ”Refrain” ranskaksi. Muiden maiden molemmat kappaleet laulettiin samalla kielellä. Tämän vuoden laulukilpailu on vuoden 1958 lisäksi jäänyt ainoaksi vuodeksi, jolloin yhtään kappaletta ei laulettu englanniksi.[2]
Kilpailutapa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokaisella maalla oli kaksi laulua, joiden valitsemiseksi osallistujamaissa oli järjestetty televisioidut karsinnat ennen finaalia.[1] Myöhemmin Eurovision laulukilpailuissa ei ole saanut osallistua useammalla kappaleella samana vuonna.[1] Äänestys oli laulukilpailun historian ainoan kerran salainen. Jokainen maa oli lähettänyt paikan päälle kaksi tuomaria arvioimaan laulut, mutta voittajan valintatavasta ei ole tietoa.[1] Luxemburgia edusti kaksi sveitsiläistuomaria.[1]
Säännöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osa ensimmäisen kilpailun säännöistä on edelleen käytössä, mutta muutoksiakin on vuosien varrella tapahtunut paljon. Vuonna 1956 kilpailukappaleet tuli esittää sekä laulun että säestyksen osalta suorana eikä nauhalta.[6] Esiintyjämäärää ei ollut rajoitettu eikä myöskään kappaleen kestoa.[6] Laulut voitiin periaatteessa esittää millä kielellä tahansa, mutta yleisesti oli pidetty selvänä, että laulut esitetään jollain maan virallisista kielistä.[6] Viralliseksi sääntö tuli vasta vuonna 1966, jolloin Ruotsi oli laulanut edellisen vuoden kappaleensa englanniksi, sääntö oli voimassa vuoteen 1972 asti ja uudelleen vuosina 1977–1998. Maiden omiin karsintoihin sai lähettää vain ennen julkaisemattomia, esittämättömiä ja levyttämättömiä kappaleita, joista jokainen maa valitsi edustajansa parhaaksi katsomallaan tavalla.[6]
Esiintyjät ja tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sija | Numero | Maa | Artisti(t) | Kappale | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|
| X | 01 | Alankomaat
|
Jetty Paerl | ”De vogels van Holland” | X |
| X | 02 | Sveitsi
|
Lys Assia | ”Das alte Karussell” | X |
| X | 03 | Belgia
|
Fud Leclerc | ”Messieurs les noyés de la Seine” | X |
| X | 04 | Saksan lt.
|
Walter Andreas Schwarz | ”Im Wartesaal zum großen Glück” | X |
| X | 05 | Ranska
|
Mathé Altéry | ”Le temps perdu” | X |
| X | 06 | Luxemburg
|
Michèle Arnaud | ”Ne crois pas” | X |
| X | 07 | Italia
|
Franca Raimondi | ”Aprite le finestre” | X |
| X | 08 | Alankomaat
|
Corry Brokken | ”Voorgoed voorbij” | X |
| 1. | 09 | Sveitsi
|
Lys Assia | ”Refrain” | X |
| X | 10 | Belgia
|
Mony Marc | ”Le plus beau jour de ma vie” | X |
| X | 11 | Saksan lt.
|
Freddy Quinn | ”So geht das jede Nacht” | X |
| X | 12 | Ranska
|
Dany Dauberson | ”Il est là” | X |
| X | 13 | Luxemburg
|
Michèle Arnaud | ”Les amants de minuit” | X |
| X | 14 | Italia
|
Tonina Torrielli | ”Amami se vuoi” | X |
X = Sveitsi julistettiin voittajaksi, mutta muiden laulujen sijoituksia ja pisteitä ei julkistettu.[7]
Kapellimestarit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuodesta 1956 vuoteen 1998 kilpailussa musiikin soitti orkesteri, jota johtamaan jokainen maa valitsi oman kapellimestarin. 1956 jokaisen maan molemmat esitykset johti sama kapellimestari. Ylikapellimestari Fernando Paggi johti isäntämaa Sveitsin lisäksi Alankomaiden ja Saksan molemmat esitykset. Belgialla, Ranskalla, Luxemburgilla ja Italialla oli oma kapellimestari mukana.
Alankomaat - Fernando Paggi
Sveitsi - Fernando Paggi
Belgia - Léo Souris
Saksa - Fernando Paggi
Ranska - Franck Pourcel
Luxemburg - Jacques Lassry
Italia - Gian Stellari
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- John Kennedy O’Connor: Euroviisut - virallinen historia. Ajatus Kirjat 2006. ISBN 978-951-20-7007-7
- Anna Muurinen: Euroviisut - Kisastudion käsikirja. Nemo 2007.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g O’Connor 2006, s. 8.
- ↑ a b c d Muurinen 2007, s. 8.
- ↑ Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1956 viisukuppila.fi. Viitattu 31.10.2017. (suomeksi)
- ↑ Euroviisut kautta aikojen, s. 12. Suomentanut Anja Lindqvist. Orage AS, 2019. ISBN 978-82-8343-531-3
- ↑ 1956 Lugano Events. Eurovision.tv. Viitattu 27.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d O’Connor 2006, s. 9.
- ↑ Kappale- ja esiintyjäluettelon lähde: O’Connor 2006
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eurovision laulukilpailu 1956 Internet Movie Databasessa (englanniksi)
| Aktiiviset | Alankomaat · Albania · Armenia · Australia · Azerbaidžan · Belgia · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Luxemburg · Malta · Moldova · Montenegro · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Ukraina · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta |
|---|---|
| Epäaktiiviset | Andorra · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Marokko · Monaco · Pohjois-Makedonia · Romania · Slovakia · Turkki · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä |
| Entiset | Jugoslavia · Serbia ja Montenegro |
| Epäonnistuneet yritykset | Kazakstan · Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia |
| 1950-luku | 1956 · 1957 · 1958 · 1959 |
|---|---|
| 1960-luku | 1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969 |
| 1970-luku | 1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979 |
| 1980-luku | 1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989 |
| 1990-luku | 1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999 |
| 2000-luku | 2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009 |
| 2010-luku | 2010 · 2011 · 2012 · 2013 · 2014 · 2015 · 2016 · 2017 · 2018 · 2019 |
| 2020-luku |
| 1950– | Lugano · Frankfurt · Hilversum · Cannes |
|---|---|
| 1960– | Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid |
| 1970– | Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem |
| 1980– | Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne |
| 1990– | Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem |
| 2000– | Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova |
| 2010– | Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö · Kööpenhamina · Wien · Tukholma · Kiova · Lissabon · Tel Aviv |
| 2020– |