Dawn Fraser
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
.jpg) Dawn Fraser | |||
Maa:  Australia
| |||
| Naisten uinti | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Melbourne 1956 | 100 m vapaauinti | |
| Kultaa |
Melbourne 1956 | 4×100 m vapaauintiviesti | |
| Kultaa |
Rooma 1960 | 100 m vapaauinti | |
| Kultaa |
Tokio 1964 | 100 m vapaauinti | |
 Hopeaa |
Melbourne 1956 | 400 m vapaauinti | |
| Hopeaa |
Rooma 1960 | 4×100 m vapaauintiviesti | |
| Hopeaa |
Rooma 1960 | 4×100 m sekauintiviesti | |
| Hopeaa |
Tokio 1964 | 4×100 m vapaauintiviesti | |
Dawn Fraser (s. 4. syyskuuta 1937 Balmain, Sydney) on australialainen uimari ja moninkertainen olympiavoittaja. Hänet tunnetaan urheilun lisäksi monesti ”poliittisesti epäkorrektista” käytöksestään ja aiheuttamistaan skandaaleista.
Fraser rikkoi 21. helmikuuta 1956 Willy den Oudenin 20 vuotta vanhan 100 metrin vapaauinnin maailmanennätyksen ajallaan 1.04,5. Hän voitti 1. joulukuuta 1956 samalla matkalla Melbournessa olympiakultaa uudella maailmanennätysajalla 1.02,0.[1] Hän voitti kisoissa kultaa myös 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä ME-ajalla 4.17,1 ja hopeaa 400 metrin vapaauinnissa.[2]
Vuonna 1960 Rooman olympialaisissa Fraser voitti jälleen 100 metriä ja hänestä tuli ensimmäinen olympiavoittoaan puolustamaan pystynyt naisuimari.[1] Roomassa hän sai myös hopeaa 4 × 100 metrin vapaauinti- ja sekauintiviesteissä. 400 metrillä Fraser sijoittui viidenneksi.[3]
Lokakuun 27. päivänä 1962 Fraser ui 110 jaardin maailmanennätyksen 59,9. Näin hänestä tuli ensimmäinen 100 metriä alle minuutin uinut nainen.[4] Tokion olympialaisissa 1964 hän puolusti menestyksekkäästi 100 metrin olympiavoittoaan ja näin Fraserista tuli ensimmäinen uimari, joka on voittanut saman matkan olympialaisissa kolmasti.[5] Vapaauintiviestissä hän voitti hopeaa ja oli 400 metrillä neljäs.[6] Tokion kisoissa Fraser aiheutti kohua, kun hänet pidätettiin hänen varastettuaan lipun Keisarillisen palatsin luota.[4] Anteeksipyyntöjen jälkeen syytteistä luovuttiin ja keisari lahjoitti hänelle lipun. Hän aiheutti myös pahennusta uimalla sponsorien toiveiden vastaisesti vanhassa (mukavammassa) uimapuvussa. Australian uimaliitto erotti hänet kymmeneksi vuodeksi[4]. Panna poistettiin neljä vuotta myöhemmin.
Urheilu-uran jälkeen Fraser toimi uintivalmentajana ja vuosina 1988–1991 Uusi Etelä-Walesin parlamentin jäsenenä.[5] Sydneyn olympialaisten avajaisissa 2000 Fraser oli yksi olympiatulen kantajista stadionilla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 468. Penguin Books, 1988. ISBN 0-14-010771-1
- ↑ Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 472, 485. Penguin Books, 1988. ISBN 0-14-010771-1
- ↑ Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 472, 485, 487. Penguin Books, 1988. ISBN 0-14-010771-1
- ↑ a b c Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 469. Penguin Books, 1988. ISBN 0-14-010771-1
- ↑ a b Dawn Fraser Sports-Reference. Arkistoitu 17.9.2013. Viitattu 19.12.2017. (englanniksi)
- ↑ Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 472, 486. Penguin Books, 1988. ISBN 0-14-010771-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
1912: Fanny Durack | 1920: Ethelda Bleibtrey | 1924: Ethel Lackie | 1928: Albina Osipowich | 1932: Helene Madison | 1936: Rie Mastenbroek | 1948: Greta Andersen | 1952: Katalin Szőke | 1956: Dawn Fraser | 1960: Dawn Fraser | 1964: Dawn Fraser | 1968: Jan Henne | 1972: Sandra Neilson | 1976: Kornelia Ender | 1980: Barbara Krause | 1984: Nancy Hogshead ja Carrie Steinseifer | 1988: Kristin Otto | 1992: Zhuang Yong | 1996: Le Jingyi | 2000: Inge de Bruijn | 2004: Jodie Henry | 2008: Britta Steffen | 2012: Ranomi Kromowidjojo | 2016: Simone Manuel ja Penny Oleksiak | 2020: Emma McKeon | 2024: Sarah Sjöström |
.svg){kind=small}
| ||||||||||||||||||
