Edward Wilmot Blyden
| Edward Wilmot Blyden | |
|---|---|
 Blyden noin vuonna 1887. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. elokuuta 1832 Sankt Thomas, Tanskan Länsi-Intia (nykyinen Saint Thomas, Yhdysvaltain Neitsytsaaret) |
| Kuollut | 7. helmikuuta 1912 (79 vuotta) Freetown, Sierra Leonen siirtomaa ja protektoraatti (nykyinen Freetown, Sierra Leone) |
| Ammatti | opettaja, kirjailija, diplomaatti, poliitikko |
Edward Wilmot Blyden (3. elokuuta 1832 Sankt Thomas, Tanskan Länsi-Intia – 7. helmikuuta 1912 Freetown, Sierra Leonen siirtomaa ja protektoraatti) oli opettaja, kirjailija, diplomaatti ja poliitikko. Blyden syntyi Länsi-Intiassa ja liittyi alueelle muuttaneiden vapautettujen afrikkalaisten orjien seuraan. Hän opetti viisi vuotta Brittiläiseen Länsi-Afrikkaan kuuluneessa Sierra Leonen siirtomaassa 1900-luvun alussa. Hänen kirjoituksensa panafrikkalaisuudesta olivat vaikutusvaltaisia niin Länsi-Intian siirtokunnassa kuin Sierra Leonen siirtomaassa. Molemmat oli perustettu orjuuden aikana vapautetuille mustille orjille Britanniasta ja Yhdysvalloista.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edward Wilmot Blyden syntyi 3. elokuuta 1832 Saint Thomasissa silloisessa Tanskan Länsi-Intian siirtomaassa. Hän syntyi kolmantena lapsena Romeo Blydenille, vaatturille, ja Judith Blydenille, opettajalle. Blydenin vanhemmat olivat lukutaitoisia ja vapaita aikana, jolloin suurin osa saaren mustaihoisista oli orjuutettuja ja lukutaidottomia. Vuonna 1842 perhe muutti Porto Belloon, Venezuelaan, jossa Blyden ensimmäistä kertaa huomasi taitavuutensa kielien parissa ja opetteli puhumaan espanjaa sujuvasti.[1][2]
Perheen palatessa Saint Thomasiin Blydenista tuli Alankomaiden reformoidussa kirkossa toimivan pastori John P. Knoxin oppilas. Know vaikuttui Blydenin teoreettisesta potentiaalista ja hänestä tuli Blydenin mentori, joka kannusti tämän huomattavaa puhetaitoa ja kirjallista lahjakkuutta. Blyden päätti itsekin tulla papiksi. Toukokuussa 1850 Blyden seurasi Knoxin vaimoa Yhdysvaltoihin kirjoittautuakseen New Jerseyn Rutgers’ Theological Collegeen, mutta häneltä kiellettiin sisäänpääsy ihonvärinsä vuoksi.[1][2]
Blyden keskitti kiinnostuksensa Afrikkaan. Länsiafrikkalainen valtio Liberia oli itsenäistynyt vuonna 1847. Blyden hyväksyi tarjouksen tulla Liberiaan opettajaksi vuonna 1850. Pian saapumisensa jälkeen tammikuussa 1851 Blyden pestattiin Monrovian Alexander High Schooliin. Hän alkoi opiskella teologiaa, maantiedettä ja matematiikkaa. Vuonna 1858 Wilmotista tuli Alexander High Schoolin rehtori. Liberian presidentti Joseph Jenkins Roberts nimesi Blydenin Heraldin, Liberian ainoan sanomalehden, päätoimittajaksi.[1]
Blyden haastoi käsitteen mustaihoisten väitetystä alempiarvoisuudesta, joka oli tuolloin suosittua kasvavassa määrin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Hän argumentoi mustaihoisten yhdenvertaisuudesta ja käytti esimerkkejä vähän tunnetuista mutta menestyneistä afrikkalaisista henkilöistä. Vuosien 1856 ja 1887 välillä Blyden kirjoitti neljä kirjaa, A Voice from Bleeding Africa (1856), A Vindication of the African Race; Being a Brief Examination of the Arguments in Favor of African Inferiority (1862), Africa for the Africans (1872) ja Christianity, Islam and the Negro Race (1887) kuin myös lukemattomia artikkeleita edistääkseen asiaansa.[1]
Blyden kyseenalaisti myös Liberian mustaihoista ja mulattieliittiä, joka halusi monopolisoida maan poliittisen voiman. 1860-luvulla ja 1870-luvun alulla Blyden oli Liberian valtiosihteeri ja Liberia Collegen professori. Tässä asemassa Blyden kutsui ammattitaitoisten ja älykkäiden mustaihoisten länsi-intialaisten ja afroamerikkalaisten maahanmuuttoa Liberiaan, mistä Liberian eliitti ei pitänyt. Tästä huolimatta Blyden pyrki Liberian presidentiksi vuonna 1886. Häviönsä jälkeen hän meni oma-aloitteisesti maanpakoon naapurimaahan Sierra Leoneen. Edward Wilmot Blyden kuoli Sierra Leonessa 7. helmikuuta 1912.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edward Wilmot Blyden Wikimedia Commonsissa
