Dargin kieli
| Dargva | |
|---|---|
| Oma nimi | дарган мез (dargan mez) |
| Muu nimi | Dargi |
| Tiedot | |
| Alue | Dagestan |
| Virallinen kieli | Dagestan |
| Puhujia | 503 500 |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | dagestanilaiset kielet |
| Kieliryhmä | lakilais-dargvalaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | - |
| ISO 639-2 | dar |
| ISO 639-3 | dar |
Dargin kieli[1] (dargiksi дарган мез, dargan mez)[2] on dargien puhuma dagestanilainen kieli. Sillä on virallinen asema Dagestanin tasavallassa Venäjällä.
Levinneisyys ja puhujamäärä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dargia puhutaan Dagestanin Akušan, Dahadajevin, Kaitagin, Levašin, Sergokalan sekä osittain Agulin, Buinakskin, Kajakentin ja Karabudahkentin piireissä. Puhujia asuu myös Gunibin piirin Megebin kylässä, Babajurtin ja Hasavjurtin piireihin perustetuissa uudisasutuksissa sekä Izberbašin, Kaspijskin ja Mahatškalan kaupungeissa.[3] Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan dargin puhujia oli Venäjällä 348 300 henkeä, joista 278 900 asui Dagestanissa.[4] Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan dargia puhui 503 500 henkeä,[5] joista 429 300 Dagestanissa.[6] (lukuihin sisältyvät myös dargia toisena tai vieraana kielenä puhuvat).
Vuonna 1989 Venäjän dargeista 97,9 % puhui dargia äidinkielenään ja 0,2 % toisena kielenä.[7] Vuonna 2002 dargia osasi 96,7 % koko Venäjän[8] ja 99,1 % Dagestanin dargeista.[6]
Kansallisuudeltaan dargeista 88,2 % osaa venäjää[9] (69,5 % vuonna 1989).[7] Osa dargeista puhuu myös kumykkia ja muita Dagestanin kieliä.[6]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 485 700 dargin puhujaa[10].
Historia ja murteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dargi kuuluu dagestanilaiseen kieliryhmään, jossa sillä on eniten yhteistä lakin kanssa.[11] Dargit ovat Keski-Dagestanin alkuperäisväestöä, jonka kontaktit turkkilaisten ja iranilaisten kielten, arabian ja venäjän puhujiin ovat jättäneet jälkensä lähinnä kielen sanastoon. 1950–1970-luvuilla osa vuoriston asukkaista muutti tasangolle, jonne syntyi uusia dargikyliä.[12]
Kieli jakautuu noin 70 paikallismurteeseen, jotka kuuluvat 16 murreryhmään. Eräät murteet poikkeavat toisistaan huomattavasti. Kaitagia ja kubatšia voidaan pitää jopa erillisinä kielinä.[11] Kaitagit ja kubatšilaiset pyrittiin viimeisimmässä väestönlaskennassa rekisteröimään erillisinä etnisinä ryhminä, mutta lähes kaikki heistä ilmoittivat olevansa dargeja.[13]
Kirjakieli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanhin arabialaisella kirjaimistolla tehty darginkielinen muistiinpano on vuodelta 1493. Kielen muistomerkeistä tärkein on 1600-luvun alussa laadittu lakikokoelma. Ennen Venäjän vallankumousta dargiksi julkaistiin yhteensä 34 kirjaa. Arabialaista kirjaimistoa käytettiin vuoteen 1928 saakka, jolloin siirryttiin latinalaiseen aakkostoon. Vuonna 1938 otettiin käyttöön kyrillinen kirjaimisto, jossa venäjästä poikkeavia äänteitä merkitään Dagestanin muiden kielten tapaan erilaisten kirjainyhdistelmien ja merkin Ӏ avulla. Kirjakielen normit perustuvat Akušan murteeseen.[14]
Dargia käytetään opetuskielenä koulujen alaluokilla ja ylemmillä luokilla sitä opiskellaan aineena. Kielellä julkaistaan oppikirjoja, kauno- ja lastenkirjallisuutta. Mahatškalassa ilmestyy sanomalehti Zamana ja maaseudulla 7 paikallislehteä. Lisäksi julkaistaan naistenlehteä Dagista hunul adam, kirjallisuuslehteä Derhab, lastenlehteä Lačin ja islamilaista lehteä Assalam[15]. Kieltä käytetään myös radiossa ja televisiossa. Mahatškalassa toimii darginkielinen ammattiteatteri.[16]
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dargin asema kieliyhteisön keskinäisen kanssakäymisen välineenä on vahva ja kirjakielen käyttöala melko laaja. Kieltä pidetään varsin elinvoimaisena eikä se toistaiseksi ole uhanalainen.[17]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yleinen suomalainen asiasanasto (katsottu Lindasta)
- ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 83. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom I, s. 337–338. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 101. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b c Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 24.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 441. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.5. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem naibolee mnogotšislennyh natsionalnostei. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.10.2007. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
- ↑ a b Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 357. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom I, s. 338. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 84. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4
- ↑ As-Salam -lehden sivusto assalam.ru. Viitattu 25.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 106–113. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 118. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4